Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jätkä: ”Nyt olette hakoteillä. Puhutte OBD-testistä, joka on aivan eri juttu kuin moottorin häiriövalo.”
Niin puhutaankin ja niin se onkin eri asia ja hakoteillä olet vain sinä, joka luulet meidän luulevan jotain mitä sinun mielikuvituksesi on tuottanut.
Itse toivon, että tankattavan sähköauton teknologia kehittyisi huomattavasti nopeammin kuin 20 vuodessa, jolloin meillä olisi vakavasti otettava kilpailija nykyisille polttomoottoreille.
https://tekniikanmaailma.fi/autot/ajettua-nanoflowcell-quantino-ihmeellinen-tankattava-sahkoauto/
Seuraava autoni on valitettavasti vielä vanhaa teknologia, mutta ehkä sitä seuraavassa alkaa ollla jo ripaus kestävän kehityksen periaatteita.
Harvennuksessa jätettävät pökkelöt ja maahan kaadetut rungot ovat tosiaan hyvä ajatus, mutta uudistumisen mahdollistaminen pienaukoilla on metsätalouden kannalta typerää puuhaa. Itse olen raivausten ja hankintahakkuiden yhteydessä säästänyt muita kuin pääpuulajeja nimenomaan monimuotoisuuden takia. Leppä, raita tai haapa siellä täällä on hyvä juttu.
Metsuri motokuski: ”Maaperällä on todella suuri vaikutus taimettumisen onnistumiseen ja se ei saa olla kovin rehevää heinittymisen vuoksi. ”
Merkitys on suuri, mutta määrittely vaikeata. Rehevyys ei ole oikea indikaattori, koska minulla on kostea omt-kuusikko, jossa on pientä taimea vaikka kuinka paljon. Toisaalta samalla kuviolla oleva Tapaninmyrskyn tekemässä n. 1000 m2 aukossa kasvaa nyt pelkkää heinää. Vieressä olisi pari isoa koivuakin, mutta silti heinä vei voiton.
Toisaalta muutamassa 15-25 vuotiaassa omt-mt koivikossa on paikoin todella tiheä kuusikko odottamassa raivuuta. Paikoin taimia samalla kuviolla ei ole lainkaan. Mitään päälle päin näkyvää selitystä en ilmiölle tiedä.
Jovain: ”Siinä mielessä pienaukot eivät ole oikein riittäviä aikaan saamaan kunnon kiertoa.”
Pienaukot eivät ole missään muodossa hyviä. Itselläni on 0,9 ha pitkulainen kuvio, jossa kasvaa n. 15 vuotiasta koivua. Etelän puolelta kuvio rajautuu päätehakkuuta odottavaan kuusikkoon ja kuvion rajalla on 10-20 m leveä heikosti kasvanut kaistale. Täytyy tehdä täydennysistutus kuusikon päätehakkuun yhteydessä. Pohjoisreunalle on kasvanut luontaista kuusta sen verran, ettei täydennykseen ole tarvetta. Toisessa päädyssä on 35 vuotias männikkö, joka sekin varjostaa liikaa.
Jätkä: ”Kunhan kaikki metsänomistajat innostuvat jatkuvaan kasvatukseen, on suomen metsissä nyt muhiva ylituotanto ongelma pian muisto vain.”
Annos politiikkaa mahtuu tähänkin keskusteluun. Ei meillä ylituotantoa metsissä muhi. Kun puunkäyttö saadaan kunnon kasvu-uralle, alkaa konservatiivisimmatkin huolestua hakkuiden määrästä. Tällä hetkellä siitä on huolissaan vain vihreät, joiden mielestä tätä uusiutuvaa kotimaista raaka-ainetta ei saa nykyistä enempää käyttää.
