Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jees, mitä ongelmia metsätalouden glyfosaatin käytössä on todettu? Vasta sitten on mahdollista perata keinoja ongelmien ratkomiseen, kun ongelmat on tunnistettu.
Kolme vaihtoehtoa tulee mieleni:
1. Osta kunnollinen raivaussaha. Siitä ei kannata olla huolissaan, miten sen arvo säilyy. En minä ainakaan työkaluja osta siksi, että voisin myydä ne käytettynä mahdollisimman hyvällä hinnalla. Ostan ne käyttöä varten ja käytän niin kauan kuin ne käyttökelpoisena säilyvät. Sinulla ammattiraivuri, esim. Stihlin 460 on käytännössä ikuinen, kunhan säilytät sitä asiallisesti. Kun halvempien sahojen hintalappuja katselet, huomioi lopullinen hinta eli ilman alvia ja veroton hinta verovähennyksiin. 750 ja 900 euron sahan hintaero jää aika pieneksi.
2. Teetä raivaus metsurilla. Tuntuu kovalta hinnalta, mutta kun lasket paljonko tarvitse itse aikaa eli työpäiviä sahan oston lisäksi, yksittäisenä työnä tuo ei ole välttämättä taloudellisesti huono juttu. Suosittelen kyllä itse tekemään, koska siinä oppii sekä raivaamaan, että tuntemaan oman metsän.
3. Jos aikaa on runsaasti käytössä, mutta et halua 900 euroa – verovähennykset työkaluihin laittaa, hae kaupasta raivausveitsi. Maksaa muistaakseni n. 30-50 €. Se on ihan kelpo laite varhaisperkuuseen varsinkin, jos taimet on heinikon seassa piilossa. Sahalla herästi vioitat tuollaisessa paikassa kasvatettavaksi jääviä taimia, mutta veitsellä ei tuollaista vahinkoa tapahdu. Satunnaiset paksummatkin rungot aina ranteen vahvuuteen saakka menee tuolla kivasti nurin. Ja vaikka ykkösvaihtoehtoon päätyisitkin, veitselle voi silti olla käyttöä joissain paikoissa.
Se, että 2-3 vuoden ajan kiertoaikana käytän ongelmakohteissa pari litraa hehtaarille/vuosi glyfosaattia, ei mielestäni ole sellainen ympäristöongelma, mitä pitäisi ratkoa glyfosaatin käyttöä hankaloittamalla. Jos jotain pitää tehdä, se on glyfosaatin käytön tarpeen poisto. Mutta se taas vaatii eläinten tappamista, joten vihreät ei sellaista voi hyväksyä. Toisaalta kun yksi glyfosaatin vastustaja ajelee 3-litraisella nelivetoisella katumaasturilla ulkoilemaan verovähennysmahdollisuudesta nauttien ja itse koitan autovalintaani kohdistuvasta vähättelystä huolimatta rajoittaa ajot huolletulla Corollalla minimiin, alkaa ympäristöongelmia käsittelevä keskustelu saada koomisia piirteitä. Kielletään mielummin tupakointi, jos jotain pitää kieltää.
En tiedä, mitä kaikkea muuta tappaa kuin heinän. Taimet näyttää kuitenkin kasvavan, kun aiempia epäonnistumisia olen glyfosaatin avulla paikannut. Eikä heinikkokaan kokonaan ole nitistynyt, vaan toipuu vuoden jälkeen hyvää vauhtia. Ellen glyfosaattia mm. hirvituhon takia uusintaviljelyyn joutuneella alalla saisi käyttää, jäisi kunnollinen metsä kohtuullisessa ajassa syntymättä ja tuolla alalla tuotetut kotimaiset, uusiutuvat raaka-aineet aikanaan hyödyntämättä. Edelleen tämä on seikka, minkä nykyihminen herkästi unohtaa, kun isiemme aloittama työ metsien kasvun parantumiseksi tuntuu olevan itsestäänselvyys. Ei sitä ilman ympäristöhaittoja ole saavutettu, mutta ilman työt olisimme ihan eri tilanteessa kuin nyt. Kuitenkin nykyään osataan metsää kasvattaa vähemmillä haitoilla kuin ennen, mutta totaalikieltoja ei pitäisi asettaa ilman faktaa haitoista. Ja metsän osalta sellaista ei tietääkseni ole. Todennäköisesti siksi, että mitättömien käyttömäärien takia haittoja ei voida havaita.
Erityisen merkittäväksi tällaisen tekee se, että Tekniikka ja Talouden mukaan ympäristöjärjestöt ovat jättäneet yli 100 valitusta tai huomautusta tavoitteesta lisätä puun käyttöä. Jaan heidän kanssa huolen monimuotoisuuden säilymisestä, mutta siksi mielestäni siellä missä puuta tuotetaan, pitää puuta tuottaa tehokkaasti. Vain tälla tavoin on varaa jättää pinta-alaa suojeluun ja muuhun kuin metsätalouden käyttöön. Eikä unohtaa saa sitäkään, että puulla voimme korvata merkittävän määrän uusiutumattomia raaka-aineita.
