Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Timppa: ”Sen Wohllebenin havaintoja en voi kiistää, mutta tulkinta saattaa olla totaalisen väärin.”
Uskon, että puut kommunikoivat tavalla tai toisella. En tiedä, tapahtuuko se juuri nyt esitetyllä tavalla. Mutta kuten muistaakseni Hemputtaja jo paljon aiemmin esitti samoja ajatuksia, totesin tuohon, että vain ihmisen ajattelukyvyn rajoittuneisuus estää ymmärtämästä tämän kaltaisia asioita.
Tekisikin mieleni sanoa asian olevan juuri, kuten Timppa sanoo. Toisaalta mikä on oikea tulkinta asiasta, kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan? Jos tätä ei tiedetä, ei voida ottaa kantaa tulkinnan oikeellisuuteen. No, Timppa esittikin asian ehdollisena.
Monimuotoinen metsä voi tuottaa puuta paremmin kuin monokulttuuri, mutta metsätalouden harjoittajan näkökulmasta katsottuna taloudellinen tulos voi monokulttuurissa olla parempi. Luonto ei tuota sahureille tukkia, vaan pyörittää pitkän ajan kuluessa kehittynyttä ekosysteemiä, jossa lenko puu on vähintään yhtä arvokas kuin suorakin, laho järeä haapa huomattavasti arvokkaampi kuin terve kuusi jne. Vaikka itsekin pidän tärkeänä monimuotoisuuden merkitystä metsän elinvoimaisuudelle, Hesarin jutussa ei mielestäni käsitellä metsätaloutta riittävän täsmällisesti. Ja ihmekös tuo, kun markkinapohjaista tietoa on kovin niukasti vaihtoehtoisista menetelmistä saatavilla. On kuitenkin harmi, että luultavasti suurin osa ei aktiivisista metsätalouden harjoittajista ei tätä asiaa tunnista, eikä siksi osaa viitata kintaalla koko jutulle.
”Omatoiminen puunkorjaaja tekee kyllä tilin vaikka polttorankaa myymällä.”
Minusta menee puuhasteluksi, jos epäonnistuneelta kuviolta aletaan poimia rankoja. Toki jollekin se sopii, mutta kannattavaan metsätalouteen pyrkisin ainakin itse eri tavoin.
”esimerkiksi 800 kuusenturria hehtaarilla tasaisesti levinneinä”
Tuollaista tilannetta ei tule olemaan. Käytännössä aina puusto muodostuu epätasaiseksi ja se pitää harventaa, jottei suorittavan tarvitse taas laittaa kuvia hoitorästikohteista lukijoiden kuviin.
Kiinnostava ajatus, mutta minuakin tuossa arveluttaa laikun kasvuolosuhteet. Kuusta ja koivua laitetaan rehevälle maalle, joka on yleensä hienojakoista maata. Mättääseen tarvitaan reilu kerros maata, jolloin laikku jää kuoppaan.
Toisekseen, koivun luontainen uudistuminen on epävarmaa, joten ainakin ensiharvennukseen saakka tuloksena on todennäköisesti aukkoinen taimikko ja sellaisen ensiharvennuksen myynti voi huonoon aikaan olla vaikeaa. Toki tienvarsikaupalla onnistuu, mutta saattaa osa uudistamisessa säästetyistä rahoista kadota korjuukuluihin.
Mahtaisiko uudet, pienikokoiset koivut olla riittävä ratkaisu sekametsän perustamiseen? Itse tosin pidän hirvieläimiä isompana ongelmana kuin epätasaista puustoa.
”Kyllä jokaisen pitää sen verran sähköstä ymmärtää, että tuollaisen hallitsee.”
Jokaisen pitää sen verran sähköstä ymmärtää, että vain asiallisia järjestelmiä käytetään.
Tansseista huolimatta en ole.
Susikannan kasvukaan ei vaikuta asiaan, koska se vähentää kaatolupien määrää. Ja kun peurakantakin on räjähtänyt käsiin ainakin etelässä, ruokaa susille kyllä riittää ilman kaatolupien määrän rajoittamistakin.
Kemerasta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta hakkuut ylittävä kasvu ei näin vaatimattomalla puun käyttömäärällä ja kasvulla ole minkäänlainen osoitus mistään Kemeraan liittyvästä. Se kertoo vain kylmää faktaa kestämättömästä raaka-aineen tuotannosta. Puun kasvun jä käytön määrän pitäisi olla kaksinkertainen nykytilaan verrattuna täkäläisissä olosuhteissa.
Itse jätin hakemuksen tammikuussa. Kun toteutusselvityksen laatimisen aikoihin maalis-huhtikuun vaihteessa mitään ei ole kuulunut, kysyin asiansta Metsäkeskukselta. Sain vastaukseksi jättää paperit, vaikkka päätöstä ei olekaan tullut. Hiukan on paperien käsittelyssä olut ruuhkaa, joten sen takia ei tarvitse päätöstä jäädä odottelemaan. Tuon jälkeen hiljaisuus on jatkunut, eikä siis rahoista ole tietoakaan.
Paikallinen lehti kirjoitti pääkirjoituksessaan aikanaan, kuinka metsästäjien ansiosta on hirvikolarit saatu puolitettua. Kirjoitin tuohon perusteellisen vastineen mm. vuosituhannen vaihteen kolarimäärien huikeasta kasvusta ja sen syistä sekä yleensäkin maassamme vallitsevasta hirvipolitiikasta. Kirjoitukseni julkaistiin noin kaksi viikkoa myöhemmin. Tiedä sitten, mikä oli syynä viiveeseen, mutta koska kirjoituksessani viittasin selkeästi kyseiseen pääkirjoitukseen ja sen sisältöön, ainakaan kuoliaaksi vaikeneminen ei ollut syynä. Päinvastoin, sunnuntain lehdessä se aikanaan julkaistiin. Vaikka Hesarilta ei liikoja kannata odottaa, vielä ei kannata laittaa hanskoja naulaan.
Jätkä: ”Tuoreen metsäojan kuljettaman veden mukana on kiistatta humusta ja ravinteitakin, koska ojan luiskat ovat paljaat ja ne osittain luhistuvatki. Samoin ojamaista huuhtoutuu osa veden mukaan.
Tilanne kuitenkin rauhoittuu muutamassa vuodessa, ellei hakkuiden aikana ja jälkeen maata rikota sellaisissa paikoissa, joista se lähtee veden mukaan.”Toisaalta miten ojia ja niiden vaikutuksia mahtaa maallikot arvioida? Itselläni on useampi oja, jotka kulkevat palstan läpi ja jossa sekä palstan ylä- että alapuolella on peltoa. Savimailla on kovin vaikeaa sanoa, mikä veden värjää. Toki kaivettujen ojien takia virtausnopeudet kasvaa, mikä jo itsessään lisää eroosiota. Toisaalta kuten yleensä monimuotoisuuskeskustelussakin, peltojen ja rakennetun ympäristön vaikutuksesta ei osata olla huolissaan, vain metsien vaikutuksesta. Varmaan vaikutusta on etenkin aiempina vuosikymmeninä ollut ja se näkyy vielä pitkään, mutta tällä hetkellä metsien aiheuttama vesien kuormitus on yhdyskuntiin ja maatalouteen verrattuna mitättömän pientä. Se ei tietenkään ana syytä lopettaa suojelun laadun ja määrän parantamista. Se antaa aiheen laittaa syytteet oikeaan mittakaavaan.