Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kuusi saisi olla niin pitkään sisällä kun neulaset kiinni pysyy. Taitaa vaan päätösvalta olla tässä asiassa muilla kuin minulla, joten varmaan viikonloppuna kuusesta täytyy luopua.
Tekniikan Maailma vastaa lukijan ikuisuuskysymykseen: Onko neliveto parempi kuin kaksiveto?
Meille on vuosien ja vuosikymmenien aikana kertynyt aika hyvä käsitys nelivedon eduista ja haitoista, ja vertailujakin on aika ajoin tehty.Ensinnäkin se on aika selvää, että kesäisillä asfalteilla ajettaessa nelivedosta on vain haittaa. Pitoa riittää kahdelle vetävälle pyörällekin niin paljon, että ylimääräistä ei tarvita. Nelivedon tuoma massa ja voimalinjan lisähäviöt laskevat suorituskykyä ja kohottavat kulutusta.
Nelivedon hyödyt tulevat esiin vasta, kun kitkakerroin laskee hyvin alas. Ja silloin neliveto on turvallisempi, kunhan etua ei ulosmitata. Liukkaalla kiihdytettäessä neliveto on aina nopeampi, mikä voi lisätä turvallisuutta tai varomattomien kuljettajien kohdalla heikentää sitä. Mutta ero on kaikille kuljettajille päivänselvä. Ja nelivedon mahdollistaman jyrkkien mäkien tai paksun hangen etenemiskyvynkin voi kai laskea turvallisuustekijäksi.
Maantieajoon liittyen kaksi- ja nelivedon vertailu on monisyisempää.
Kaikki on kiinni renkaiden kitkasta. Voidaan ajatella, että jokaisella renkaalla on käytettävissään 100 prosenttia omaa kitkavoimaa, mutta sen pitää riittää joka suuntaan.
Jos vanhalla autolla tekee lukkojarrutuksen, kaikki kitkavoima käytetään hidastamiseen, jolloin yllättävät sivuvoimat kuten kallistukset ja urat voivat kääntää auton sivuluisuun. Sama pätee myös kiihdytettäessä, joten kaksivetoinen auto pystyy talvella käyttämään molempien vetävien pyörien kitkavoiman kiihdyttämiseen, ja silloin etuvetoisen keula tai takavetoisen perä voi luiskahdella sivulle päin.
Toisella akselilla vapaasti pyörivien renkaiden kitkavoima taas on lähes 100-prosenttisesti käytössä sivuttaispitoon, joten suuntavakaus ei kärsi niin paljon kuin lukkojarrutuksessa.
Jos kaksivetoinen auto käyttää vaikkapa talvella ohitettaessa 80 prosenttia kitkavoimasta kiihdyttämiseen ja 20 prosenttia sivuvoimaan, voi auto heilahdella kuopissa, urissa ja tai kaistojen väliin kertyneessä lumivallissa.
Nelivedossa molempien akselien kitkavoimasta menisi samassa tilanteessa kiihdyttämiseen vain 40 prosenttia, joten 60 prosenttia molempien akselien kitkavoimasta olisi käytettävissä sivuttaisvoimaan. Se riittää vaikka mihin, joten suuntavakaus on kunnossa. Tarkkuutta vaativa ohitus talvisella tiellä on siten nelivedon bravuurinumero.
Jos autoa ei kiihdytetä, liukkaallakin kaksi- ja nelivetoisten ero on pieni tai olematon. Jos jokin kaarre ajetaan läpi kovaa mutta tasakaasulla, kuluu molemmissa suurin osa kitkavoimasta sivuttaisvoimaan. Vetopitoon kuluu vain muutamia prosentteja, joten etuvetoisella autolla etuakselin renkaiden kitkavoiman jako voisi olla pitkittäis- ja sivuttaispidon välillä vaikka 10–90 ja takana 1–99 (1 prosentti laahausta). Nelivedossa se olisi 5-95 ja 5-95, joten etu ei ole suuri. Ja kun kaasun nostaa pois, eroa ei enää ole.
Ja jos jarrutetaan ja väistetään, on parempi olla kevyemmässä kaksivetoautossa, koska sillä on aavistus enemmän kitkaa käytettävissä.
Edellä esitetyt kaarreajon oletukset edellyttävät, että nelivedon voimanjako on noin 50:50 akselien välillä, tai mieluummin lähellä auton painojakaumaa. Ja näinhän monissa nelivetoautoissa nykyisin ei ole. Toinen akseli otetaan yleensä mukaan töihin vain kiihdytettäessä. Yllä esitetyssä ideaalisessa kaarretilanteessa ne eivät välttämättä ole yhtään kaksivetoa parempia. Toisaalta, kun joka tapauksessa nelivedon hyöty on parhaimmillaan kiihdytettäessä, niin tällaiset ei-jatkuvat nelivedot toimivat aivan riittävän hyvin.
Ralliautot kiihdyttävät täysillä noin puolet joka kaarteesta, joten ne hyödyntävät nelivedon edun jatkuvasti. Tavallinen autoilija ei niin tee. Tai jos tekee, niin neliveto on takuulla vaarallisempi. Suuremmista nopeuksista seuraa aina suuremmat vahingot.
