Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Eipä liitetiedoston lähettäminen sen enempää aikaa vie kuin metsään.fi-sivuston ruksaaminen. Uusinta kemeraa en ole nähnyt, mutta ennen 18.4. voimassa olleen hakemuksen täyttö metsäkeskuksen sivuilla olevaan pdf-lomakkeeseen vie enintään muutaman minuutin. Jos tuosta aletaan täyttämiseen kuluvia sekunteja leikata uusilla järjestelmillä, hyöty on todella vähäinen. Ongelmat on käsittelypäässä. Se on ruuhkautunut, mutta se ei ratkea metsään.fi-järjestelmällä.
Tapasin kahteen otteeseen metsässäni mittamiehet, jotka kertoivat tekevänsä keilauksen tarkistusmittauksia. Silti koivikkoon, jonka harvensin seuraavana talvena paikoin jo hieman myöhässä, ei tullut minkäänlaisia suosituksia käsittelystä.
Päällekkäisyyttä tulee väkisinkin silloin, jos esim. kaavatietoja säilytetään useassa paikassa. Siihen pisteeseen digitalisaatio tuskin lähivuosikymmeninä pääsee, että yhden järjestelmän päivittämisen myötä kaikki muutkin päivityisivät automaattoisesti. Sitä tahtia uusia järjestelmiä rakennetaan, ettei uudet juttele vanhojen kanssa.
Mutta jos puustotiedot ja sitä myöten suositukset käsittelystä saadaan edes oikealle hehtaariluvulle, aletaan sitten pohtia järjestelmän mahdollisuuksia. Kuten sanoin, toivottavasti siihen joskus päästään.
Kyseessä ei ole ilmainen palvelu, vaan Veikko Iittasen sanoin metsänomistajien julkisilla varoilla rakennettu. Mitä sitten tarkoittaakaan, valtion budjettia kai, veronmaksajia eli meitä joka tapauksessa.
Suomessa on tarve ja ehkä jossain määrin pyrkimyskin yksinkertaistaa asioiden hoitoa ja poistaa päällekkäisyyksiä. Tähän saakka kemera-hakemus on mennyt sähköpostilla, joten mielestäni metsään.fi-järjestelmää ei tuollaisten asioiden hoitoon ole tarvetta rakentaa. Ainakaan mitään merkittävää etua siitä tuskin on saatavissa.
Kaavatiedot on omilla nettisivuillaan olemassa, joten turha niitäkään on siirtää toiseen paikkaan, jossa jonkun pitää muutokset päivittää. Alkuperäisillä sivustoillaan on jo porukka, joka niitä ylläpitää.
Olisihan hienoa, jos kaikki tarpeellinen löytyisi yhdestä paikasta. Käytännössä siinä vain rakennetaan päällekkäisyyksiä, eikä se ole julkisten kustannusten paisumisen takia hyvä juttu.
Ketolan kokemus oli vielä huonompi kuin minun, vaikka karkeita virheitä minullekin esitetään.
En ole vakuuttunut siitä, että kyse olisi inhimillisistä virheistä. Itse omassa palkkatyössäni olen kahteen otteeseen ollut tekemisissä laserkeilauksen kanssa ja molemmilla kerroilla menetelmä ei ole lunastanut lupauksiaan. Tämä ja muutaman muunkin kokemuksen perusteella usein toivon, että päätöksiä hienojen ja kalliiden järjestelmien käyttöönotosta tehtäisiin näyttöjen perusteella mainospuheiden sijaan. Mutta toivottavasti tällä kertaa tekniikka ja toiminnan tarkastaminen mahdollistaa luotettavien tulosten saamisen. Nyt sokeasti tuloksiin uskoen syntyisi todennäköisesti enemmän vahinkoa kuin oikeita toimenpiteitä. Ja jos mo joutuu tulokset manuaalisesti korjaamaan, alkaa järjestelmän olemassaolon oikeutus olla aika vähissä.
”Minusta pienpetojen metsätys on ensiarvoisen tärkeää varsinkin vieraspetojen metsästys.
…
Mutta älkää kieltäkö pienpetojen pyyntiä varsinkaan vieraspetojen osalta. Sillä teidän maista tulee sellaisia petoreservaatteja, jotka ruokkivat myös ympärillä olevia alueita kuten kaupunkien taajamametsäst näin tekevät.”Olen kieltänyt pienpetojen pyynnin vieraslajeja lukuunottamatta. Tosin kun en tiedä paikallisten porukoiden aktiivisuutta noiden pyyntiin, en myöskään tiedä oman sopimukseni vaikutusta alueen petokantaan. Ketun jälkiä talvella näkyi runsaasti, mutta myyriä suurempi ongelma on hirvieläimet.
Sinänsä tuo Puolangan juttu on jotain mikä menee yli hilseen. Tuollainen motivaatio täytyisi ehdottomasti saada suunnattua johonkin hyödylliseen.
