Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Voi ehkä olla viisas taktiikka tarjota riistahallinnolle kunniallinen tapa muuttaa tapojansa. En vain usko, että siellä motivaatiota löytyy. Ainakin jonkin asian pitää muuttua. Tämä voisi olla luontoimisten ja metsätalouden edustajien yhteinen näkemys siitä, miten luonnon monimuotoisuutta ja metsien terveyttä pitää hoitaa. Sahat saataisiin mukaan, kun heillä on vihreiden kanssa yhteinen huoli puutavaran laadusta. Poliis antaisi selustasta tukea liikenneturvallisuuden avulla. Taistelut avohakkuista yms. asioista metsätalouden ja luonnonsuojelijoiden kesken pitäisi sopia käytäväksi muualla. Tämä saattaisi olla sellainen yhtälö, jolla voitaisiin lisätä kansan tietoisuutta asioiden syy- ja seuraussuhteista sekä vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin, joka lisäisi sosiaalista painetta riistapolitiikkaa kohtaan ja sen seurauksena mainitsemasi järjestelmä saattaisi toimia. Että voisiko Hakkarainen ottaa puhelun Niinistölle, Merivuorelle ja Kolehmaiselle ja sopia tapaamisesta?
A. Jalkanen: ”Mielestäni suorittavan esitys on oikean suuntainen. Tämä siksi että ratkaisu on etsittävä metsästäjien kanssa yhteistyössä…
Juu, kyllä muutamat muut ongelmat jäävät tässäkin ratkaisematta eli kannan yleistaso jää liian korkeaksi, mutta tämä menettely olisi hyvä alku ja voisi muuttaa metsästäjäkunnan ajattelutapaa vastuuta ottavaan ja ratkaisuhakuiseen suuntaan.”
Mielestäni tämä asia ei kaipaa uusia järjestelmiä, jonka pyörittämiseen tarvitaan uusia resursseja ja joihin metsästäjät voisivat vedota, kun sinne ei tarpeeksi havaintoja ongelmista kirjata. Eihän sinne edes voi kirjata, että tulipa taas istutettua hirvituhojen välttämiseksi kuusta lahokuusikon tilalle ja että perkasinpa sieltä taas kaiken lehtipuun pois hirviä houkuttelemasta. Viis monimuotoisuudesta.
Metsästäjillä on ihan tarkkaan tiedossa, että niin liikenneturvallisuuden kuin maa- ja metsätaloudenkin edustajat haluaisivat alhaisemman hirvieläinkannan kuin metsästäjien yhteisesti keskenään sopima tavoitetaso on. Keskustelu pitä aloittaa tavoitetasosta ja jos jokin järjestelmä tuon tavoiteen saavuttamiseksi puuttuu, sitten sellainen pitää rakentaa. En vain tiedä, mitä meillä ei ole. Poislukien päätösvaltaisen tahon tahto.
Jos 8 kg/hv:n veroista kiihtyvyyttä tarvitsee ohituksessa, olet lähtenyt liian ahtaassa paikassa ohittamaan ja loppunopeudetkin alkaa olla kortin päälle käyviä, jos poliisi sattuu paikalle. Ja mitä paremmin auto kiihtyy, sitä pienempiin rakoihin moni itsensä tunkee. Eli yhtä tyhjän kanssa on suorituskyvyn parantaminen tuollaiselle tasolle.
En millään jaksa uskoa, etteikö kolareista olisi faktaa olemassa. Kyse on siitä, mikä faktoja käsittelevässä riistahallinnossa koetaan (!) siedettäväksi määräksi vahinkoja. Koska korvausvastuu noiden osalta siirtyi auton vakuutuksen ottajalle, se luultavasti osaltaan ohjaa kohtuullisuuden määritelmää.
Liikennemerkkejäkään ei mutun varassa sijoitella, silti tiet ovat täynnä hirvistä varoittavia merkkejä.
Itse olen ilmoittanut havainnoista omilla maillani metsästäjille.
Hirvituhoja voidaan vähentää väärillä puulajivalinnoilla ja luonnon monimuotoisuutta yksipuolistavalla puhtaaksi perkaamisella. Noista ei kuitenkaan saada tilastotietoa, vaikka asia on olemassa ja meidän kaikkien tiedossa. Onko suorittava niin, että tällaista ei millään tavalla voida ottaa huomioon hirvikannan tavoitetason määrittelyssä? Pitääkö metsästäjien mielestä vuosikymmenien mittaisilla periodeilla toimivassa metsätaloudessa ensin tehdä vahinko ja vasta sitten korjausliike? Puheesi faktoihin perustuvasta tavoitetason määrittelystähän on aivan idioottimainen, jos näin on. Miksi sellaisen järjestelmän ylläpitoa pitää puolustaa? Ja toisaalta mikä fakta oikeuttaa metsästäjiä määrittelemään hirvikannan tavoitetason mahdollisimman suureksi, kun jo nykyisen suuruisen kannan hallinta vaatii mielestäsi turhankin suuren työpanoksen?
Mm: ”Suorittava ja Timppa meidän tarvii varmaan ”kääntää kelkka” ja alkamaan mielistelemään enemmistön kantaa. Eikä esittää minkäänlaisia vaihtoehtoja.”
