Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jees mainitsi ihan aiheellisesti, kuinka luonnon tuntemus on hakoteillä hirvistä puhuttaessa. Olen täysin samaa mieltä ja sama koskee hirvieläimiä ylipäätään. Luonto-lehdessä valkohäntäpeura muuttui tulokaslajiksi, kun haitallisesta vieraslajista puhuminen ei ole sopivaa noissa piireissä. Hirviongelma on silti asia, jossa mafian edessä pitäisi jollain tavalla saada voimat kasaan ja luontoväen huoli ympäristöhaitoista olisi tässä tilanteessa metsätalouden edun mukainen. Kuitupuuta käyttävästä metsäteollisuudesta en tiedä, mutta sahojen intressit luulisi olevan linjassa metsänomistajien kanssa. Vaan millä saataisiin tällaisen kolmikon rivit suoriksi?
Paljonko korjattavaa puuta on? Jos ala on vähänkään isompi, kannattaa harkita hankintakaupan sijaan pystykauppaa tai tienvarsikauppaa ja teettää harvennus motolla. Kuidun ja energiapuun alhaisen hinta johtuu osittain siitä, että niitä kerätään pienikokoisena. Tuossa kohteessa korjuukulut voisi kuitenkin pysyä kurissa, koska ei ole pieniä runkoja.
Näätä: ”Tuon kirjoittamani jälkeen kerrot minulle koron vaikutuksesta ja markkinahinnoista…?”
Totesit, ettei kukaan ole vielä kyseenalaistanut sitä, etteikö tilan hinnan pitäisi korreloida puun hinnan kanssa. Nyt on ainakin kaksi kirjoittajaa kyseenalaistanut tuon väitteen.
Näätä: ”Mitkä ovat ne muut tekijät, joista puhut? ”
En puhunut muista kuin puun hinnasta ja laskentakorosta. Enkä osaa täsmällisesti määritellä, mitkä tekijät lopullisen markkinahinnan muodostaa. Omassa laskennassa kolmas muuttuja on ennuste puun kasvusta ja kun Metla hiljattain julkaisi hoidettujen uudistusalojen ennusteet puun kehityksestä, tuon mukaan laskien metsästä voi maksaa enemmän kuin vanhojen kasvumallien mukaan laskien.
”Viirupöllö on kuulemma paikkalintu, joten jos sellaisen saa metsäänsä pesimään niin hyöty on pitkäaikainen.”
Varmasti näin, mutta ongelman ratkaisun kannalta tuli mieleen saman suuntainen ajatus kuin AC:llä eli lintujen määrää pitäisi saada kasvatettua. Muuten kyse on samasta asiasta kuin taimikon käsittely hirvikarkotteella eli oman taimikon tila kyllä saattaa kohentua, mutta kokonaisuudessa ei tapahtu muutosta.
Kertokaahan, mikä on tuo ylihinta, joka vapaasti markkinoilla oleville kaupankäynnin kohteille muodostuu?
Näätä: ”Gla, tässä ketjussakin on monenlaista näsäviisastelua ja naljailua tullut, se on yleensä merkki siitä, että kirjoittajilta loppuvat järkevät perustelut.”
Kaipaan sitä, että kommentit osoitetaan täsmällisesti johonkin, eikä vain yleisesti keskusteluun.
Näätä: ”En ole missään sanonut, että metsän myynti avohakkuun jälkeen on ainoa tai edes järkevä vaihtoehto. Yritin avata tuota metsämaan arvon nousun tuomaa muuttujaa keskusteluun. Siitä eräät nimimerkit vetivät omia johtopäätöksiään.”
Et olekaan, enkä ainakaan minä ole väittänyt, että olisit. En tiedä, ketä tarkoitat eräillä nimimerkeillä. Tiedä sitten johtopäätöksistä, mutta itse esitin oman näkemykseni siitä, kuinka epäkäytännöllinen ajatus metsän myynti tuollaisessa tilanteessa yleensä on.
Näätä: ”Kukaan ei ole kuitenkaan vielä kyseenalaistanut sitä väitettä, että metsätilojen hintojen ja puun hinnan muutosten tulee korreloida keskenään talousnäkökulmasta ajateltuna niin kauan kun pääsääntöiset tulot metsänomistajille tulevat hakkuista.”
