Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”Lain mukaahan laho ei tartu alle 10-senttisiin kantoihin”
Noin asia ei sentään ole. Laki määrittelee minimivaatimukset, mikä ei tarkoita sitä, että se olisi turvallisen toiminnan raja. Vähän kuten nopeusrajoitukset maantiellä.
RR: ”Täysin hölmöä on myös se, että luonnonsuojelun lisävaatimusten vuoksi panostaisimme toisaalla puuntuotantoon entistä enemmän.”
Suojelu ja monimuotoisuuden ylläpito nyt vain on asia, mikä täytyy hoitaa nykyistä huomattavasti paremmin riippumatta siitä, millaisia lukuja ruutupaperisi alareunaan eri menetelmistä tulee. Vihreä en ole, kuten en kartelliyhtön äänitorvikaan, mutta tällä palstalla AC lienee yksi parhaiten tämän puolen asioita ymmärtänyt nimimerkki. Et sinä aikanaan hänenkään näkemyksiä ymmärtänyt, joten tuskin tälläkään kertaa tämän puolen asioista yhteisymmärrykseen päästään.
Samaa mieltä. Perkasin jokin aika sitten hirvituhosta kärsinyttä alaa, jossa heinikosta löytyi sieltä täältä luontaisia kuusia. Valitettavasti lähes kaikissa heinikkoa vastaan taistelevissa taimissa oli jotain vikaa, joten ennusteeni niiden tukkiprosentista ei kannusta käyttämään tuollaista menetelmää ainakaan silloin, kun tavoitteena on nimenomaan tukin kasvatus. Lisäksi taimet oli jakautuneet epätasaisesti, joten kohtalaisesta määrästä huolimatta kasvatuskelpoisia laatupuutteet huomioimattakin oli kovin vähän.
Jos laskee etelän mt-kankaalle istutetun kuusikon tulosta 3% korolla, ensiharvennuksen hylkääminen heikentää tulosta n. 15 prosentilla ja prosentin kasvattaminen tietysti korostaa eroa. Jos ja kun maahankaadosta aiheutuu kustannuksia, tulos heikkenee lisää. En jaksa uskoa, että maahan kaataminen lisäisi tukkien määrää niin paljon, että onnistuneessa uudistamisessa tuo kuittaantuisi. Toki korjuuvaurioiden välttäminen edellyttää tiettyjä asioita, mutta niitä ei nyt tarvitse huomioida, koska kyse on hoidetusta talousmetsästä, ei hoitorästien paikkaamisesta.
RR: ”Niinpä niin Gla, ketä me mahdamme edustaa? Huomattava osa kirjoittajista edustaa aivan muita intressejä kuin mitä puuntuottajan tavoitteet ovat. ”
Viis titteleistä tai asemasta, mielipiteet ratkaisee. Tämän keskustelun aiheena on muuten muukin kuin liiketaloudellinen kannattavuus.
Kyllä Gla edustaa vain itseään ja omia mielipiteitään.
Toki voi käydä niin huono tuuri, että ellei tuuli kaada puita, korjuuvauriot ne tuhoaa. Tai sitten voi käydä niinkin, että ajoissa tehtyjen toimenpiteiden takia tuuli ei kaadakaan puita ja konekuskeilla on hyvät olosuhteet tehdä töitä, eikä korjuuvaurioita merkittävästi synny. Sen sijaa metsät kasvaa ja päätehakkuussa tukkiprosentti kuutioimääräisen tuloksen ohella nousee hyvälle tasolle. Ymmärrän kyllä näkemyksesi sikäli, että jos ei satsaa uudistamiseen ja tuloksena on vaihtelevan tasoista puustoa, sellaisesta ei välttämättä saa vielä kuitupuuvaltaisessa kehitysvaiheessa ostajaa kiinnostavaa leimikkoa aikaan. Silloin tietysti raivauksessa kannattaa ottaa erilainen tavoite kuin täystiheän puuston raivauksessa.
Puuki: ”Tukkipuuta voi hyvin kasvattaa ilmankin varsinaista kuitupuun kasvatustavoitetta.”
En minunkaan tavoitteena ole erityinen kuitupuun kasvatus. Se on valivaihe kohti tukkipuuta ja jolla kiertoajan tulos paranee.
Puuki: ”Luontaisesti syntyvä alikasvos esim. männyn istutusalalla karsii mäntyjä sen taimivaiheen ajan, jolloin se karsiutuminen on mahdollista.”
Alikasvos ei oksia karsi.
Puuki: ”En ole kieltämässä keneltäkään kuitupuunkasvatusta mutta en kannata sitäkään että mitään uutta ei saisi kehitellä, kun kerran ennenkään ei niin ole tehty tmv.”
Kukaan ei nyt ole uuden kehittämistä kiletänyt. Keskustelua on syntynyt siitä, millä tavoin kannattavuus paranee ja minä olen esittänyt omat näkemykseni.
Puuki: ”Puuta on kasvanut jo vuosikausia paljonkin yli vuotuisen kestävän hakkuusuunnitteen, joten siitä ei tule pulaa, jos vain
metsänhoidot ei jää tekemättä.”Jos ei jää tekemättä. Tällä hetkellä töitä on suuri määrä tekemättä. Lisäksi tarve suojelun lisäämiseen on huutava, joten kestävässä tilanteessa puutavara pitää tuottaa nykyistä pienemmällä pinta-alalla.