Onko minulta jäänyt jotain huomiotta? Mielestäni esitetyt vaihtoehdot ovat olleet kovin vähissä, kun puhutaan aktiivisesta metsätalouden harjoittamisesta.
Määrän suhteuttaminen on hiukan hankalaa, kun susien merkitys on täysin erilainen kuin hirvien. Susiin liittyy suurpetostatuksen takia paljon sellaista pelkoa, mitä hirviin ei liity. Teillämme ajetaan vuosittain n. 1500 hirvikolaria, joissa loukkaantuu sata ja kuolee muutama ihminen. Koska liikenneturvallisuudesta puhuttaessa käsitellään pääsääntöisesti vain kuolemia ja koska siinä tilastot osoittavat vuositasolla n. 0-5 uhria, ei tämä aiheuta suuria tunteita 300 liikenteessä kuoleen joukossa. Sudet aiheuttaa ihmiselle vain omaisuusvahinkoja, mutta kun koira tai lammas joutuu uhriksi, johan löytyy halua susien jahtaamiseen.
Vaikuttamisen kanavista vielä, joista suorittava keskustelussa aiemmin mainitsi. Täällä liikenneturvallisuuden sekä maa- ja metsätalouden edustajat olivat mukana hirvikannan tasoa käsiteltäessä, mutta heidän näkemys ei päätökseen vaikuttanut. Kyse oli konkreettisesta esimerkistä, jossa riistahallinto toteuttaa lain kirjainta. Sidosryhmät on kuultu, mutta päätös tehdään metsästyksen ehdoilla.
Petojen ruokkimisesta huolta kantavien tuskin huolissaan kannattaa olla. Meillä on hirvien lisäksi peuroja taatusti riittävästi ruokkimaan nykyistä suurempiakin petolaumoja. Kun susista ja niiden aiheuttamista vahingoista ollaan huolissaan, pitäisi hirvieläinkantaa pudottaa rajusti. Eiköhän susikannan kasvukin siitä taittuisi. Onhan suorittavakin todennut hirvikannan kasvun syyksi nykyisen kaltaisen metsätalouden tarjoamat ruokamaat hirville. Toki taimikot ja pusikot ovat mahdollistaneet hirvikannan kasvun, mutta lain mukaan kantaa hallitaan metsästämällä, joten taimikoiden määrä ei ole syy hirvikannan kasvuun. Susien määrän yhteyttä riistapolitiikkaan voi kyllä pohtia enemmänkin.
A. Jalkanen: ”Kokemuksen mukaan taimikko kannattaa pitää puhtaana vesakosta, mutta mikäli kyseessä on talvilaidun, tästäkään konstista ei ole apua vaan tarvitaan torjuntaan Tricoa.”
Metsälehden uutinen 14.10.2016: ”Laaja kansainvälinen tutkimus kannustaa suosimaan sekametsiä metsien hoidossa. Sen mukaan sekametsät ovat tehokas ja taloudellinen tapa ylläpitää luonnon monimuotoisuutta.”
Metsalehti/Metsauutiset
/2016/10/Kansainvalinen-
tutkimus-Suosikaa-sekametsia/Koska hirvituhoja neuvitaan ja myös pyritään estämään puhtaaksi perkaamisella, tätä monokulttuurin aiheuttamaa ympäristöongelmaa pitäisi korostaa hirvikeskustelun yhteydessä.
Hikoileva torso: ”Suorittava porras raapii osin oikeaa pintaa. Nuolukivillä voi olla merkitystä kuusen kuoren syöntiin. Tarvittaisiin vain näytöksi tutkimus (kuuleeko Luke!).”
Sipilän sanoin: Nyt ei tarvita enää tutkimuksia tai selvityksiä. Nyt tarvitaan toimintaa. Tässä tapauksessa hirvikannan leikkausta.
Suorittava jaksaa vuodesta toiseen selitellä hirvituhoja hoitamattomuudella. Toki hoitamattomuus lisää riskiä ja Suomessa on paljon rästikohteita. Tämän taakse ei pidä silti vastuutaan paeta, koska hirvikanta on iso ongelma aktiivisille metsätaloudeharjoittajille. Vai kuuluuko Matti Kärkkäinen tai Veli-Jussi Jalkanen näihin passiivisiin vesakoita kasvatteleviin toimijoihin?
Metsuri-motokuski puolestaan rakensi taas binäärimaailmaa, jossa nykyisen hirvikannan vaihtoehtona on sukupuutto. Ainakin minulle ja omille lapsilleni on opetettu jo päiväkodissa numerot ja siksi tiedämme, että nollan ja kolmosen välissä on ääretön määrä vaihtoehtoja. Tiedä sitten, onko aikaisempina vuosikymeninä opetuksen taso ollut heikompi, kun kannan alentaminen pitää joka ikinen kerta kuitata sukupuuttoon ampumisella.
10,2 kg/hv, eikä koskaan ole 300 tkm aikana tullut sellaista oloa, etteikö vähempikin riittäisi. Mutta minulla aika riittääkin hidastamiseen, jos motarin reunoilla alkaa näkyä pysäköityjä autoja. Valotkin löytyy ihan vakiovarusteena tästä japsista, joilla heijastimia täynnä olevien autojen perät näkyy jo kaukaa.
