Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kestävyysvelvoite on tosiaan näytöstä kiinni ja riistahallinnosta löytyy taatusti vakuuttavat perustelut sille, miksi ylisuuri hirvieläinkanta on edellytys kestävyydelle, metsätyksen vaikeutuminen jne. Toisaalta valkohäntäpeuran osalta tarvittaisiin varmaan lakimuutos, jotta ongelma poistuisi. Sehän on vieraslajistatuksesta huolimatta hirveen rinnastettavissa oleva laji.
Jottei tarvitse huutaa iltapäivälehtiä tai Ylen MOT-ohjelmaa apuun, olisi kyllä MTK:lla aihetta puuttua asiaan, kun kerta meistä moni jäsenmaksuja maksaa. Sieltä löytyy juristejakin kirjoittamaan lausuntoja. Joten jäädäänkö odottelemaan, vai laitetaanko joukolla sähköpostia Tiirolalle? Olihan taas MT:ssä aihetta käsittelevä kirjoitus eli ainakin teoriassa halua asian hoitamiseen löytyy. Toivottavasti myös käytännössä. MTK varmaan saisi hyviä yhteistyökumppaneita vakuutusyhtiöistä ja silloin alkaisi voimaa olla jo sen verran, että kantelu olisi pakko ottaa vakavasti. Luontoväki tuskin hankkeeseen lähtisi mukaan.
Väliterminaalissa saattaisi kivien määräkin vähentyä, kun kannot ensin kuljetetaan metsästä tien varteen kasaan ja kuormataan siitä terminaaliin siirtoa varten, josta haketuksen kautta käyttöön. Ongelmana on vaan sama kuin puulla yleensäkin eli ns. rukkasen jälkiä tulee liikaa. Mutta josko opecin kartellin nostaisi öljyn hintaa ja se heijastuisi kivihiileenkin, saattaisi hakkeen kysyntä kasvaa ja kannot alkaa taas kiinnostaa. Toisaalta harmi, koska ekologisesti ajateltuna en pidä millään tavalla perusteltuna nostaa kantoja. Toisaalta kuusikon jälkeinen lehtipuuvaihe, johon kasvaisi seuraava puusukupolvi luontaisesti alikasvoksena, parantaisi kannattavuutta ja koska lehtipuuvaiheeseen yhdistetty kuusikko olisi monimuotoisuuden kannalta hyvä asia, joten ehkä se tuossa tilanteessa olisi ok. Eikös joku Jalkanen ja tämän tällä palstalla vaikuttava oppipoikakin tällaista metsätaloutta pyri harjoittamaan… Ei siis kantojen nostoa, vaan viljelykoivikon + luontaisen kuusikon kasvatusta.
”Seitsemän hengen kuljetuksessa ei vielä 8 , 5 litran kulutus tee nokkaa kohti kovin hirveitä.”
Ei niin, ilmeisesti sinulla on iso perhe ja on tuollainen lasti kyydissä. Sitä vaan en koskaan ole tajunut, mihin tuon porukan tavarat laitetaan, kun tavaratilaa 7-hengen kuormalla jää vähemmän kuin nelihenkisen perheen viikon ostokset.
Jätkä: ”Tuo oli (ja on) Jeessin märkä päiväuni, kunnes hän joutui toden eteen ja iskemään kiinni mopoautoon.”
Se, että puolittaa autoilusta aiheutuvat käyttökulut ja myös co2-päästöt ilman, että luopuu muusta kuin egosta, ei minusta ole joutumista. Se on viisautta, jonka merkitys metsätaloudessa vain korostuu.
Kalle Kehveli: ”Ei ole häävi, mutta kyllä se polkupyörän voittaa…”
Minusta polkupyörä on monilla matkoilla ylivoimainen autoon verrattuna. Toki myös auto vastaavasti on ylivoimainen toisilla matkoilla ja jos vain toisella pitää pärjätä, luonnollisesti autolla mennään. Mutta ajattele niin, että pyrit kulkemaan aina tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Paljonko teet tällöin autolla turhia ajoja?
Jätkä: ”Puunjuurella ei ole odottamassa ja lahoamassa mitään bensarosvoa sileillä talvirenkailla tai muuta sellaista.”
Tietysti jos tila-autosi kulkee dieselillä, bensarosvoksi sitä ei voi nimittää. Matalampaan henkilöautoon verrattuna nuo korkeammat tila-autot kuitenkin tahtoo olla melkosia juoppoja. Katumaasturin poikkipinta-alalla autoa ei taloudellisesti saa kulkemaan kuin taajamanopeuksissa.
AJ (keskustelussa Olisiko Metsälehden aika ryhdistäytyä): ”Matti Kärkkäinen kirjoitti vastikään Metsälehdessä, että kantojen nosto ei ole hyvä keino poistaa maannousemaa eli juurikääpää metsiköstä. Korvaavaksi keinoksi hän esittää koivun viljelyä, ja toteaa heti perään, että se taas vaatisi hirvikannan roimaa pudotusta. ”
Tuo hirvikannan pudotus on tosiaan edellytys, mutta tarvitaan myös peurojen määrän leikkausta ainakin etelässä. Koivun kasvatuksessa on kuitenkin ongelmana hirvieläinten lisäksi se, että jos alle tulee luontaista kuusta, tällöin puhutaan n. 10-20 vuoden ajanjaksosta eli päätehakattujen puiden juurikääpä ei ole hävinnyt. Omistajan pitäisi muistaa raivata kuuset pois, jotta ala todella puhdistuisi, eikä luontaisen alikasvoksen myötä säilyisi jatkossakin.
