Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”Viirupöllö on kuulemma paikkalintu, joten jos sellaisen saa metsäänsä pesimään niin hyöty on pitkäaikainen.”
Varmasti näin, mutta ongelman ratkaisun kannalta tuli mieleen saman suuntainen ajatus kuin AC:llä eli lintujen määrää pitäisi saada kasvatettua. Muuten kyse on samasta asiasta kuin taimikon käsittely hirvikarkotteella eli oman taimikon tila kyllä saattaa kohentua, mutta kokonaisuudessa ei tapahtu muutosta.
Kertokaahan, mikä on tuo ylihinta, joka vapaasti markkinoilla oleville kaupankäynnin kohteille muodostuu?
Näätä: ”Gla, tässä ketjussakin on monenlaista näsäviisastelua ja naljailua tullut, se on yleensä merkki siitä, että kirjoittajilta loppuvat järkevät perustelut.”
Kaipaan sitä, että kommentit osoitetaan täsmällisesti johonkin, eikä vain yleisesti keskusteluun.
Näätä: ”En ole missään sanonut, että metsän myynti avohakkuun jälkeen on ainoa tai edes järkevä vaihtoehto. Yritin avata tuota metsämaan arvon nousun tuomaa muuttujaa keskusteluun. Siitä eräät nimimerkit vetivät omia johtopäätöksiään.”
Et olekaan, enkä ainakaan minä ole väittänyt, että olisit. En tiedä, ketä tarkoitat eräillä nimimerkeillä. Tiedä sitten johtopäätöksistä, mutta itse esitin oman näkemykseni siitä, kuinka epäkäytännöllinen ajatus metsän myynti tuollaisessa tilanteessa yleensä on.
Näätä: ”Kukaan ei ole kuitenkaan vielä kyseenalaistanut sitä väitettä, että metsätilojen hintojen ja puun hinnan muutosten tulee korreloida keskenään talousnäkökulmasta ajateltuna niin kauan kun pääsääntöiset tulot metsänomistajille tulevat hakkuista.”
Puun hinta on vain yksi metsätilan hintaan vaikuttava tekijä, joten se ei riitä saamaan aikaan korrelaatiota. Ellet usko, kokeile laskea. Käytä korkona 2 ja 4 % ja vertaa sitä kohtuullisiin eroihin puun hinnassa. Ja kuten Puun takaa totesi, lopullinen hinta määräytyy markkinoilla. Se on mielestäni aika vahva talousnäkökulma.
RR: ”Kommentistasi Gla tulee mieleen satu hiiri kissalla räätälinä. Ensin vain lähtöarvot olivat vääriä, nyt kyse olikin enää kynän teroittamisesta.”
Aluksi kysyin, käytätkö samankaltaisia lähtöarvoja, mitä Tahvonen käytti kohua herättäneissä laskelmissaan. Sen jälkeen kerroin sinulle, että tuossa tapauksessa Tahvosen mukaan tarkoitus ei ollut laskea käsittelyketjun kannattavuutta, vaan teroittaa kynää. Ei siis ole mitään kissoja tai hiiriä. Kyse on vain siitä, että olet pahasti erehtynyt totuutta etsiessäsi, kun et tiennyt, mistä siinä laskelmassa oli kyse.
RR: ”Kun näin on, niin on hyvin ymmärrettävää, että metsätaloutta tutkiva hakee vastauksia kysymykseen, mikä olisi taloudellisesti ajatellen viisasta missäkin olosuhteissa ja millä ehdoilla. Sehän on erinomaisen hyvä asia metsänomistajan näkökulmasta. Miksi siis ”metsänomistaja” Gla paheksuu tätä?”
Onnea mörkojahtiin.
RR: ”On Gla aika yhdentekevää millä nimellä me kutsumme tutkijan pyrkimystä asian selvittämiseksi – tutkimusta, laskentaa vai mitä.”
Toki asian voi näinkin yleistää, mutta silti pitää osata erottaa toisistaan kynän teroitus ja päätöksen tueksi tehtävän laskelman teko. Varsinkin, kun vuodesta toiseen laukoo jyrkkia kannanottoja kannattavuuden laskennan perusteista.
Näätä: ”En lähde naljailuusi mukaan… Minusta on vanhanaikaista ajattelutapaa ajatella, että metsää ei koskaan myydä, sitä vain ostetaan. ”
En tiedä, missä aloitin naljailla, kun itse olet pitänyt esillä uudistamisen ongelmia ja sen vaikutusta kannattavuuteen.
