Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Varsinais-Suomen ELY-keskus on julkaissut alueellisen hirvieläinonnettomuuksien vähentämissuunnitelman.
”Tienpitäjän mahdollisuudet hirvieläinonnettomuuksien vähentämiseksi ovat tiedottamisen lisäksi kuljettajan varoittaminen, ajokäyttäytymiseen vaikuttaminen esim. nopeusrajoitusta alentamalla sekä riista-aitojen ja eläimistön yli- ja alikulkujärjestelyjen rakentaminen. Tienpitäjän toimilla keinot hirvieläinonnettomuuksien vähentämiseksi ovat kuitenkin hyvin rajalliset”, Klang toteaa.
Noinkin merkittävän sidosryhmän edustaja on siis voimaton sorkkaeläinten määrän suhteen, vaikka uuden järjestelmän myötä tilanteen piti korjaantua. Liikenneturvallisuuden heikentymistä vastaan joudutaan taistelemaan tehottomin menetelmin, kun järjestelmä osoittautuikin vain menetelmäksi pestä kädet ikävien asioiden osalta. Metsästäjät jatkavat samaa selitystä eli toivottavat jokaisen mukaan talkoisiin. Kuitenkaan metsästäjät eivät ole pyytäneet yhteiskunnalta apua vaikeuksiin hirvikannan kurissa pitämiseen eli todellisuudessa kyse ei ole halusta vähentää hirvieläinten määrää:
”Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan valtakunnallisen hirvitalous-aluekohtaisen pienimmän talvikannan tiheystavoitteen tulisi olla 2,5 eläintä / 1 000 ha metsäpinta-alasta (0,25 eläintä/ km² metsäpinta-ala) ja valkohäntäpeurakantaa tulisi voimakkaasti rajoittaa. Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella hirvikanta on noin 6 600 yksilöä eli 0,54 eläintä/km² metsäpinta-alaa ja valkohäntäpeurakanta 23 100 yksilöä eli 1,9 eläintä/km² metsäpinta-alaa. Tämä tarkoittaa sitä, että hirvikannan tulisi olla alueella enintään noin 3 040 eläintä eli 54 % nykyistä pienempi. Jos vastaavia tavoitteita sovelletaan valkohäntäpeurakantaan, tulisi kannan olla melkein seitsemän kertaa pienempi.”
Noita lukuja vastaan jokainen, joka ongelmaa vähättelee tällä suunnalla, julistaa avoimesti omaa tietämättömyyttään. Se varmaan kannattaa ottaa huomioon muodostaessaan mielipidettä asiasta. Unohtaa ei pidä Planterin ansiokasta selvitystyötäkään, josta ilmeni sidosryhmien näkemyksistä huolimatta tietoinen tavotekannan asetus reippaasti suunnitelman tasoa korkeammalle.
En tiedä, onko Tanelin esittämä asia toimiva ratkaisu, kun toteutus olisi joka tapauksessa aivopestyn porukan käsissä (viimeisellä kirjastoreissulla vilkaisin jälleen alan lehteä, kunnes jutut alkoi oksettaa). Siksi mielestäni paras keino olisi liittoutua metsäteollisuuden kanssa asian korjaamiseksi. Vain siellä on sellaista voimaa, jota päättäjätkin tottelevat.
Jääkaudesta on kulunut 12000 vuotta, kun talousmetsässä kiertoaika pitäisi olla 40-70 vuotta. Tällä hetkellä Suomessa on oletettavasti puuta enemmän kuin kertaakaan jääkauden jälkeen, vaikka osa rehevästä kasvupaikasta on peltoa ja osa pinta-alasta rakennettua. Ehdotankin jälleen, että lopetetaan metsätaloutta käsittelevässä keskustelussa puheet itsestään metsittymisestä jääkauden jälkeisiin tapahtumiin vedoten.
