Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Samaa mieltä AC:n kanssa pitemmän aikavälin näkymistä. Öljyn hinta on noussut hyvää vauhtia ja kun sitä edeltävä hinnan pudotuskin tuli yllätyksenä, surettaa lukea parin vuoden päähän ulottuvia taustapeilistä luettuja ennusteita. Tilanteet muuttuu paljon nopeammin kuin mihin tuollaiset ennustajat ikinä pystyvät reagoimaan ja kun pitemmän aikavälin kehityksessä on vain yksi vaihtoehto, itse sivuutan metsätaloudessa nämä hetkelliset muotivirtaukset kokonaan.
Tanelin käsitys tämän hetken markkinoista vastaa omaani. Kertoo toki ehkä siitä, että edelleenkään energiapuuleimikot eivät ole koneellisesti korjattuna kannattavia kohteita.
A. Jalkanen: ”Kaatolupia myöntävät alueelliset riistaneuvostot ovat ehkä avaintekijä, joiden pitäisi tutkia hirvivahinkokarttaa. Jos ne valveutuisivat myöntämään tarpeellisen määrän lupia, niin sitten seurueet hoitaisivat oman alueensa vahinkokohteet kuntoon?
Toiveajattelua?”
Taitaa olla toiveajattelua. Jos mainitsemasi hirvivahinkokartta on Metsäkeskuksen korvaamien vahinkojenperusteella laadittu kartta, ei sen perusteella paljonkaan voi päätelmiä tehdä. Mielummin pitäisi valtion tasolta tulla määräys pudottaa hirvikanta nykyisestä 3-4 yksilöstä 1-2 yksilöön /1000 ha. Kaatoluvat mitoitettaisiin tuon mukaan. Vaikka jossain ei metsätuhoja olisikaan, hirvikannan leikkauksesta ei olisi mitään haittaa. Päinvastoin. Saataisiin kuusikoiden terveyden ohella luonnon monimuotoisuuttakin tervehdytettyä, kun koivun viljely yleistyisi. Ja kuten jees toteaa, sama pätee muihin hirvieläimiin. Valkohäntäpeuran osalta tavoitteena pitäisi olla käytännössä sukupuuttoon hävittäminen. Sen osalta voisi lupakäytännöt heittää roskiin ja vapauttaa metsästys.
Tutkimus kertoo varmaan oikein, kuten uusimmassa Makasiinissa todettiin, että 2 cm kantoihin sieni voi tarttua. Miksi suosituksissa puhutaan 10 sentistä, se on täysin käsittämätöntä. Ehkä teollisuus haluaa pitää energialeimikkojen määrän suurena ympäri vuoden.
Aloittajalle tiedoksi, että aiheesta on keskusteltu viiden sivun verran viestiketjussa Juurikäävän riski kuusen taimikonhoidossa.
Metsalehti/Keskustelut/
Aihe/Viestiketju/?topicId
=3308Epäilemättä laitteisto on kestävä, mutta kustannukset tuleekin ylläpidosta. Jos matkaa palstalle on vaikka 30 km/suunta ja kolmen viikon välein 8 kk vuodessa aitaa käy tarkistamassa 5 vuoden ajan, tulee ajamista 3000 km. Aikaa pelkästään ajamiseen 60 km/h keskinopeudella kuluu 6 työpäivän verran. Itse tarkastuksiin kuluva aika siihen päälle.
Kaiken tuon voisi käyttää tuottavaankin työhön.
”Uudelleen istutus sitten ei maksanut kait mitään joten olen sanaton.”
Maksoihan se, mutta minun osuudeksi jäi heinittyvän taimikon pitkittynyt hoito ja muuta vastaavaa ylimääräistä vaivaa. Tarkistuskäynnin, suunnittelun, raivauksen, muokkauksen, taimet, istutuksen ja kasvutappiot maksoi Metsäkeskus. Sinänsä kuvaavaa, miten Suomessa suhtaudutaan taloudellisen toiminnan edellytyksiin ja millaisilla panoksilla hirvikarjaa halutaan kasvattaa. Aitaaminen ei ole ratkaisu, koska turhilla kustannuksilla ainoastaan siirretään vahingot toisaalle.
Eikö ennakkoraivaus pitäisi tehdä muutama vuosi ennen hakkuuta? Tällöin on varmaan mahdollista ainakin yrittää ajoittaa työ viileämpään vuodenaikaan. Mutta se, että kesällä on ennenkin raivattu paksujakin runkoja, ei poista riskiä. Päinvastoin, se on kenties yksi tekijä muiden joukossa, miksi juurikääpä yleistyy koko ajan.
Eikä koivusta aina pelkkää kuitua tule. Tasapuolisesti sitäkin aihetta täytyy käsitellä, eikä vain keskittyä epäonnistumisiin. Jos nyt laitat lahon kuusikon tilalle kuusta, seuraavassa päätehakkuussa on puolitoistakertainen määrä lahoa ja puulajin vaihto kuitenkin edessä.
