Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
RR: ”Metsäopetuksen ongelma on ollut kritiikitön maksimaalisen puumäärän tavoittelu. Se on ollut uskonkappale, jonka varaan kaikki on rakentunut, eikä sitä ole saanut kyseenalaistaa.”
Nyt eletään vuotta 2016, joten menneiden vuosikymmenten ajatuksiin ei ole syytä hirttäytyä. Sen ajan, mitä itse olen metsätaloutta seurannut, ei alan kirjallisuudessa ole neuvottu maksimoimaan puumäärää kustannuksista välittämättä. Toki vanhakantaisia ajatuksia on esitetty, mutta ne on tuomittu yksimielisesti ja nopeasti. Muistat varmaan Anttilan kaudelta ajatukset maanmuokkauspakosta ja mihin se johti.
Sen mitä itse olen myytäviä palstoja seurannut, vain harvoin myydään paljasta maata. Vielä harvemmin paljaan maan osuus palstasta on merkittävä, joten hintatietoa tuskin on markkinoilta saatavissa.
RR: ”Niinkö? Pitäisikö sinun Gla tiedustella asiaa Tahvoselta.”
Mitä minun pitäisi tiedustella Tahvoselta?
RR: ”Se, joka ei koe kallista uudistamisinvestointia ongelmaksi metsätaloudessa, ei ole rehellinen itselle eikä toisille.”
Tottahan se on samanlainen ongelma kuin halpa uudistusinvestointi, joka tuottaa kenties vain arvotonta närettä ja heinää. Tein kokeen, kun hakkasin 2013 yhden saarekkeen paljaaksi ja jätin sen uudistumaan luontaisesti. Paikalla oli muutamaa tuulenkaatoa lukuunottamatta täystiheä kuusivaltainen, juurikäävästä kärsivä sekapuusto. Ympärillä oli kolmella sivulla kl2 koivikkoa, yhdellä sivulla ajouran ja ojan takana männynsekainen kl3 kuusikko. Kesällä 2015 ei ollut yhtään kasvatuskelpoista tainta alalle tullut, joten istutin harvakseltaan mäntyä. Ne kuitenkin jäivät alakynteen samana kesänä rehottamaan päässeen heinikon kanssa, joten seuraavana talvena kaikki syötiin. Tänä kesänä tilanne ei ole korjaanutunut, joten ensi kesänä ala saa glyfosaattikäsittelyn sekä uudet taimet. En tuota paikkaa tyhänäkään viitsi katsella, vaan suoritan kokeen loppuun saakka.
Samansuuntaisia kokemuksia luontaisen uudistamisen riskeistä minulla on toisellakin alalla, johon tehtiin uusintaviljely hirvituhon takia. Päätehakkuun jälkeen nostettiin kannot, mätästettiin ja istutettiin koivua. Tällä hetkellä on käynnissä armoton taistelu heinikkoa vastaan, mutta luontaista taimikkoa ei ole nimeksikään huolimatta kahteen kertaan muokatusta maasta.
Tottahan kohtuullisen hirvieläinkannan aikana olisi helpompaa, mutta uudistamiskuluista tinkiminenkin aiheuttaa suuren riskin kannattavuudelle. Tosin hirvituhoalan kantojen nostosta on jo aikaa sen verran, että siellä voi ehkä jo antaa kuusen kasvaa. Nämä esimerkit koskevat siis etelän mt-kangasta.
Kyllä, rehevässä koivikossa kuusi kasvaa kohtuullisen hyvin, vaikka ylemmän puuston määrä olisi kohtalaisen isokin. Ongelmana on kuitenkin se, että kuusia ei sinne tasaisesti tule. Paikoin kuusta on liikaa, paikoin taas aivan tyhjää eli aivan kuten sinunkin kuviollasi. Ja kun kasvatuskelpoisiksi ei kannata laskea metrin välein kasvavista kuin toinen, lukumäärä jää lopulta pieneksi.
Oma lukunsa on se, että yrittää kuusikon alla kasvattaa kuusia, muista puulajeista puhumattakaan. Sinun kuusesi ovat ilmeisesti kuusikkoon syntyneet, mutta kasvu sai vauhtia vasta päätehakkuun myötä. Ollaan varmaan samaa mieltä siitä, että kuusikon harventaminen niin paljon, että valoa olisi riittänyt, ei olisi ollut kovin kannattavaa mm. tuulituhojen takia.
Jees:” MUTTA, kun nyt ollaan 2016 ja yhtään kuusta en sille palstalle ole istuttanut, mäntyjä kyllä. NIIN, ei liene mitään neljänneksen heittomahdollisuutta iässä olemassa jos luontaisesti syntynyt kuusikko on tällä aikavälillä syntynyt aloilleen. Siis-95-2016 Joku yksittäinen kuusi on näin tosiaan varmasti ollut, mutta suuremmassa mittakaavassa ei.”
Olet oikeassa. Alun perin väitit kuviota n. 15 vuotiaaksi ja se osoittautuikin n. 20 vuotiaaksi, joten tuosta tulee minun laskutaidollani (20-15)/15*100 = 33% heitto.