Puuki: ”Ostajille huonosti kelpaavat pienet ja pienilpm:set eh:t on parempi harventaa lannoitteeksi, kuin jättää ryteiköiksi.”
Toki tuollainenkin hoito on parempi kuin jättää kokonaan tekemättä. Ne ei kuitenkaan ole talousmetsästä puhuttaessa vaihtoehtoja. Mielestäni ensimmäistä hakkuuta ei kuitenkaan kannata lykätä niin pitkälle, että se tuottaa pelkkiä tukkirunkoja.
Ei pelkästään määrän lisäämisen kuittasin toteamuksella määrän ja yksikköhinnan olevan mahdollista toteuttaa samanaikaisesti.
Jos löydät keinot, jolla voit välttää kuitupuun hakkuut ilman, että tukin laatu kärsii, kerro toki muillekin. Itse harkitsin maahan kaatoa muutamalla nuoren metsän harvennuskuviolla, mutta onneksi luovuin ajatuksesta. Minkä sotkun 30 m3/ha olisikaan aiheuttanut, ainakaan seuraavaan 20 vuoteen ei noilla kuvioilla olisi tarvinnut hoidosta tai tarkistuskäynneistä haaveilla. En minä nytkään palkoille päässyt, mutta kohtalainen summa tilille kemeralla maustettuna tuli. Maahan kaadosta olisi ollut vain vaivaa/kuluja. Muuten, koivikossa tukkiprosentti jää muutenkin alhaiseksi etenkin, kun hirvet ovat alueella aikanaan ruokailleet. Ei siis koko yksin tukkia tee, joten vaikka tukkien kasvatus on hyvä tavoite, kuitu tarjoaa siihen paljon apua.
Reiman hämmästelyyn tarpeesta kasvattaa ylituotantoa kylmässä ja kaikesta kaukana olevassa yhteiskunnassa totean, että Posiolla metsää katsomalla ajatus voi tuntua älyttömältä. Puuston kasvun lisääminen on kuitenkin hidas toimenpide, joten tuloksetkin näkyvät vasta hitaasti. Tälläkin hetkellä hyvä tilanne on saatu aikaan, johon tähtäävä työ aloitettiin yli 50 vuotta sitten. Tilanteet maailmassa ehtii muuttua moneen kertaan tuossa ajassa, joten pitkällä takamatkalla tosiaan ollaan, jos määrätietoista puuston kasvun lisäämistä ei aloiteta nyt siksi, että tällä hetkellä metsät kasvaa enemmän kuin sieltä hakataan. Muistaakseni Ruotsissa puuston kasvua pyritään lisäämään ja eikös tuohon liittyen eräässä pakinassa pahimman jk-hurmion keskellä jo kysytty, käykö meille taas kuten jääkiekossa eli Hannu voittaa Akun.
Miten näet Reima nykytilanteen, jossa maailmassa käytetään kestämättömän paljon uusiutumattomia luonnonvaroja? Onko tilanne ok ja jos ei ole, mitä asialle pitäisi tehdä ja mikä rooli siinä voisi olla suomalaisilla? Entä miten monimuotoisuus turvataan, jos hakkuiden määrä kasvaa lähivuosina visioiden mukaisesti tai jopa enemmän? Riittääkö meillä alueita jo nykytilassakin heikentyvän monimuotoisuuden aikana suojeluun? Vai olisiko järkevää tuottaa talousmetsissä puuta mahdollisimman paljon, jotta suojeluun riittäisi hehtaareita mahdollisimman paljon?
Puuki pohdiskeli kannattavuuden parantamista mm. seuraavilla jutuilla: ”Nopeakasvuisen kuitu-/energiapuun kasvatus on yksi vaihtoehto, mutta tulosta voi parantaa useimmiten paremmin
pelkän määrän lisäämisen sijasta nostamalla puun yksikköhintaa.”Ihan hyviä ajatuksia, mutta määrä ja yksikköhinta eivät välttämättä ole toistensa vaihtoehtoja. Tuotanto kehittyy yleensä useiden parannusten summana, ei minkään yhden merkittävän tekijän tuloksena.
MaalaisSeppo puolestaan totesi investointien lisäävän kuitu- ja energiapuun kysyntää. Totta, mutta tilanteesta ei alhaisen hinnan takia kannata olla pahoillaan. Meillä on valtava määrä ensiharvennuksia rästissä ja ne on tehtävä, jotta metsä alkaisi järeytyä arvokkaammaksi puuksi. Toki raivaus ja maahan kaato on vaihtoehto jättää nuoret metsät raskailla koneilla ja heikolla kannattavuudella käsittelemättä, mutta koska uusiutumattomia raaka-aineita pitää korvata uusiutuvilla ja moniin tarpeisiin tukkia pienikokoisempi on sopivaa, sellaista materiaalia on syytä tuottaa. Nykyään kuitenkin moni ensiharvennusleimikko on päässyt ylitiheäksi ja siksi liian pienikokoista. Tässäkin suhteessa ihan normaali hyvä hoito parantaisi tilannetta paljon ja mitään syytä ei pitäisi olla jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä.
