Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ymmärrän, ettei sikäläisillä ole halua kasvattaa tai ylläpitää suurta susikantaa. Sitä en ymmärrä, että kun hirvieläinten luontaisten vihollisten määrä pidetään kurissa, miksi noiden tehtävää ei haluta kompensoida metsätyksellä. Susivahingoista metsästäjät jaksaa olla huolissaan ja osa lähtee jopa luvattomille teille tämän takia, mutta hirvieläimistä johtuvat vahingot itseään kovina erämiehinä pitävissä porukoissa vaietaan kuoliaaksi. Kovin on kapea se intressi, mikä tällaista käytöstä ohjaa.
Tuskinpa vaan. Viimeksi työmatkalla lentokentältä minut haki VW:n Transportterista tehty taksi. Hyvin sillä perille pääsi, vaikka tuollaisen auton kolinasta tulikin mieleen lähinnä paikallisbussi. Epämiellyttävin taksikyyti oli v. 2005, jolloin tein matkan Tukholmasta Arlandaan E-sarjan Mersulla. (Keino?)nahkaverhoiltu takapenkki oli niin liukas ja muotoilematon, että koko matkan täytyi pitää kiinni kahvasta pysyäkseen paikoillaan. 40 kilsan matka sujui noinkin ja varsinaiset ongelmat alkoivat vasta kentällä, jossa turvatarkastukseen oli 1,5 h jono. Suunnilleen samoihin aikoihin Suomessa taksiksi sattui C-sarjan Mersu, jonka tilat oli heikommat kuin 90-luvun Corollassa. Etupenkillä jalat oli lähellä kojelautaa, jotta taaksekin olisi mahtunut aikuinen.
Paljosta siis ainakin noissa joutuu luopumaan, jos Mersun status pitää olla. En tiedä, onko nykyään tilanne parempi, mutta 10 vuotta sitten ei mitään etua tuon merkkisestä kyydistä ollut.
Ymmärrän sen, että oman käsityksen osoittautuminen vääräksi voi pilata juhlatunnelman. Parempi siis olla ottamatta aasialaisen auton kyydissä riskiä, että kyyti osoittautuisikin ihan mukavaksi.
Status on kyllä jotain, mitä autojen yhteydessä en ymmärrä. Onko hienoa olla Mersun kyydissä. Kyllä siinä asiakkaan ego kasvaa.
Kyse onkin tänään julkaistusta kyselytutkimuksesta, jossa on selvitetty alta vuoden ikäisten autojen vikaantumista tyyliin onko vai eikö ole ollut vikaa. Kiinnostaa ehkä 3 vuoden välein uuteen vaihtavaa, jossa viat korjataan takuuna ja kyse on lähinnä kokoonpanotehtaan virheistä. Minulle tuolla ei ole mitään informaatioarvoa. Ei käytettyjä ostavalle Jessellekään, koska ”monessa premium-autossa on keskimääräistä enemmän harmillisia vikoja tai puutteita”.
Mitä testiä tarkoitat? TM ei muistaakseni ole autojen vikaantumista testannut muuten kuin 60 tkm käyttötesteissä ja tuota porukkaa ei siinä muistaakseni ole ollut, eikä käyttötestiautoja laiteta vikaantumisen perusteella järjestykseen. Mazda CX-5 käyttötesti oli, luultavasti vuonna 2013, eikä siinä erityisempiä vikoja ollut. Käyttökulut oli hiukan korkeammat kuin matalemmissa autoissa, kulutus nousee korkean korin takia etuvetoisessakin. Toisaalta tuollainen testi ei vikaherkkyydestä vielä paljon kerrokaan, kun kiinnostavaa on luotettavuus 300-400 tkm matkalla.
Kodiaq painaa nelivetoisena 1600-1900 kg, joten tottahan tuollaisen massan + nelivedon kitkan + ison korin ilmanvastuksen voittamiseen voimaa tarvitaan. 190 hv tuskin vielä sellaista suorituskykyä tarjoaa, jota Jesse on Touaregin kohdalla tärkeänä pitänyt. Tavaratilaa Skodassa näyttäisi kyllä hyvin olevan.
Mutta jos 250 hv oman liikkumistarpeen hoitamiseen tarvitsisin, alkaisin tosiaankin miettiä lääkitystäni uusiksi.
Voi hyvinkin olla, riippuu kovin monesta asiasta. En kuitenkaan, kuten et sinäkään valitse moottoria kärryn vetämisen ehdoilla. Kärry on perässä vain satunnaisesti ja silloin moottorin täytyy olla riittävä. Itselläni on vain jarruton kärry ja siihen 140 hv riittää keskiluokan autossa mainiosti. Toki sinun 2,3 tonnin suuren ilmanvastuksen omaavaan autoosi moottori olisi heikko ilman kärryäkin. Suurin osa kilometreistä ajetaan ilman kärryä. TM mittasi Mazdan vapaastihengittävällä 2-litraisella koneella varustetulle CX-3:lle maantieajossa kulutukseksi 5,1 l/100 km ja kiihtyvyydeksi 0-100 km/h 9,5 s, joten sekä suorituskyky, että kulutus ovat erinomaisella tasolla eli moottori on varmasti useimpien käytössä parempi valinta kuin 190 hv turbo. Niin, tuo Mazdan kone on muuten 120 hv, ei 140.