Jussa Nieminen
tuottaja – ajoneuvot ja liikenne
http://tekniikanmaailma.fi/autot/tm-vastaa-onko-nelivetoinen-auto-parempi-kaksivetoinen/
Provoksihan tuolla jo arvelin.
”jos on kiintiö, että yksi yksikkö mäntyä tarvitaan ja 2 yksikköä on myynnissä niin jompikumpi jää myymättä tai hinta alenee, ehkä puolittuu. Nyt kuvitellaan, että joku ostaisi 2 yksikköä jos toinen ei tuhoutuisi ja tuhoutuneelle yksikölle lasketaan täysi arvo. Eihän siinä ole järjen hiventäkään.”
Rikon raivurisi ja jätän korvaukset maksamatta, koska raivureita Suomessa riittää. Toinen metsuri, raivaa kuvion. Työttömiä meillä on muutenkin. Korjaa sinä raivurisi omalla rahallasi, se edistää kotimaista taloutta.
”Jos nyt onkin joistakin puulajeista ylitarjontaa, niin tilanne voi jatkossa muuttua täysin päinvastaiseksi.”
Näin on. Lisäksi kysyntä muuttuu nopeammin kuin puun kasvu. Ei liity metsätalouteen, mutta Varsinais-Suomessa ollaan ihmeissään, kun telakalle ja autotehtaalle pitäisi löytää tekijöitä. Hetki sitten oltiin täysin päinvastaisissa tunnelmissa. Metsätaloutta piristää Naantalin voimala, joka valmistuu kohtapuolin. Puuta tullaan hankkimaan n. 100 km säteeltä.
En minua lohduta tippaakaan, jos minun puut syödään ja siksi naapuri myy omansa 60 euron kuutiohinnalla teollisuudelle. Kyllä tällöin vahinko on aiheutunut minulle ja siitä korvaus maksetaan.
AR: ”Selitätkö vielä GLA, että kun enemmistö metsänomistajista on tyytyväisiä hirvikannan kokoon niin eikö nykyinen kanta ole se mikä tyydyttää melkein kaikkia?”
Kerrotko ensin, miten tuo tulos on saatu. Onko passiivisilla ja aktiivisilla omistajilla sama painoarvo? Entä hehtaareilla? Entä vähentäisikö hirvikannan puolitus tyytyväisyyttä asiaan vai olisiko tällöin hirvikanta suuremman joukon mielestä sopiva? Kuka kyselyn on tehnyt ja kenen toimenksiannosta? Onko vastattu kyllä tai ei vai onko asiaa arvioitu esim asteikolla 1-5?
Minua kiinnostaa hirven vaikutukset eri asioihin. Niin luontoarvot, metsätalous kuin liikenneturvallisuuskin puoltaa kannan alentamista. Vain metsästysharrastus vastustaa kannan alentamista. Minä arvioin asiaa tätä taustaa vastaan, en runsaasti epävarmuustekijöitä sisältävän huutoäänestyksen tuloksen perusteella.
Timppa: ”Olisiko jälki samanlainen, jos olisi harvennettu? Miksi kuitenkin jotkut taimet säästyivät? Tällaisesta kohteesta kannattaisi tehdä maaperäanalyysi, niin saattaisi jotain selvitä.”
Ei olisi. Tuho olisi ollut täydellinen. Hirvituhoja nimenomaan neuvotaan vähentämään viivästyttämällä harvennusta.
Maaperäanalyysin tekoon kehoittaminen ei tosiaan auta hirvituhojen ehkäisyssä. Sillä voi ainoastaan ohjata huomiota pois hirvituhoista samalla, kun vahingon kärsijä joutuu analyysinkin maksamaan. Vai luuletko, että analyysin kulut menee hirvituhokorvausvaatimuksessa läpi?
Timppa: ”Noista kuorien jyrsinnöistä olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kyse lienee jostain puutoksesta, jota pyrkivät paikkaamaan. ”
Ihan sama, mistä on kyse. Kun elukoita on liikaa, ne aiheuttavat liikaa vahinkoa. Jos kyse on puutoksesta, joka aiheutuu sopivien taimikoiden vähyydestä, siihenkin tilanteeseen auttaa hirvien määrän vähentäminen.
Suorittava: ”Jos harrastusta ei olisi , olisivat vahingot moninkertaiset .”
Turhaa spekulointia. Yhtä hyvin voidaan arvuutella sillä, että valta olisi viisaammissa käsissä, jos harrastuksella ei olisi yhtä vahvaa asemaa kuin tällä hetkellä.
Suorittava: ”Hirvi on hallinnut tilannetta jo 30 vuotta . Ihminen on vain tehnyt sen mitä on pystynyt kannan hallitsemiseksi vaihtelevalla menestyksellä.”
Tuokin on ns. muunnteltua totuutta. Metsästäjillä on selkeä päämäärä pitää hirvieläinkannat korkeampana kuin sidosryhmien mielestä pitäisi. Vain ja ainoastaan tästä on kyse.