Timppa: ”Kyllähän se onkin yliopiston käyneelle metsänhoitajalle tai biologille epäilemättä aika turhauttavaa etsiä liito-oravan papanoita.”
Nyt vien keskustelua vähän kyseenalaisille linjoille, mutta minusta asia ei ole ihan yhtä yksioikoinen kuin sanot. Toki tuollainen työ voi olla turhauttavaa, kun on saanut koulutuksen huomattavasti vaativampia tehtäviä varten. Kuitenkin minun käsitykseni mukaan ympäristökeskukseen ja -ministeriöön on pesiytynyt suuri joukko vahvasti ideologisia ihmisiä, joille ei tuota minkäänlaista tuskaa löytää papanoita ja joilla on tarve ohjata asioita ideologiansa mukaiseen suuntaan riippumatta yksilön tai yrityksen laillisista intresseistä.
Kyseenalaista tällaisen väitteen esittäminen on siksi, että selkeää faktaa tai näyttöä minulla asiasta ole. Mielipiteeni kuitenkin perustuu pieniin havaintoihin sieltä ja täältä, joten todennäköisyys väitteeni paikkaansa pitämiselle on suuri.
Oletetaan, että tänne voisi kirjoittaa vain omalla nimellä ja valenimen käyttö olisi estetty. Mikä tällöin olisi Metsälehden rooli ja kenen intresseihin kirjoittelu oikeastaan kuuluisi, kun esim. MTK, Suomen sahat, Metsäteollisuus ry yms. tahot käyvät keskustelua jossain muualla? Lakiesitykset lähtee lausuntokierrokselle ihan jonnekin muualle, kuin Metsälehden keskustelupalstalle.
Kieltämättä olisi kiinnostavaa, jos em. lisäksi Luken tutkijat osallistuisivat keskusteluun, mutta kuka sen maksaisi? Sallisiko Reima Ranta, että hänen alaisensa työajalla seuraisi Metsälehden keskustelua ja osallistuisi siihen sen mukaan, mikä sattuu kiinnostamaan? Tuskin, joten satunnaisia Mielikäisen, Kärkkäisen, Lähteen yms. omalla nimellä tänne satunnaisesti kirjoittaineiden kommentteja lukuunottamatta aika vähiin tuollainen osallistuminen jäisi. Hyvä niin, koska oletettavasti Metsälehden keskustelupalsta on juuri sen näköinen, millaiseksi Metsälehti on sen tarkoittanutkin.
Puun takaan mainitsema autojen keski-ikä ei ole kovin hyvä mittari. Italiassa ja Espaniassa autokanta on hyvin toisenlaista kuin meillä, joten tuskin muutaman vuoden uudempi pikku-Fiat sen parempi on kuin täällä keski-ikäinen Avensis tai Corolla. Ainakin katsastustilastojen häntäpäässä on perinteisesti olleet ranskalaiset ja muut etelä-eurooppalaiset merkit sekä nykyään myös amerikkalaiset.
Mutta jos Volkkarin kutonen vie enemmän kuin museoikäinen Chevyn avolava, ihan hyvin ei mene Volkkarillakaan. Vai oliko noista toinen bensa- ja toinen dieselkoneella?
RR: ”Eikö nyt kuitenkin olisi mukava tietää onko kommentin esittäjä fyysikko vai maallikko?”
Nyt ollaan Metsälehden keskustelupalstalla, jossa keskeisimpiin aiheisiin ei kuulu kvanttifysiikka. Onko sinulla metsäalan koulutusta ja työkokemusta? Ellei, lähtökohtaisesti samanlaisia amatöörejä tai metsätalouden harjoittajia ollaan.
RR: ”Miksi tällainen keskustelupalsta?”
Minusta tämä on hyvä tapa vaihtaa ajatuksia ja on hienoa, että Metsälehti tällaisen mahdollisuuden meille tarjoaa.
RR: ”Voin olla täysin väärässä, että nimellä kirjoittaminen johtaisi johonkin perustellumpaan tai asiantuntevampaan keskusteluun.”
Varmasti keskimäärin johtaisi, mutta nimimerkin takaa kirjoittaminen ei ole este perustellulle kirjoittamiselle. Ja jos palstan nimimerkkiä käyttävien kommentit häviäisi, vaikenisi palsta käytännössä lopullisesti. Varmaan sekin olisi joidenkin etu, mutta tuskin näin amatööripuuntuottajan/metsätalouden harjoittajan näkökulmasta.
Eiköhän siis iloita siitä, mitä meillä on sen sijaan, että aletaan valittaa siitä, mitä meillä ei ole. Asiat harvemmin valittamalla paranee.