Minullakin on kuvioita, joihin on tullut tiheä luontainen puusto. Sitten on jopa samalla kuviolla istutuspuuston lisäksi täysin tyhjää. 20-25 vuotta on alikasvosta koivikkoon odoteltu, vaan ei ole tullut.
Lopetetaan elintarvikkeiden vienti, jottei elinkelvottomilla alueilla pääse väkimäärä lisääntymään. Vastavuoroisesti lopetetaan muiden raaka-aineiden, kuten öljyn tuonti tänne pohjoiseen. Talkoot tuon tilanteen vaatimuksiin Suomessa väkiluvun suhteen on jo hyvässä vauhdissa:
https://yle.fi/uutiset/3-9707111
Lasse: ”Moni asiantuntia sitä mieltä että sähköauto kuluttaa ja saastuttaa luontoa enempi kuin polttomoottoriauto.”
Tässä on yksi näkemys, joka on mielestäni paljon informatiivisempi kuin tuollainen tokaisu:
Lasse: ”minun ja Jeesen ratkasut ei kovinpaljon vaikuta akuttehin mailman suurkaupungien ilmansaaste ongelmiin.”
Sama pätee minuun, kiinalaiseen Yanmeihin ( https://fi.nametests.com/test/result/lasse/–_118090138/ ) ja amerikkalaiseen Donaldiin. Mutta kun pari miljoonaa suomalaista aikuista, pari sataa miljoonaa amerikkalaista ja miljardia kiinalaista alkaa miettiä omia ratkaisujaan, vaikuttaa se jo johonkin. Huonompi juttu on, jos kaikkien mielestä omat ratkaisut ei mihinkään vaikuta.
Jees: ”Omastani sen tosiaan tiedän kun ostin sen silloin noin kolme-neljä vuotta vanhana. Jos 70000:n silloin maksanut irtosi alle 20000:n on arvon pudotus rahassa parin pikkuauton luokkaa.”
Jos Touaregista puhutaan, autosi oli vm. 2003, etkä sitä 2006 tai 2007 ostanut. Ellen aivan väärin muista, ostit sen n. 10 vuotiaana.
Jees: ”Meidän aikalaisemme eivät aja autoja loppuun.”
Mitä tärkoitat, milloin auto on loppu? Itse pidän autoani niin kauan, kuin se pysyy riittävän luottavana, korjauskulut pysyy näpeissä ja auton saa kohtuullisella vaivalla katsastuksesta läpi. Kun nuo ehdot ei enää täyty, eikö autoni ole tuon jälkeen loppu ja vaihtoarvo nolla tai mahdollisen romutuspalkkion suurionen? Ja olenko tässä suhteessa poikkeava? Mielestäni romikselle ajetaan tällä hetkellä paljon huonomman näköisiä autoja kuin omani.
Jätkä 8.7.17 13:54: ”Kannattaisi keskittyä ilmastonmuutoksen torjumisen asemasta pitämään tämä planeetta asumis / elämiskelpoisena.”
Jätkä 4 h myöhemmin: ”jos minä olisin ns upporikas, jolle rahaa tulee koko ajan niin, että ei ehdi sitä tuhlaamaan, niin minulla olisi takuulla useampikin ja jopa kalliimpi kuin 70 000 € hintainen auto.”
Kovin on motiivit löysästi kiinni itse asiassa.
Jessen visiot ovat mielestäni oikean suuntaisia, kulmakertoimen suuruutta en osaa arvioida. Co2-pitoisuuden kasvu kuitenkin pakottaa yhä merkittävämpiin ratkaisuihin, mutta muutosten hyväksyntä vie aikansa. Kannattaa miettiä omaa rooliaan tässä, onko kehityksessä mukana vai sen esteenä.
