Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset

Yritin kyllä, mutta en keksinyt. Voisitko vastata vilpittömään kysymykseeni?

Itse hankin vuosi sitten 201:n, jossa on uusi tietokoneohjaus. Se tuli pariksi vanhemmalle Stihlille, jossa on yli 50 cc kone. Aiemmin käytössäni oli myös Stihlin 192, joka oli lähinnä rakennustöitä ajatellen hankittu. 192 on timpurille hyvä, mutta metsään liian pieni ja nykyiseen yhdistelmään olen tyytyväinen. Metsätöitä tehdessä 201 riittää käytännössä kaikkeen, mitä itse kannattaa tehdä. Isompi on varalla ja käytössä isompien yksittäisten runkojen sahailussa, kuten polttopuuhommissa ja tuulenkaatojen tai pihapuiden korjuussa. Sunnuntaisahurin kannattaa ottaa huomioon sekin, että laadukas saha kestää luultavasti niin kauan kuin nimimerkin mukaisessa miehessä riittää kuntoa metsätöihin, joten yhden leimikon perusteella ei valintaa ehkä kannata tehdä. Jos jatkossa hakkuut painottuu ensiharvennuksiin ja muuhun nuoren metsän hoitoon, tehokas ja kevyt pikkusaha kuten 201 on mielestäni hyvä valinta. Mitään ongelmaa ei sillä ole juuri tukin mitan täyttävän rungonkaan kohdalla ja isommatkin menee, kun antaa aikaa. Jos isolla sahalla kuusen karsiminen onkin nopeampaa kuin 201:llä, keveys kompensoi päiväsaavutusta, jos hiuksia aletaan halkomaan. Keskikokoinen eli n. 40-45 cc on sitten kompromissi noiden välistä eli tarve ratkaisee.

”Näillä metsäekonomisteilla tahtoo olla vain se ongelma, että heidän laskelmansa pätevät monesti vain juuri sillä hetkellä kun niitä esitetään.”

Eilen tai toissa päivänä radiossa Danske Bankin ekonomisti esitti, että Suomen kannattaisi ottaa lisää velkaa, koska se on niin halpaa. Rahalle saa helposti korkokulut ylittävän tuoton. Joku Keski-Euroopan maa oli ottanut sadan vuoden lainan, mutta se on kuulemma liian pitkäaikainen. Sen sijaan meille 30-50 vuoden velka olisi parempi, jotta korkokulut olisivat ennustettavia.

Ihanko oikeasti ekonomistit tuolla tavoin näkevät maailman ja tuollaistenko neuvojen avulla investointipäätöksiä julkisella sektorilla tehdään? Mahtaako kukaan enää muistaa, mitä koroille tapahtui n. 24 vuotta sitten eli aikana, jolloin nyt ensiharvennettavien aukkojen uudistamispäätöksiä tehtiin. Moniko meistä ennusti oikein nykytilanteen? Mielikuvani tuon aikakauden vallitsevista tunnelmista talousden suhteen oli, että ”ei koskaan enää” kunnon kasvua.

”Mutta niinhän sanotaan, että jos ei mitään tee, niin ei mitään satukkaan.”

Varmaan totta tuokin, vaikka toisaalta sanotaan, että jokainen työtapaturma on vältettävissä. Totuus lienee sellainen, että toisille sattuu enemmän ja toisille vähemmän. Binäärimaailmassa emme elä, mutta kun oman työpaikan onnettomuustaajuutta (nyt suunnilleen 5 tapaturmaa/miljoona työtuntia) on pudotettu ainakin kymmenesosaan siitä, missä oltiin vajaat 10 vuotta sitten, tuurista ei voi olla kyse varsinkaan, kun pahimmilla kilpailijoilla kehitys on ollut saman suuntaista. Jotkut ovat edelleen useiden kymmenien lukemissa.

Itselleni ei ole metsässä mainittavia vahinkoja sattunut, muutama läheltä piti-tilanne vain, jotka ovat suojavarusteiden takia olleet harmittomia. Henkisiä kolhuja enemmänkin ja tällaista jakaumaa selitän vähäisellä tuntimäärällä ja metsätöihin käytettävissä olevan ajan puutteella.

Tamperelainen: ”Pienempiä ensiharvenuskohteita ilman päätehakkuukylkiäistä on vaikea saada motohakkuuseen,jos eivät varsinkaan ole hyvän tien vieressä.”

Toki kerralla korjattava puumäärä kannattaa pyrkiä saada mahdollisimman suureksi ja eri kuvioiden käsitteleminen samalla kertaa on usein tuon edellytys. En kuitenkaan ole varma siitä, onko ensiharvennuksen teettäminen päätehakkuun kylkiäisenä paras mahdollinen tapa. Itse ainakin pyrin niputtamaan päätehakkuut, jotta saan uudistusalat tehtyä samalla kertaa. Onneksi metsissä on yleensä muitakin kehitysvaiheita meneillään kuin ensiharvennus ja päätehakkuu, joten harvennushakkuiden niputtaminen lienee parempi tavoite kuin ensiharvennuksen ja päätehakkuun. Saattaa jopa olla, että päätehakkuuleimikon ostaja ei ensiharennuksesta ole kiinnostunut, mikä vaikuttaa ensiharvennuksen kantohintoihin.