Parempi näkyvyys eteen saattaa parantaa ajomukavuutta niin kauan kun enemmistö ei katumaastureilla ajele, mutta heikompi näkyvyys taakse ja takaviistoon kompensoi tuon asian, jos kuljettajaa liikenne kiinnostaa. Toki moni ei risteyksissä kevyen liikenteen väylien kulkijoista piittaa, joten ehkä nämä eivät edes tiedä, mitä merkitystä asialla on, kun muut ovat onnistuneet katumaasturilla väistämisvelvollisena ajavaa väistelemään.
Lääkityksen vaihtoa olet kuitenkin alkanut suunnitella, vaikka olet ajanut samalla autolla vasta 1/5 siitä, mitä minä olen.
Totta on tuo katumaasturien kirjavuus. Siinä onkin tärkeää säilyttää vertailujen asetelma järkevänä. Esim. Mazda CX-3 vaikuttaa hyvinkin taloudelliselta vaihtoehdolta, etenkin etuvetoisena. Tilojen puolesta sopiva verrokki tavallisista henkilöautoista olisi Mazda 2 (sama akseliväli kuin CX-3:ssa), eikä siinäkään kustannukset kovin korkealle nouse. Toisaalta CX-3:ssa on 2-litrainen moottori, joten sen puolesta auto varmasti tuntuu pykälää isommalta kuin Mazda 2, jossa on 1,5 -litrainen kone. Tällainen varmaan heijastuu esim. peräkärryn vetokykyyn ja varmaan moneen muuhunkin asiaan.
Markkinointi muuten pyrkii luomaan katumaastureissa mielikuvia pykälää isommista autoista. Mazdallakin CX-3 on Mazda 2:n alustalle tehty versio eli on sukua pikkuautoluokalle, CX-5 on tehty Mazda 3:n alustalle (alempi keskiluokka) ja tuleva CX-9 Mazda 6:n alustalle (ylempi keskiluokka) tehty. Mallimerkinnät kuitenkin antaa ymmärtää jotain muuta.
Jees: ”Ehkä nuo ketjut luultiin moottorin iän kestäviksi ja olisikin ehkä mutta kun tuli nämä opd-varoitusvalot jotka eivät toleranssiltaan siedä yhtään venymää.”
Ei ole kyse opd-varoitusvaloista tai vääristä öljyistä. Kaikilla on varoitusvaloja ja kaikkiin laitetaan samalla viisaudella öljyä, mutta vain Volkswagen Groupin autoissa ketjujen venyminen on ongelma. Että pysy sinäkin erossa saduista VW:n ongelmien selittelyissä, kun muitakin kehoitat niin tekemään.
Puuki: ”Metsäteille ja kaupunkiajoon sopivaa autoa ei ole olemassa. Citymaasturit ja muut crossoverit toimii vaihtoehdoista ehkä parhaiten kompromissina hyvien ajo-ominaisuuksien ja muun käytettävyyden välillä.”
Kompromissin onnistuneisuus riippuu painotuksista. Itselläni esimerkiksi siviiliajot ovat pääasiassa maantietä (80-120 km/h), joten korkea katumaasturi maanteitä ajatellen tuollaisena möhkönä olisi varsin huono kompromissi minulle, kun suhteellisen vähäinen käyttö metsässä luontuu pienen suunnitelmallisuuden avulla henkilöautollakin. Kaupungissa ei niin suurta väliä olekaan, millä ajaa. Tosin katumaasturien paino ja sisätiloihin suhteutettuna suuret ulkomitat ovat sielläkin huono ominaisuus. Toisaalta jos ajettavuus ja taloudellisuus esim. vähäisen vuosittaisen ajomäärän takia ei ole tärkeitä ominaisuuksia, katumaasturi voi olla hyväkin ratkaisu. Mutta 30 tkm/vuosi katumaasturilla polttoaineesta riippumatta em. maantienopeuksia ajellen olisi mielestäni jo ratkaisu, jossa valintaa ei ole ohjannut tarveharkinta, vaan tunteet. Yleensä autokuume ja meistä harva on tyytyväinen kuumeessa tehtyisin ratkaisuihin. Autojen kohdalla kuume kun laskee varsin pian uuden auton kotiuduttua, mutta lääkkeistä aiheutuvat kustannukset jatkaa juoksuaan.