Puun hinta on vain yksi metsätilan hintaan vaikuttava tekijä, joten se ei riitä saamaan aikaan korrelaatiota. Ellet usko, kokeile laskea. Käytä korkona 2 ja 4 % ja vertaa sitä kohtuullisiin eroihin puun hinnassa. Ja kuten Puun takaa totesi, lopullinen hinta määräytyy markkinoilla. Se on mielestäni aika vahva talousnäkökulma.
RR: ”Kommentistasi Gla tulee mieleen satu hiiri kissalla räätälinä. Ensin vain lähtöarvot olivat vääriä, nyt kyse olikin enää kynän teroittamisesta.”
Aluksi kysyin, käytätkö samankaltaisia lähtöarvoja, mitä Tahvonen käytti kohua herättäneissä laskelmissaan. Sen jälkeen kerroin sinulle, että tuossa tapauksessa Tahvosen mukaan tarkoitus ei ollut laskea käsittelyketjun kannattavuutta, vaan teroittaa kynää. Ei siis ole mitään kissoja tai hiiriä. Kyse on vain siitä, että olet pahasti erehtynyt totuutta etsiessäsi, kun et tiennyt, mistä siinä laskelmassa oli kyse.
RR: ”Kun näin on, niin on hyvin ymmärrettävää, että metsätaloutta tutkiva hakee vastauksia kysymykseen, mikä olisi taloudellisesti ajatellen viisasta missäkin olosuhteissa ja millä ehdoilla. Sehän on erinomaisen hyvä asia metsänomistajan näkökulmasta. Miksi siis ”metsänomistaja” Gla paheksuu tätä?”
Onnea mörkojahtiin.
RR: ”On Gla aika yhdentekevää millä nimellä me kutsumme tutkijan pyrkimystä asian selvittämiseksi – tutkimusta, laskentaa vai mitä.”
Toki asian voi näinkin yleistää, mutta silti pitää osata erottaa toisistaan kynän teroitus ja päätöksen tueksi tehtävän laskelman teko. Varsinkin, kun vuodesta toiseen laukoo jyrkkia kannanottoja kannattavuuden laskennan perusteista.
Näätä: ”En lähde naljailuusi mukaan… Minusta on vanhanaikaista ajattelutapaa ajatella, että metsää ei koskaan myydä, sitä vain ostetaan. ”
En tiedä, missä aloitin naljailla, kun itse olet pitänyt esillä uudistamisen ongelmia ja sen vaikutusta kannattavuuteen.
Toki metsää voi ja joissain tilanteissa kannattaakin myydä. Mutta kun kyse on kuviotason asioista, myynti on minusta harkitsemisen arvoinen vaihtoehto vain poikkeustapauksissa. Itse en pidä hyvänä ajatuksena sitä, että tilakokonaisuutta pirstotaan pienempiin osiin, koska se nostaa hoidon kustannuksia ja heikentää jatkossa leimikoiden kauppaamista. Lisäksi kuten edellä tuli jo todettua, määräaloista aiheutuu täysin tarpeettomia kustannuksia. Se, että määräaloja on myynnissä, ei ole osoitus homman kannattavuudesta.
Tamperelainen, olen ruiskuttanut taimet keskikesällä. Yleensä hiukan liian myöhään sikäli, että ensin on pitänyt polkea heinää sivuun. Taimen olen suojannut rumpuputkella, muistaakseni 315 tai n. 400 mm putkea n. 70 cm pätkä, jonka yläpäähän tanko putken läpi kahvaksi.
Ensimmäisen ruiskuskerran jälkeen heinääminen helpottuu sikäli, että vaikka seuraavana kesänä heinä kasvaa lähes yhtä innokkaasti, sen lajivalikoima on ruiskutetulla alueella muuttunut ja sen ansiosta pienenkin taimen löytää heinän seasta helpommin.Tällaiset jutut on ollut tarpeen poikkeustilanteissa, kuten heinittyneellä maalla täydennystaimien kanssa. Samoin hirvituhon takia uusintaviljely on saanut aikaan niin mahtavan ryönän kasvun, että glyfosaatin käyttö on tarpeen. Normaalissa uudistamisessa en glyfosaattia ole käytänyt.
