Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Olikohan tuon ajan mersut niitä, mitkä ruostui fordiakin nopeammin. Surkea näky, kun viisivuotias premium kukkii ja kymmenvuotiaana puhki.
Sanoo säädökset mitä tahansa, kuusikkoa ei kannata ilman käsittelyä hakata. Jospa koivikon alle kasvaa luontainen kuusikko ja sehän on tuomittu jessen tapauksessa lahoksi. Tai hirvet syö koivut ja uusintaviljely tehdäänkin kuusella.
Itse torjun juurikääpää tekemällä hakkuut ja raivaukset talvella. Kesät voi käyttää varhaisperkuuseen, heinäämiseen, istuttamiseen yms. juttuihin.
AJ: ”Sinänsä kysymys kestävyysjalostuksesta on mielenkiintoinen: olisiko mahdollista löytää juurikäävälle kestävä kuusi- ja mäntyalkuperä?”
Varmasti perimässäkin on eroja, mutta myös maaperässä. Tällä hetkellä tutkitaan biologista keinoa torjua juurikääpää eli sitä, mikä sieni on juurikäävän vihollinen. Ajatus on siis sama kuin monimuotoisuus hyöteisten suhteen. Pitää olla myös tuholaisten vihollisia, jotta vastustuskyky ei perustu pelkkään hygieniaan. Talousmetsä kun ei mikään sairaalan laboratorio ole.
Tällaisetkin asiat puhuvat monimuotoisuuden puolesta. Monokulttuuri altistaa riskeille. Ja kun ilmastonmuutos on evoluution näkökulmasta nopea prosessi, silloin näiden asioiden merkitys korostuu.
Tolopaisen kysymykseen kuusen ja männyn sekapuustosta totean, että minulla on kauniita mäntyjä omt-kuusikossa. Ilmeisesti sopiva varjostus mahdollistaa männyn kasvatuksen rehevälläkin maalla. Kuusi varjostaa riittävästi pienemmällä runkoluvulla kuin koivu tai mänty. Muistaakseni Iitissä on meneillään koe, jossa istutettiin 3000-5000 mäntyä rehevälle paikalle. Ensiharvennus, joka tehtiin hiukan tavanomaista männikköä aikaisemmin energiakorjuuna oli kannattava ja puuston laatu ilmeisesti kohtalaisen hyvä. Ja meneehän kuusen ja männyn kasvupaikat muutenkin mt:llä ristiin, kun kasvupaikat ei portaittain vaihtele.
Visakallon kommenttiin sekametsän hokeman kritisoimisesta vastaan, että vuoroviljely on ikivanha keksintö. Koska metsässä kiertoaika on pitkä, ei mies- tai naismuisti yllä kuin yhden tai korkeintaan kahden puusukupolven taakse, eikä siten kuvion historiasta ole vuoroviljelyä ajatellen tietoa. Koska sekametsässä maaperän mikrobitoiminta on ainakin kuusikkoon verrattuna monipuolisempaa ja nopeampaakin, voi sekoituksella vähentää vuoroviljelyn puuttumisen vaikutuksia. Tutkijoiden tai muiden tahojen mielipiteitä en tiedä, mutta näin itse ajattelen.
Käsittääkseni sekametsästä on mitattu yhden puulajin metsään verrattuna kilpailukykyisiä kasvuja m3/ha. Tietenkään 100% varma en ole mihin tämä perustuu, koska tutkimusta aiheesta ei minulla käsissäni ole. Riittävän varma kuitenkin muodostaakseni asiasta mielipiteen. Metsässä kulkiessaan asiaa on vaikea todentaa, koska sekametsä on usein hoitamattomuuden peruja, kun taas yhden puulajin metsä on hoidettu. Jos noita erehtyy vertaamaan, ei verrata metsätyyppejä, vaan hoidon merkitystä. Suorittava porrashan on iloksemme usein laittanut palstalle kuvia, jossa valtaan päässeet koivut ovat pilanneet viereisen kuusen tukkiosuuden.
Itse olen vakuuttunut siitä, että sekametsä on viisas valinta. Toki yhden puulajin metsä kasvaa hyvin ainakin yhden, ehkä kaksikin sukupolvea. Elinvoimaisuus ja vastustuskyky perustuu kuitenkin maaperän mikrobien ja muiden pieneliöiden toimintaan. Varsinkaan kuusikon kasvattaminen sukupolvesta toiseen ei ole eduksi maaperän monimuotoisuudelle. Luonto ei turhaan ole systeemiään sellaiseksi kehittänyt, millaiseksi se evoluution seurauksena on muodostunut, eikä ihminen ole luontoa viisaampi pohtiessaan metsän elinvoimaisuutta.
Samaa mieltä Peten kanssa olen ilmastonmuutokseen varautumisesta eli hyvässä asennossa oleva metsä on hyvä keino. Harvennusten määrä kannattaa pitää pienenä ja päätehakkuut ajoissa. Ainoa ero taitaa olla suhtautuminen puulajien osuuksiin. Ja jottei kukaan pääse kaivamaan kommentistani epäloogisuuksia, karussa kasvupaikassa ei mielestäni kannata männyn lisäksi muita puulajeja yrittää kasvattaa poislukien satunnainen sekapuusto. Eli kasvupaikalle sopivia lajeja, niinhän luontokin asian on ajatellut.
Reima, miksi mielikuvituksesi tuottaa näkemyksiä, joita en ole esittänyt? Missään yhteydessä en ole edes vihjannut siihen suuntaan, että taimien istuttaminen karuun maahan olisi maailman tuottoisin investointi.
AJ:n kommentti sekapuustosta juurikääpäkohteessa on kiinnostava. Sekametsä on hyvä vaihtoehto varmaan myös ilmastonmuutosta ajatellen. Vastustuskyky paranee, mikä puulajien hintasuhteiden ohella pienentää epäonnistumisen riskiä. Mutta entä jos kuuseen tarttuukin juurikääpä ja hirvi syö koivut? Sekoitushan ei juurikaan juurikäävän osuutta kuusista vähennä. Neuvottiinko Aarre-lehdessä ylläpitämään maaperän juurikääpää?
Metsän hoidosta saatava palkkio määräytyy ihan suoraan sen perusteella, miten hyvin työssään on onnistunut. En oikein käsitä, miksi hyvästä taloudellisesta toiminnasta pitäisi erikseen palkita. Vaikka huonon hoidon korjaukseen saakin tukea, huono hoito tuskin sillä kilpailukykyiseksi muuttuu. Ei se ainakaan minun tavoitteisiini kuulu.
Minusta todennäköisten karikoiden kiertäminen ei ole yhden totuuden avarakatseisuutta. Samaa mieltä olen siitä, että lakiuudistus oli hyvä, vaikka se tarjoaakin mahdollisuuden huonoon metsänhoitoon. Lakiuudistuksen hyvyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhan lain mukainen metsätalous olisi huonoa.