Minulla on keskimääräinen kuviokoko jossain 1 ja 2 hehtarin välillä. Kun yksi kuvio on 35 vuotiasta tasaikäistä ja -rakenteista männikköä, toinen 25 vuotiasta koivua ja kolmas 80-vuotiasta kuusikkoa, ne ovat monokulttuurien muodostamaa mosaiikkia. Toki pyrin monimuotoisempaan rakenteeseen, mutta kovin paljon en ole itse vielä voinut vaikuttaa, sen verran hitaita muutokset ovat ja jos lähtökohta on yhden puulajin muodostama tasaikäinen varttunut metsä, aika vähän on tehtävissä.
Elinympäristön pinta-alavaatimuksia voit koittaa hahmottaa vaikka lahopuussa elävän mikrobin ja vaikka liito-oravan tarvitsemia alueita vertaamalla. Ei valkoselkätikkakaan muutaman aukon reunaan jätetyn jättöpuun varassa pitkälle pötki, eikä aukon keskelle jätetyn tuhannen neliön kymppikohde ketään kaikkein pienimpiä ötököitä lukuunottamatta elätä.
Timppa: ”Minulle metsien monimuotoisuus tarkoittaa eri-ikäisiä metsiä aukoista ja taimikoista suojelumetsiin ja joista on sekä sekametsiä että yhden puulajin metsiä. Silloin kaikilla eliötyypeillä on mahdollisuus menestyä. ”
Paitsi että osa eliöistä vaatii suuria yhtenäisiä elinympäristöjä, jota mosaiikki ei tarjoa. Lisäksi hoidettu talousmetsä, muodostukoonkin eri-ikäisistä kuvioista, ei tarjoa kaksista monimuotoisuutta, eikä näiden koknaisuus asiaa paranna. Eri-ikäisyys- ja rakenteisuus pitää olla samalla kuviolla, jotta se tarjoaisi monimuotoisuutta.
”Miten Gla sinä määrittelet monimuotoisuuden?”
Monimuotoisuutta voi olla monenlaista. Toki se on erilaisten elinympäristöjen vaihtelua, mutta ennen kaikkea lajistollista vaihtelua ja lajien määristä ja määrien suhteista riippuvaa. Perinnöllinen vaihtelu on myös olennainen osa monimuotoisuutta.
Tarkoititko määritelmälläsi tätä: ” Hakkaamattomien yksityismetsien osuus kasvaa, suojeltuja metsiä ja kansalispuistoja on enemmän kuin koskaan Suomen historiassa, metsien käsittely on vapautettu, ja ilmastonmuutos tuo uusia kasvi- ja eläinlajeja.”
Hakkaamattomat kuviot ovat keinollisesti uudistettuja, usein ojitettuja kohteita. Niissä luontoarvojen palautuminen vie aikansa, joten tuo ei mielestäni riitä perusteeksi. Toki hakkaamattomuus vie monimuotoisempaan suuntaan, mutta se on vain yksi muuttuja kokonaisuudessa.
Monimuotoisuus ei parane metsän statuksen myötä, joten nykyisissä suojelukohteissa on luontoarvot olleet pääsääntöisesti olemassa jo ennen suojelua. Toki poikkeuksia löytyy esim. teijon kansallispuistosta, jossa on harjoitettu metsätaloutta ja jossa ennallistuminen vie aikansa. Noin kuitenkin, kun puhutaan suurista linjoista, eikä takerruta yksittäisiin kohteisiin.
Metsien käsittelyn vapauttamien tuskin on ehtinyt vaikuttaa, mutta luontoarvojen korostaminen esim. säästöpuita jättämällä ja vesien suojelusta huolehtimalla on vienyt asioita parempaan suuntaan. Paljon olisi silti tehtävää, jotta nykyisen yhteen puulajiin tähtäävän jaksollisen kasvatuksen huonot puolet saataisiin kompensoitua.
Ilmastonmuutos ei suoranaisesti liity tähän, koska se todennäköisesti on myös vähentänyt lajeja tai vaikuttanut niiden suhteisiin. Lisäksi nopeat muutokset eivät ole edullisia, koska ihmisen muokkaama luonto ei pysy kehityksen perässä, vaan tulokkaat voivat saada hallitsevan aseman.
