Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Koska kasvatusketju ei läheskään aina ole optimaalinen ja koska jokaisen metsätalouden harjoittajan kannattaa tuottaa mahdollisimman paljon puuta. Reiman vastinetta varten täsmennän vielä, että ei kuitenkaan kustannuksista piittaamatta, vaan tiukkaa kulukuria noudattamalla huolehtimalla toimenpiteiden ajoituksista. Vain myydystä puusta saa rahaa, joten itse ainakin pyrin myymään mahdollisimman paljon. Muillakin aloilla tuotantoa joudutaan tehostamaan, miksi se metsässä olisi poikkeava ilmiö?
.Reiman kannattaisi tarkastella, mistä kiertojan kannattavuus muodostuu. Oleellinen osuus on kuitupuulla eli nimenomaan Jessen toistelemalla syyllä (aika). Itse en tiedä, miten tuon etumatkan paikkaisin tukkipuun kasvatusta tehostamalla. Kuitupuu ei ole pois tukin tuotoksesta.
Maalaissepon kanssa olen eri mieltä siitä, että puun tuotannon lisääminen edellyttää puun hinnan nousua. Toki tuo on varsin miellyttävä visio, mutta tuskin realismia. Silti puun tuotantoa on lisättävä, koska globaalisti pitää siirtyä uusiutumattomista raaka-aineista uusiutuviin. Perusasia siinä on tehdä hoidot oikeaan aikaan eli minimoida kustannukset. Tällä hetkellä Suomessa on runsaasti varakkaita metsäomistajia päätellen hoitorästien määrästä. Tuo varakkuus ei voi olla peräisin metsätaloudesta.
Ajatelkaa nyt: Ilmiömäiseen suosioon noussut Pekka Haavisto keskustelemassa Putinin kanssa ajankohtaisista asioista. Vähältä piti, ettei painajainen toteutunut. Maailma tuntuu muuttuneen aika tavalla muutamassa vuodessa, vaikka todellisuudessa mikään ei ole muuttunut jos lukee historiaa muualtakin kuin paikallislehden ”tapahtui 10 vuotta sitten”-laatikosta.
Toisaalta Amerikassa riittää uskoa Trumpiin, joten ehkä kaikkeen pitää varautua.
”Täydellinen tietämättömyys tunnetusti antaa lausuntoihin sitä kaikkein suurinta varmuutta, mikä tälläkin kertaa tuli todistettua”
En ole ihan varma, onko kyse täydellisestä tietämättömyydestä vai harkitusta oman ideologian tavoittelusta.
Kirjoituksessa on toistettu kaikki Lähteen kirjoitusten kliseet ja niihin on poliitikon turvallista vedota, perustuuhan ne tutkimuksiin ja on alan asiantuntijan julkaisemia. Niitä on kuitenkin väritetty omilla ajatuksilla. Pari esimerkkiä:
Sarkkila kuvailee jaksollista kasvatusta hoitorästikohteen piirteillä, jolloin ei verrata kasvatusmenetelmiä, vaan metsätalouden aktiivisuutta. Pientä liioittelua tosin on mukana, koska harvemmin tietääkseni uudistusalaa lannoitetaan.
Hirvien suihin joutuminenkin on kiinnostava piirre tässä yhteydessä. Toki hirvi(eläin)tuhojen riski on suuri ja tätä pitäisi torjua hirvieläimiä vähentämällä, koska metsätaloudelle aiheutetun vahingon lisäksi vahinkoa aiheutuu luonnon monimuotoisuudelle. Tähän Sarkkila ei kuitenkaan puutu. Eläinten tappaminen ei sovi ideologiaan. Sen sijaan jatkuvan kasvatuksen kuvioilla koivu ja mänty, jos sattuvat luontaisesti alikasvoksena uudistumaan, on vähintään yhtä suurta herkkua hirvelle kuin istutustaimet. Sarkkila kuitenkin tuntee asiat, koska alikasvoskuusi ei ole hirven suosiossa. Jää sanomatta, että luontaiseen kiertokulkuun kuuluva pioneeripuulajivaihe onnistuu vain jaksollisella menetelmällä ja ilman sitä monimuotoisuus kärsii.
Saman tyyppiseen asetelmaan tarttuu Sarkkila ojitusten kanssa. vesiongelmista kärsivä kuvio ei tuota puuta edes jatkuvan kasvatuksen menetelmin.
Sarkkila toteaa, että tarvitaan avointa keskustelua, tietoa ja tutkimusta. Sarkkilan kirjoituksessa käsiteltyjen asioiden saattamiseen oikeille tolalle riittää mielestäni avoin keskustelu. Tietoa on ollut olemassa riittävästi ainakin sata vuotta. Olisikin kiinnostavaa käydä julkinen vuoropuhelu Sarkkilan kanssa tuosta kirjoituksesta ja hänen halusta ottaa vastuu merkittävän suomalaisen uudistuvan raaka-aineen kilpailukyvyn uhraamisesta kansainvälisillä markkinoilla.
Mm: ”Olen kuullut sellaisen sanonnan että tukieurojen varaan ei mitään liiketoimintaa kannattaisi perustaa. Kun nuo tukieurot elävät vuosittain eri suuntiin, joten heposti kannattavalta näyttävä liiketoiminta voi muuttua melkoiseksi taakaksi.”
Huono sanonta, sen keksijä tuskin on ollut päivääkään mukana taloudellisessa toiminnassa.
Jollei tukien varaan mitään voi laskea, aika moni yritys olisi jäänyt perustamatta Suomessa ja kansantalouden kehitys olisi sen mukaista.
Ainoa varma asia on, että kyse on hyvin monimutkaisesta asiasta, eikä sitä voi talousmetsän kasvattajan lasien läpi perinteisten puun kasvua arvioivien menetelmien avulla määritellä. Eihän tiede tunne edes sitä, miten ihminen toimii ja millaiset mekanismit sitä eri tilanteissa ohjaa, saati sitten että tunnettaisiin puita. Me ainoastaan tiedämme suunnilleen sen, miten puut saadaan kasvamaan kohtalaisen hyvin. Jos alamme olettaa viestinnästä jotain mitä emme oikeasti tunne ja aletaan sen perusteella ohjaamaan metsätaloutta, lähes 100% varmuudella pieleen menee.