Tiedän, ettei kantojen nosto poista juurikääpää. Uskon kuitenkin sen olevan tehokas keino ongelman hävittämisessä. Puulajin vaihtoa se tuskin täysin korvaa, mutta koska järeät kannot ja juuret pääosin poistetaan, jäljelle jäävät osat lahoavat nopeammin ja siten koivikon alle on turvallisempaa luontaista kuusikkoa kasvattaa. Tietysti Kärkkäisen kirjoituksessa mainitut muut asiaan liittyvät ongelmat pitää jollain tavalla hallita ja ennen kaikkea saada kannot kaupaksi.
Lehden lopussa olleessa mielipidekirjoituksessa avohakkuiden monimuotoisuudesta oli hyviä näkökulmia. Vaikka vertauksessa luontaisen metsän juurikääpäongelmien vähäisyyteen taisikin painottua vihreät arvot talousmetsäajattelua enemmän, taustalla oli varmasti osatotuus. Monimuotoisuus auttaa metsikön terveyden ylläpidossa. Sen tavoitteen saavuttamisen edellytyksenä on puolestaan samat asiat kuin Kärkkäisen mainitsemat juurikäävän torjuntamenetelmien onnistumisen edellytykset.
Tuota katastrofaaliseen huipputilanteeseen vertaamista olen itsekin kritisoinut. Asiaa voi peilata kolarien määrän kautta, se antaa hyvän käsityksen kannan kehityksestä. Vuonna 2011 oli huipun jälkeinen minimi, 1195 onnettomuutta. Sen jälkeen kolarien määrä on tasaisesti noussut ollen vuonna 2015 jo 1808 kolaria. Kasvua on siis 51,3%. Miksiköhän tätä ei uutisissa korosteta? Ja nousua on siis kestänyt jo useamman vuoden ajan eli mistään satunnaisvaihtelusta ei ole kyse.
Peurojen kohdalla saadaan luvut nätimmiksi, koska poliisi ei enää tilastoi kattavasti kaikkia kolareita. Lukujen mukaan kolarien määrä on laskussa, mutta todellisuus on päinvastainen. Ainakin yhdessä lehtiartikkelissa tätä virheellistä tietoa on kansalle syötetty. Lähetin toimittajalle oikaisupyynnön ja sain kyllä vastauksen, jossa toimittaja myönsi minun olevani oikeassa, mutta koska juttu oli kirjoitettu metsästäjien näkökulmasta, ei tarvetta oikaisulle ollut. Sillä tavalla. Kun jutussa on jonkun henkilön tittelissä virhe, sellaiset kyllä oikaistaan.
Kuten useaan otteeseen olen todennut, olen tehnyt kaiken, minkä seuran ulkopuolisena vuokranantajajana voin vai onko jotain mielestäsi jäänyt tekemättä? Mutta toki poteroita silti kaivaa vain se maanomistaja, joka ei halua luopua tiettyjen lajien rauhoituksesta. Varsinkin, kun pari ekaa vuotta kuluisi vain koejäsenena, jolloin tuskin vaikutusvaltaa vanhan kaartin sanelemien käytäntöjen parissa on. Ja entäs ne, joilla ei maata tai ymmärrystä koko asiasta ole, mutta joutuvat kärsimään kasvaneesta riskistä kolaroida tai saada punkin puremasta vakava sairaus? Pitäisikö heidänkin joukolla hakea jäsenyyttä seuroista, jotta asiaan voisi vaikuttaa? Pitääkö ilman tällaista vaikuttamista hyväksyä em. riskit?
Huomaatko, että jos ongelmia haluttaisiin ratkoa, niihin kyllä löytyisi lääkkeet. Mutta kun ongelmaa on vain niillä, jotka ei metsästäjien toiveisiin taivu, ei tarvetta metsästyksen käytäntöjen muuttamiseen ole. Kuten esimerkiksi tavoitella nykyistä selvästi alempaa hirvieläinkantaa.
Millä tavalla ilves kettuja pyytäessään hoitaa riistaa?
Suorittava voi lopettaa tuollaiset vihjailut. On moneen otteeseen osoitettu, ettei halua sorkkaeläinkantojen leikkaamiseen metsätalouden, liikenteen, virkistysarvojen tai luontoarvojen edellyttämälle tasolle ole. Tästä vastuuta on erittäin halpamaista yrittää vierittää muiden niskaan.
Katselin muuten juuri erään seuran sääntöjä. Jäseneksi ei pääse, ellei vuokraa seuralle maitaan ilman ehtoja. Jos siis haluan rauhoittaa esim. kanalinnut, ei se onnistu seuran jäsenenä. Jos tuo on normikäytäntö, jää valkohäntäpeurat minun osaltani ampumatta niin kauan, kun metsästys ei ole vapaata.