”Jos tarkoitus on kasvattaa myyntipuuta (kuitupuuta ja tukkia), niin on ehdottomasti hoidettava taimikot ja kahteen kertaan, sekä lopettaa energiapuun kasvatus totaalisesti, oli korko millainen tahansa.
Vaihtoehtoja ei ole.”Metsänkasvatuksessa on aina olemassa vaihtoehtoja. Jopa energiapuukorjuu voi olla niissä mukana. Esimerkiksi rehevällä maalla tiheässä kasvatettu ja suhteellisen pienikokoisena ensiharvennettava istutusmänty on alustavien tulosten mukaan osoittautunut kannattavaksi vaihtoehdoksi, mikä on kuusenjuurikääpäisellä alueella varsin kiinnostava tieto. Tässäkään tutkimuksessa ei tosin koron muutoksen vaikutusta kesken kasvatusketjun otettu huomioon ja siihen RR ei vieläkään ottanut kantaa. Eli miten korko vaikuttaa harvennuksen jälkeiseen tiheyteen. Se oli tiedossa, että matalan koron aikana RR hakkaa mahdollisimman vähän ja pohjoisessa jopa kakkosharvennus päätehakkuusta puhumattakaan tarjoaa tähän runsaasti pelivaraa.
RR kirjoitteli ensimmäisellä sivulla, että tietoa koron vaikutuksista löytyy ja korkoa ei metsänkasvatuksen ominaispiirteistä huolimatta pidä jättää huomiotta.
Tuo pitää paikkaansa, mutta ei alkuunkaan vastannut aloittajan kysymykseen, jota hän pohjusti spekuloinnilla matalan ja korkean koron aikaisísta vaikutuksista puun kasvatusketjuun
Mitä RR haluat vastata seuraaviin aloittajan tuota taustaa vasten esittämiin kysymyksiin:
– Pitäisikö korkokannan vaikuttaa metsän harvennuksen jälkeiseen harvuuteen?
– Millaiset voisivat korkokannan muutoksien vaikutukset olla?Itse olen sitä mieltä, että harvennusvaiheessa ei kannata pohtia korkoa, koska päätehakkuu tietynlaisen kasvatusketjun tuloksena on tavoitteena. Kun nyt tehdään harvennusta, ei päätehakkuuvaiheen aikaisesta korosta ole meistä kellään mitään aavistusta. Jos siis harventaa korkean koron mukaisesti, saattaa se kostautua päätehakkuuvaiheessa, kun mieli sopivasta laskentakorosta muuttuukin. Käytännössä siis päätös harvennuksesta tehdään metsää katsomalla, vaikka tämän menetelmän olet moneen kertaan tuominnut. Mutta nyt pyydän sinulta teoreettisten periaatteiden sijaan näkemystä siitä, miten asia käytännössä sinun mielestäsi kannattaa hoitaa.
Samaa mieltä Tanelin kanssa. Korko vaihtelee, mutta metsää pitää vain kasvattaa vuosikymenestä toiseen.
Laskelmissa on se ongelma, että niissä herkästi sotkeentuu omaan näppäryyteensä. Kun tarkastellaan pitkän ajanjakson asioita, kenelläkään meistä ei ole tiedossa riittävästi muuttujia koron ottamista muuttujaksi harvennuksen ajankohdan laskennassa. Ja virheellisillä arvoilla tehty laskelmahan antaa väärän tuloksen. Muita muuttujia harvennuksen ajoituksessa on palstan muut hakkuut, joiden niputtamista kannattaa harkita, vaikka muutama vuosi tulisikin klappia ideaaliin kuviotason käsittelyyn.
Oma polttopuiden tekoon tarkoitettu Stihl ei kyllä mitään erityistä huoltoa ole juurikaan tarvinnut sinä noin 10 vuoden aikana, kun se minulla on ollut. Tuo on juuri sellainen saha, jota muutaman muutaman päivän vuodessa käytän. Joskus ilmanputsarin siivousta, mutta eipä juuri muuta ole teroituksen ja tankkauksen lisäksi tarvinnut tehdä. Pienkonebensa kun käyttää, ei sekään tankkiin vanhene.
Tämän takia en vähäiseenkään käyttöön muuta kuin Stihlin 460-tason raivuria suosittele.
”Samara sai uutena mallina Tekniikan maailman koeajossa lausunnon: ”Valmis auto rallipoluille. mm. japanilaisilla autonvalmistajilla olisi syytä ottaa oppia alustan rakentamisesta”. ”
Minä en mitään ralliautoa tarvitse ja japanilaisiin ei ole tarvinnut 200…300 tkm kokemuksella vaihtaa yhtään alustan niveltä. Pystyykö Lada samaan? TM testaa uusia autoja, kuluttaja käyttää autoa keskimäärin 18-20 vuotta ennen romutusta. Siinä on pieni ero näkökulmassa.