Minä joudun arvioimaan tilannetta kuviesi perusteella ja kun kuvassa olleen kuusen iäksi pystyi laskemaan tuolloin ainakin 25 vuotta, ero vain kasvaa. Mutta jos tuota kuusta verrataan nyt yhteisymmärrykseen päästyyn n. 20 vuoden ikään, jää siitä eroa mainitsemani neljännes. Toki keskiarvoa kannattaa kuvion tarkastelussa käyttää. Kuviin tuskin keskiarvoa edustavia kuusia päätyi. Veikkaan niiden olleen kuvion suurimpia.
RR, en kuulu nimimerkin suojasta Tahvosen laskelmia arvostelleisiin tiedemiehiin. Arvostelen Tahvosen laskelmien väärinkäyttöä ihan metsäalan ulkopuolisena maallikkona. Tahvosen tavoitteena ei mielestäni ollut esittää eri kasvatusketjujen kannattavuutta. Tahvonen sanoi yrittävänsä luoda työkalua, jolla tuollaista laskentaa voi tehdä. Lähtöarvoihin sinänsä ei olisi pitänyt kiinnittää suurta huomiota, silti niistä nousi kohu ja koko homman perusidea jäi käytännössä vailla huomiota.
Tässä suhteessa ei mielestäni ole merkitystä sillä, kirjoitanko nimimerkillä vai omalla nimellä. Tosin lähtöarvoja julkisuudessa arvostelleet tiedemiehet olivat henkilöitä, joiden ammattitaito riittää minua paremmin ottamaan kantaa esim. luontaisen alikasvoksen määrään ja kasvunopeuteen. Kannattaakin unohtaa kritiikin kohdistuminen väärään tilanteeseen ja keskittyä saamaan se hyöty, mikä tarjolla on. Tässä tapauksessa huomioimaan se, että Tahvosen käyttämät lähtöarvot eivät edusta realismia talousmetsien luontaisessa uudistumisessa, eikä noin optimististen odotusten varaan kannata omia laskemiaan rakentaa.
Koivuvaltainenhan tuo kuvio olikin, joten ei siellä isompaa kuusikkoa tainnut olla. Mutta hyvin kuuset oli kuvissa kasvaneet, sitä en kiistä. Pilkunviilauksesta voidaan olla montaa mieltä ja tiedän olevani tässä suhteessa tiukempaa laitaa. Kun kuitenkin tuolloin 15 vuotiaaksi väitetty kuvio osoittautui n. 20 vuotiaaksi ja sen lisäksi luontaiset kuuset ovat saaneet alkunsa tuotakin ennen ja aikansa heinikossa juroneet, prosentuaalinen heitto ikämäärityksessä on huomattava varsinkin, kun huomioidaan nuoren puuston suhteellinen arvokasvu. Ei siinä isoista kuutiomääristä puhuta, mutta jos puusto onkin neljänneksen iäkkäämpää kuin olettaa, boniteetti heittää aika tavalla.
Jees: ”Kyllä minusta ainakin tulos ensiharvennuksellakin oli parempi moottorisahan kaas kontaten (10ha) kuin raivaussahaa olisi vinguttanut. kuusiryppäistä sai plokattua rungoltaan terveet ja elinvoimaiset kasvuun. Jos raivaussahaat et paljon laatutasoja erota.
Nyt siellä onkin parikymppisenä jo pikkutukkitavaraa kuusikko-osuuksilla.”Tämä on siis sama kohde, josta on ollut juttua ennenkin? Silloin nimitit Stihlin kanssa konttamista varhaisperkaukseksi. Ja parikymppiset kuuset on edellisen polven alikasvosta, joista oli (pari vuotta sitten?) ottamissasi kuvissasi laskettavissa ainakin 25 vuosikasvua eli ovat vanhempaa kuin päätehakkuun jälkeen uudistamalla aikaan saatu, noin parikymppinen puusto. Siis kuvio, johon teit energiahakkuun tiheään ja mielestäni kohtalaisen pienikokoiseen puustoon ja jossa osa koivuvaltaisesta kohdasta jäi korjaamatta. Toki hauska on havaita, että kuuset, joilla sanojesi mukaan kestää uudistamisen jälkeen 10 vuotta selvitä heinikosta, alkaakin tuolla kuviolla jo lähestyä tukin mittoja.
Samantekevää on tuo kaikki minulle, kun kyse on sinun metsistäsi. Omalla kohdalla pyrin täsmällisyyteen, kun itsepetos ei ole tavoitteena.
”Taimikonhoidossa hehkutetaan raivaussahaa”
Raivuri onkin hyvä työkalu taimikon hoitoon. Kuten sanoit, työmaasi oli hoitorästikohde eli sinne ei raivaussahaa ole ajoissa viety ja siksi homma piti tehdä epätaloudellisella menetelmällä. Mutta hyvä, että sait tehtyä ja löysit kohteeseen sopivan menetelmän. Taas on yksi rästikohde vähemmän.