Toki metsää voi ja joissain tilanteissa kannattaakin myydä. Mutta kun kyse on kuviotason asioista, myynti on minusta harkitsemisen arvoinen vaihtoehto vain poikkeustapauksissa. Itse en pidä hyvänä ajatuksena sitä, että tilakokonaisuutta pirstotaan pienempiin osiin, koska se nostaa hoidon kustannuksia ja heikentää jatkossa leimikoiden kauppaamista. Lisäksi kuten edellä tuli jo todettua, määräaloista aiheutuu täysin tarpeettomia kustannuksia. Se, että määräaloja on myynnissä, ei ole osoitus homman kannattavuudesta.
Tamperelainen, olen ruiskuttanut taimet keskikesällä. Yleensä hiukan liian myöhään sikäli, että ensin on pitänyt polkea heinää sivuun. Taimen olen suojannut rumpuputkella, muistaakseni 315 tai n. 400 mm putkea n. 70 cm pätkä, jonka yläpäähän tanko putken läpi kahvaksi.
Ensimmäisen ruiskuskerran jälkeen heinääminen helpottuu sikäli, että vaikka seuraavana kesänä heinä kasvaa lähes yhtä innokkaasti, sen lajivalikoima on ruiskutetulla alueella muuttunut ja sen ansiosta pienenkin taimen löytää heinän seasta helpommin.Tällaiset jutut on ollut tarpeen poikkeustilanteissa, kuten heinittyneellä maalla täydennystaimien kanssa. Samoin hirvituhon takia uusintaviljely on saanut aikaan niin mahtavan ryönän kasvun, että glyfosaatin käyttö on tarpeen. Normaalissa uudistamisessa en glyfosaattia ole käytänyt.
Vaihtoehtoinen sijoituskohde voi olla aika teoreetinen käsite monille toimijoille. Ei tietenkään sinulle Näätä, joka hallitset kaikki sijoitusmuodot. Mutta itse en esimerkiksi ole yhtään kiinnostunut osakkeista, joten niiden tuoton ja riskin suhdetta varsinkaan eri ajanjaksoina ei löydy mistään tilastoista tai muistakaan keskiarvoista. Sen verran usein olen pankin sijoitusneuvojankin pöydän ääressä istunut, etten anna tällaisen tehdä päätöksiä minun rahojeni käytöstä. Toki tämä esittelee vain vaihtoehtoja, mutta jos itsellä ei ole asiasta näkemystä, käytännössä päätös on sijoitusneuvojan tekemä. Sama pätee rahastoihin, jotka ovat kyseisen pankin tuotteita.
Entä jos uudistamisen yhteydessä on odotettavissa hankaluuksia esim. heinäyksen muodossa, onko tilan myynti tällöin vaihtoehto? Minusta se on vaihtoehto vain harvoin, metsää ei myydä ja osteta kuten osakkeita. Otetaan esimerkiksi mainitsemasi 100 ha tila. Tehdään sinne 5 ha aukko. Harkitsetko tilan myyntia heinäämisriskin takia? Et tietenkään, vaan joko hammasta purren heinäät muutaman vuoden tuota 5 ha taimikkoa tai sitten hyväksyt hiukan hitaammin kasvavan ja aukkoisen puuston synnyn kuviolle. Vaihtoehtoja on muitakin, esim. työläyden suhteen heinäämiseen verrattavan vesakon kanssa taistelun.
RR: ”Rehellisen tutkimuksen tarkoitus on tietysti etsiä totuutta. Tulokset sitten ovat mitä ovat. Mikä tässä sinua Gla nyt häiritsee.”
Se, että puhut tutkimuksesta, vaikka kyse on laskennasta, jossa lähtöarvoja voi vaihtaa kuten sukkia. Lisäksi kuten useiden vuosien ajan olen yritänyt sinulle sanoa, kyseisessä laskelmassa ei ollut edes tarkoitus verrata eri kasvatustapojen kannattavuutta. Tarkoitus oli testata työkalua, jolla tällaista laskentaa voi tehdä. Näin ainakin, jos lehtitiedon perusteella voi laskennan tekijää uskoa.
RR: ”Siihen ei edes tutkijan taloustaitoja tarvita ymmärtääkseen, että uudistamisen kustannukset ovat jaksollisen metsänkasvatuksen se kuuluisa kantapää.”
Ei niin, mutta ei keinollinen uudistamisen ole yhtään sen erikoisempi akilleen kantapää kuin luontainenkaan uudistaminen. Siksi minusta on täysin tarpeetonta korostaa vain keinollisen uudistamisen ongelmia. Toki menetelmää vaihtamalla tietyt ongelmat poistuu tai vähenee, mutta tilalle tulee pussillinen uusia.