Suorittava: ”…voidaanhan jahtihommia vähän vähentää , kun punanutut herättävät niin paljon mielipahaa. Katsotaan sitten , mihin syyttävä sormi osoittaa.”
Tuo olisikin kiinnostava liike. Metsästyslain 26§ mukaan kanta ei saa aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa. Suoraan ei sanota, kuka vastaa siitä, että kaatolupia käytetään riittävästi. Todennäköisesti tuollaisen tempauksen jälkeen riistahallinnon valta alkaisi murentua.
Timppa: ” Vaikea uskoa, että hirvillä olisi jotain osuutta juurikäävän leviämiseen. Olisiko yksinkertainen selitys, että kuusikoita kasvatetaan usein aika vanhoiksi, mikä tietysti väistämättä lisää juurikääpää varsinkin, jos kasvupaikka on liian kostea. ”
Siihen ei pidä syyllistyä, että ajattelisi jollekin asialle olevan vain yhden syyn. Varmasti syitä on monia. Itsellänikin on hirvien ja varsinkin peurojen tekemiä polkuja. Kun vielä kosteassa omt-kuusikkossa on maan pinta ilmeisesti kuivatuksen myötä painunut ja juuret aivan pinnassa, riski niiden vaurioitumisesta sorkkien takia on todellinen.
Toisen mekanismin kautta hirvillä on selkeä yhteys juurikäävän leviämiseen. Kun päätehakatun kuusikon tilalle istutetaan koivun sijasta kuusta, juurikäävän määrä 1,5-kertaistuu seuraavassa puusukupolvessa. Kohtuullisella hirvikannalla koivun suosio olisi korkeampi ja tällöin maaperä alkaisi tervehtyä sairastumisen pahenemisen sijaan.
AR: ”GLA ei suinkaan ollut etsimässä ratkaisua kyseiseen asiaan vaan oli sitä mieltä, että metsiensä hoitamattomat etsänomistajat voivat olla jatkossakin hoitamatta metsiään ja näin turvaamassa monimuotoisuutta.”
Tämä on jokaisen omistajan perusoikeus, eikä se mene edes hukkaan. Monimuotoisuus on mielestäni tärkeämpi asia, kuin suurin osa porukasta ymmärtää. Mutta silti talousmetsissä pitää olla mahdollisuus tuottaa puuta tehokkaasti ja taloudellisesti luontoarvot huomioiden. Ei tässä ole mitään ristiriitaa.
AR: ”Sitten kun 1/3 Pohjois-Savossa on hoitamatta ja kovasti lehtipuuta puskee niin tämä monimuotoisuus ei riitäkään ja nyt takki kääntyy, että ratkaisuja pitäisi etsiä.”
Tuo tarkoittaa sitä, että nykytilanteessa, jossa monimuotoisuus kaventuu jatkuvasti, 2/3 talousmetsistä edellyttää toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Lisäksi 1/3 metsistä ei suinkaan ole museoitu, vaan noihin kuuluvia tiloja esim. omistajan vaihdoksen myötä saattaa minä päivänä hyvänsä päätyä aktiiviseen talouskäyttöön.
AR: ”Tarina muuttuu kokoajan mutta selkeä ajatus taustalla on aina, että omaetu eli hirven omapalsta on se ydin.”
Tarina ei muutu, mutta siinä on useita ulottuvuuksia. Kysy vaan, jos et ymmärrä jotain asiaa.
AR: ”Mä vaan nauran Pohjois-Savolle kun luen juttuja e. kitkentä koneista. Itse olen huomannut miten tärkeää on kasvattaa kuusentaimikossa kuusia haittaamatonta koivua niin koivun istutuksetkin onnistuu, aina.”
Ehkä se sinulla onnistuu, itse olen todennut kuusen ja männyn kasvatuksen hirviä ja peuroja kiinnostavaksi. Tälläkin hetkellä yhdellä n. 50/50 istutetulla alalla suurin osa männyistä on syöty.
Juurikääpäisellä alueella koivun istuttaminen sekapuustoksi ei maaperää puhdista. Sen sijaan kuusen kasvatus varmistaa sen, että juurikääpä säilyy kuviolla seuraavatkin vuosikymmenet, kun koivikossa 30-40 vuoden aikana ala olisi puhdistunut. Samoin kuusikossa sekapuusto kuusikon jälkeen ei tuo maaperän elinvoimaa ylläpitävää pioneeripuiden vaihdetta, vaan ainoastaan lieventää kuusettumisen vaikutuksia.
AR: ”Okei jos hirvi syö mäntyjä jäljelle jää vaikka 800 järeää kuitua ja pihljaa, hieskoivua ja haapaakuviolle niin lienee selvä, että ongelmat ovat keksittyjä.”
Mutta kun syönniltä ei jää jäljelle edes päätehakkuuseen riittävää määrää, saati kakkosharvennukseen riittävää määrää tukkia, ongelma ei ole keksitty. Muitakin syitä on, mutta sinähän et niistä piittaa. Tilatason liiketulosta tärkeämpää sinulle näyttää kapeakatseisesti olevan, että teollisuus saa tällä hetkellä poimittua tarvitsemansa puumäärän kasaan.
