Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Eiköhän se ole ostajan ja myyjän välinen asia, eikä mikään kolmannen osapuolen vaatimus julkisesta tarjouskilpailuun perustuvasta kaupasta. Jos ostajalla on oikeus maksaa ns. ylihintaa metsästä, pitää myyjällä olla oikeus myydä tilansa kuten haluaa.
Mikä on puuhapalsta? Jos omistaa etelässä viisi rehevää 20 ha palstaa, onko tällöin viisinkertainen puuhastelija vai kohtalaisen vakavasti otettava puuntuottaja 900 m3 vuosikasvullaan?
Toisaalta hintatilastoista ei käy ilmi se, miten puuston määrä on vuosikymmenien kuluessa kehittynyt. Kun yleisesti ottaen puuston määrä ja vuotuinen kasvu on kasvanut, toki se hintaankin vaikuttaa, mutta yhtään aiempaa kalliimmaksi tuollaisen palstan hankinta välttämättä tule. Puhumattakaan koroista. Taisi 80-luvulla olla kohtalaisen korkeat korot, puhumattakaan 90-luvun alusta, jolloin itselläni oli 3-5 vuoden joukkovelkakirjalainoja 13% korolla. Noiden lunastamisen aikaan korot oli jo pudonnut, jolloin luvut näytti kohtalaisen mukavilta.
Varmasti metsien reaalihinta on noussut, mutta todellisen muutoksen laskeminen ei ihan helppoa olekaan. Ja koska minulla ei tätä tietoa ole, en täällä huutele asiasta.
Määritelkää vihdoin, mikä on vapailla markkinoilla määräytyvä metsäpalstan ylihinta?
RR: ”Kun luen näitä kartelliyhtiöiden metsälehtiä, en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa! Kuva metsänhoidon kannattavuudesta ainakin heidän hoitaminaan on yltiöpositiivinen. Tosiasiassa vain heidän kannaltaan”
En tiedä, mitä lehtiä tarkoitat. Omaan palkkatyöhöni liittyvien ammattilehtien lukemisen olen jättänyt kovin kevyelle selaamiselle. Joko siellä konsultit hehkuttaa omia ajatuksiaan turvallisen etäisyyden päässä tuotannosta tai sitten tuotannon edustajat kehuvat itseään ja omien vaativien projektien onnistumista. Firmojen tuloksista kuitenkin näkee, ettei puheet voi pitää paikkaansa ja tiedänhän itsekin, millaista oman alani arki on.
Itselläni on viimeisen n. 10 vuoden ajalta kokemusta neljästä Stihlistä, joista kaksi tietokonemallia ja kaksi vanhempaa säätöruuveilla olevaa kaasutinmallia. Missään noista ei ole ollut ongelmia. Yhdestä on uusittu kiihdytyspumppu ja joku letku, mutta se ei liity mitenkään tietokoneeseen tai sen puuttumiseen.
Käyttötunteja ei tietenkään voi verrata ammattilaisten koneisiin, mutta kai näidenkin vuosien aikana jotain olisi vastaan tullut, jos erityistä ongelmaa tekniikkaan liittyen olisi.
En aio lisätä käyttöä, vaan käytän tarpeen mukaan kuten tähänkin saakka.
On muuten väärin sanoa, ettei glyfosaatti aiheuttaisi syöpää. Tällä hetkellä pitävää näyttöä karsinogeenisuudesta ei ole, joten perusteita kieltää aineen käyttöä karsinogeenisuuden takia näytön puutteessa ei ole. Muita haittoja glyfosaatilla kuitenkin on, huolettomuuteen ei edelleenkään ole aihetta. Mielestäni normaliin metsän käsittelyyn glyfosaatti ei kuulu. Lisäksi jokainen tervejärkinen ottaa huomioon, minkälaisessa puun ja kuoren välissä kemikaalivirasto päätöksineen elää. Glyfosaatin kielto olisi aiheuttanut omat ongelmansa puhumattakaan siitä paineesta, minkä monikansallinen tuotanto päättäjiin kohdistaa, kun isoista rahoista puhutaan.
Sama juttu.
Nyt on jo sunnuntai-aamu, mutta lenkille lähdössä. Eilen maastopyörällä, tänään maantiepyörällä. Joskus juosten tai hiihtäen. Kesällä avovesiuinti on upea juttu. Kalastuskin olisi, mutta sinne lähden mielellään koko päiväksi. Kesällä se onkin lasten kanssa ok, yksin lähtiessä täytyy tuollainen loma-anomus perustella hyvin ja se taas on pois metsäpäivistä. Suorittavan ahvensaaliille olisi kyllä käyttöä.
Alkoholia en käytä ainakaan rentoutumiseen. Pikemminkin päinvastoin, joskus työhön tms. liittyviin tilaisuuksissa se on välttämätön paha. Kuohuviinimaljaa en tähän laske. Kohtuudessa ei tietysti muutenkaan ole vikaa, jos alkoholista pitää. Sanontaa raskaiden töiden vaatimista raskaista huveista en kyllä allekirjoita. Sanoisin, että raskaiden huvien myötä kevyistäkin töistä tulee äkkiä raskaita.
Töisä on muitakin arvoja kuin palkka. Jonkinasteinen loppuunpalaminen tms. väsähtäminen ei ole ollenkaan harvinaista. Omasta lähipiiristä tiedän useita, jotka ovat käyneet välillä huilaamassa viimeisten vuosien aikana. Ja mitä vaativampi työ, sitä suurempi riski tällaiseen on. Vaativuus tietysti suhtautuu tekijän kapasiteettiin ja ominaisuuksiin. Toisaalta helppoakin työtä voi tehdä liikaa, mutta minun tuntemilleni tapauksille on yhteistä työn henkinen kuormitus. Koska rahaa, ainakaan omaa rahaa, vain harvoilla on taskut pullollaan ja kun työelämässä on vauhdikkain vaihe silloin, kun perhekin vaatii huomiota, en jaksa ymmärtää tarvetta ajaa takuuautolla polttaen rahaa sen pääomakuluihin. Ehkä mieli muuttuu sitten, kun on perintörahat taskussa ja lapset maailmalla. Josko metsähehtaareitakin olisi tuolloin jo sen verran, että ilman maasturia ei pärjää. Valitettavasti tulevaisuudessa sen täytyy tienata yhä enemmän, jotta valinta olisi perusteltu eli maasturin ominaisuuksilta vaadittavan saatavan lisäarvon määrä kasvaa. Maasturia ei taloudelliseksi saada ja epätaloudellisten autojen käyttö tulee kallistumaan suhteessa taloudellisiin.
