Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Pilkkuvirhe varmaan kilometreissä, mutta mitä merkkejä/malleja tuo koskee ja miten se on rajattu alueellisesti? Entä kuka vastaa omistajalle aiheutuvista kustannuksista, kun valmistajan ilmoittama ei pidä paikkaansa? Vai onko tuo vain suositus?
Monimuotoisuutta voidaan arvioida monella tasolla. On elinympäristöjen vaihtelua ja ties mitä, mutta lajistollinen monimuotoisuus lienee tavoiteltava. Metsätalous heikentää tätä, koska lajisto kärsii nopeista muutoksista ja metsätalous vähentää lajiston sopeutumisen edellytyksiä. Osa lajeista vaatii suuren yhtenäisen elinympäristön, osalle riittää hyvin pieni, esim. yksi lahoava puunrunko.
Koska metsätaloudesta emme voi luopua, eikä itselle valehtelukaan ole kovin järkevää, jäljelle jää mielestäni yksi vaihtoehto: Luontoarvioiden huomioiminen metsätaloudessa. Valitettavasti vihreät ajavat tässä luonnon kannalta oikeita asioita, joten niitä asioita ei pidä periaatteen vuoksi kiistää. Ne pitää voida sovittaa yhteen metsätalouden kanssa. Ainutlaatuisen hyvä esimerkki olisi sorkkaeläinkannan leikkaus, mutta siitä metsätalouden harjoittajat eivät saa luontoväkeä tuekseen. Teollisuus taitaa olla todennäköisempi kumppani.
”joilla on aitojen susien kanssa samaa vain jokunen määrä geenejä…Esim.kuuluisa Perhon ”susi” oli ilmiselvä rakki, jota suuret koneistot puolustivat!”
Oulun yliopiston biologian laitoksen 25.2.2013 päivätyn lausunnon mukaan syytteessä tarkoitetut kolme tapettua eläintä ovat genotyypiltään kuuluneet villiin suomalaiseen susikantaan todennäköisyyksillä: 99,3 %, 98,6 % ja 97,3 % .
Käsittääkseni suosituksissa nimenomaan on huomioitu Pohjois-Suomen erityispiirteet. Sitä en kuitenkaan osaa sanoa, paraneeko kannattavuus heikommin kasvavilla paikoilla suositusten istutusmääristä tinkimällä vai siirretäänkö siinä vain uudistusvaiheen säästöt myöhempään ajankohtaan.
Ei kuusikko erityisen monimuotoinen olekaan. Tarvitaan muitakin puulajeja, jolloin valoa tulee maanpinnalle saakka ja karike muodostuu muustakin kuin happamista neulasista. Tällöin myös maaperän mikrobitoiminta vilkastuu eli toisaalla mainitsemani elämän perusasioiden olosuhteet paranee.
Juuri näin kuten Puuki sanoo. Elämän kannalta tärkeimmät asiat eivät näy ihmisen silmään ja ehkä siksi niiden merkitystä ei aina riittävän hyvin ymmärretä. Linnut ja hirvet ovat vaikuttavampia näkyjä ja siksi niiden arvostus on suurempi.
Koivikkoa raivatessani tuli hyvä mieli siitä, kun sai kaataa kuitupuun kokoista tavaraa maahan lahoamaan, vaikka metsänhoidollisesti kyse on tuossa osittain rästikohteesta. Jälkeenpäin jäin kuitenkin harmittelemaan sitä, että järeimmät rungot olisi voinut katkaista niin ylhäältä kuin se turvallisesti olisi ollut mahdollista. Oli vaan mukana pelkkä raivuri. Kokeilu osoitti sillä pökkelöiden teon olevan vaarallista leikkiä ja jäi siksi yhteen runkoon. Mutta saattoi puut muutenkin olla alakanttiin hömötiaista ajatellen, joten ehkä maassa niistä on yhtä paljon iloa kuin pökkelöinä. Jatkossa täytyy kuitenkin tämä asia pitää mielessä ja varautua pökkelöiden tekoon esim. polttopuita kaadettaessa.