Lassen mainitsemaan ehdottomuuteen ei ole tarvetta, sen sijaan mielestäni jokaisen kannattaa pohtia omia tottumuksia kulkumuodon valinnan suhteen. On aika järjetöntä, että ostetaan hienoja autoja, kenties kalliita hybridejä, jotta kulutus pysyisi kurissa, mutta samalla ajetaan matkoja, joita voisi vähemmälläkin kulutuksella hoitaa. Esimerkiksi polkupyörällä. Toki huono fyysinen kunto on monille ihan pätevä syy olla pyöräilemättä, mutta siinäkin kannattaa asioita ennakoida ja alkaa pyöräillä, jotta ei rapistu siihen pisteeseen, että auto on ainoa mahdollinen tapa liikkua paikasta toiseen. Jutuilla räntäsateista yms. ongelmista ei kannata itseään huijata, eilenkin oli kaupungilla kaunis päivä, eikä mitään estettä jättää auto kotiin. Jättää pyörän sitten kotiin, kun oikeasti sataa räntää, pitää tuoda sohva kotiin tai matkaa on 30 km/suunta.
Moniko muuten aikoo tehdä lomamatkan auton sijaan pyörällä? Kannattaa ihan oikeasti ajatella tätäkin. Näkee paikkoja ihan eri tavalla, eikä välttämättä tarvitse matkustaa kovin kauas. Valitsemalla jossain määrin maastokelpoisen pyörän voi piipahtaa vaikka monissa kansallispuistoissa, kun niitä avataan koko ajan lisää pyöräilijöille.
Tässä yksi toteutus aiheesta:
http://www.yetirides.com/2016/11/a-six-day-vigu-bikepacking-course.html
Tässä toinen:
https://www.5yearbiketrip.com/blogi
Syksyllä otetaan käyttöön uusi päästöjen mittaustapa ja ennusteen mukaan ilmoitettu päästötaso kasvaa. Vanhoihin autoihin tuo ei vaikuta, joten nyt on mahdollista ostaa pienellä co2-arvolla varustettu auto.
Kiinnostavaa on myös se, kasvaako vai kapeneeko hybridien etumatka tuon muutoksen myötä. Maantietä ajavallehan hybridin etu on todellisuudessa vähäisempi kuin enemmän kaupungissa ajavalle ja siksi minä en ainakaan vielä pidä hybridiin siirtymistä kannattavana. Peräkärryllekin pitäisi olla kohtalaiset arvot ja se on monien hybridien ongelma.
Tiedän Lähteen suhtautumistavan jaksolliseen kasvatukseen. Se käy hyvin ilmi hänen kirjojensa kuvituksista. Niihin on löydetty pahimmat räkämänniköt yms. epäonnistumiset ja jatkuvan kasvatuksen metsiä kuvitetaan päinvastaisilla esimerkeillä. Joihinkin lukijoihin ja kuulijoihin tällainen taktiikka saattaa purra, itse tyydyn ihmettelemään hänen tarvettaan moittia tuollaisin keinoin jaksollista menetelmää.
Yleensä aukkoon istutetaan yhtä puulajia, mutta mikään jaksolliseen kasvatukseen tai keinolliseen uudistamiseen liittyvä pakko se ei ole eli sillä perusteella mielestäni ei menetelmää voi pitää huonona. Kuten jk-menetelmääkin, yhtä hyvin jaksollista menetelmää voi toteuttaa hyvin tai huonosti. Tällä hetkellä suosituksissa on maininta luontaisella täydennyksellä saatavasta sekapuustosta, joten yhden puulajin metsää ei ole tarkoitus jaksollisessa kasvatuksessa luoda. Itse suosin sekametsiä vielä enemmän eli pyrin uudistamaan kahdella puulajilla, johon luontainen täydennys + jättöpuut tuo osansa lisää. Harvennusten myötä on sitten mahdollisuus säätää puulajisuhteita haluttuun suuntaan ja metsän vastustuskyky kehittyy monipuolisen puulajiston myötä paremmaksi kuin yhden puulajin metsässä. Hyvä tilanne korjuun kannalta on mielestäni kaksi pääpuulajia + satunnainen sekapuusto.
