Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
RR: ”Laskenta on huomattavan suuren tekijämäärän vuoksi erittäin haasteellista.”
Kun lasketaan kiertoajan tulosta, täytyy tietenkin tehdä paljon olettamuksia. Miten sinä lasket, jos minun tuloksillani ei ole mitään virkaa, mutta kuitenkin olet päätynyt tiukkaan mielipiteeseesi? Käytätkö samantyyppisia oletusarvoja, joilla Tahvonen sai paljon porua aiheuttaneella laskelmallaan jatkuvan kasvatuksen kannattavammaksi kuin jaksollisen kasvatuksen? Ja tietenkin jos nyt puhutaan lähellä nollarajaa olevien metsien kasvatuksesta, tilanne poikkeaa etelän tuoreen kankaan metsien käsittelystä varsinkin, jos kysyntää kuitupuulle ei ole eli hyvänkin leimikon kauppaaminen on hankalaa. Tilanne tosin saattaa 20 vuodessa muuttua sielläkin, joten tämänkin asian huomioiminen on samanlaista hatusta vetämistä kuin minun laskentani.
Tamperelainen: ”Pienempiä ensiharvenuskohteita ilman päätehakkuukylkiäistä on vaikea saada motohakkuuseen,jos eivät varsinkaan ole hyvän tien vieressä.”
Toki kerralla korjattava puumäärä kannattaa pyrkiä saada mahdollisimman suureksi ja eri kuvioiden käsitteleminen samalla kertaa on usein tuon edellytys. En kuitenkaan ole varma siitä, onko ensiharvennuksen teettäminen päätehakkuun kylkiäisenä paras mahdollinen tapa. Itse ainakin pyrin niputtamaan päätehakkuut, jotta saan uudistusalat tehtyä samalla kertaa. Onneksi metsissä on yleensä muitakin kehitysvaiheita meneillään kuin ensiharvennus ja päätehakkuu, joten harvennushakkuiden niputtaminen lienee parempi tavoite kuin ensiharvennuksen ja päätehakkuun. Saattaa jopa olla, että päätehakkuuleimikon ostaja ei ensiharennuksesta ole kiinnostunut, mikä vaikuttaa ensiharvennuksen kantohintoihin.
RR: ”Täysin hölmöä on myös se, että luonnonsuojelun lisävaatimusten vuoksi panostaisimme toisaalla puuntuotantoon entistä enemmän.”
Suojelu ja monimuotoisuuden ylläpito nyt vain on asia, mikä täytyy hoitaa nykyistä huomattavasti paremmin riippumatta siitä, millaisia lukuja ruutupaperisi alareunaan eri menetelmistä tulee. Vihreä en ole, kuten en kartelliyhtön äänitorvikaan, mutta tällä palstalla AC lienee yksi parhaiten tämän puolen asioita ymmärtänyt nimimerkki. Et sinä aikanaan hänenkään näkemyksiä ymmärtänyt, joten tuskin tälläkään kertaa tämän puolen asioista yhteisymmärrykseen päästään.
Samaa mieltä. Perkasin jokin aika sitten hirvituhosta kärsinyttä alaa, jossa heinikosta löytyi sieltä täältä luontaisia kuusia. Valitettavasti lähes kaikissa heinikkoa vastaan taistelevissa taimissa oli jotain vikaa, joten ennusteeni niiden tukkiprosentista ei kannusta käyttämään tuollaista menetelmää ainakaan silloin, kun tavoitteena on nimenomaan tukin kasvatus. Lisäksi taimet oli jakautuneet epätasaisesti, joten kohtalaisesta määrästä huolimatta kasvatuskelpoisia laatupuutteet huomioimattakin oli kovin vähän.
Jos laskee etelän mt-kankaalle istutetun kuusikon tulosta 3% korolla, ensiharvennuksen hylkääminen heikentää tulosta n. 15 prosentilla ja prosentin kasvattaminen tietysti korostaa eroa. Jos ja kun maahankaadosta aiheutuu kustannuksia, tulos heikkenee lisää. En jaksa uskoa, että maahan kaataminen lisäisi tukkien määrää niin paljon, että onnistuneessa uudistamisessa tuo kuittaantuisi. Toki korjuuvaurioiden välttäminen edellyttää tiettyjä asioita, mutta niitä ei nyt tarvitse huomioida, koska kyse on hoidetusta talousmetsästä, ei hoitorästien paikkaamisesta.
RR: ”Niinpä niin Gla, ketä me mahdamme edustaa? Huomattava osa kirjoittajista edustaa aivan muita intressejä kuin mitä puuntuottajan tavoitteet ovat. ”
Viis titteleistä tai asemasta, mielipiteet ratkaisee. Tämän keskustelun aiheena on muuten muukin kuin liiketaloudellinen kannattavuus.
Kyllä Gla edustaa vain itseään ja omia mielipiteitään.
Toki voi käydä niin huono tuuri, että ellei tuuli kaada puita, korjuuvauriot ne tuhoaa. Tai sitten voi käydä niinkin, että ajoissa tehtyjen toimenpiteiden takia tuuli ei kaadakaan puita ja konekuskeilla on hyvät olosuhteet tehdä töitä, eikä korjuuvaurioita merkittävästi synny. Sen sijaa metsät kasvaa ja päätehakkuussa tukkiprosentti kuutioimääräisen tuloksen ohella nousee hyvälle tasolle. Ymmärrän kyllä näkemyksesi sikäli, että jos ei satsaa uudistamiseen ja tuloksena on vaihtelevan tasoista puustoa, sellaisesta ei välttämättä saa vielä kuitupuuvaltaisessa kehitysvaiheessa ostajaa kiinnostavaa leimikkoa aikaan. Silloin tietysti raivauksessa kannattaa ottaa erilainen tavoite kuin täystiheän puuston raivauksessa.
Puuki: ”Tukkipuuta voi hyvin kasvattaa ilmankin varsinaista kuitupuun kasvatustavoitetta.”
En minunkaan tavoitteena ole erityinen kuitupuun kasvatus. Se on valivaihe kohti tukkipuuta ja jolla kiertoajan tulos paranee.
Puuki: ”Luontaisesti syntyvä alikasvos esim. männyn istutusalalla karsii mäntyjä sen taimivaiheen ajan, jolloin se karsiutuminen on mahdollista.”
Alikasvos ei oksia karsi.
Puuki: ”En ole kieltämässä keneltäkään kuitupuunkasvatusta mutta en kannata sitäkään että mitään uutta ei saisi kehitellä, kun kerran ennenkään ei niin ole tehty tmv.”
Kukaan ei nyt ole uuden kehittämistä kiletänyt. Keskustelua on syntynyt siitä, millä tavoin kannattavuus paranee ja minä olen esittänyt omat näkemykseni.
Puuki: ”Puuta on kasvanut jo vuosikausia paljonkin yli vuotuisen kestävän hakkuusuunnitteen, joten siitä ei tule pulaa, jos vain
metsänhoidot ei jää tekemättä.”Jos ei jää tekemättä. Tällä hetkellä töitä on suuri määrä tekemättä. Lisäksi tarve suojelun lisäämiseen on huutava, joten kestävässä tilanteessa puutavara pitää tuottaa nykyistä pienemmällä pinta-alalla.
Puuki: ”Ostajille huonosti kelpaavat pienet ja pienilpm:set eh:t on parempi harventaa lannoitteeksi, kuin jättää ryteiköiksi.”
Toki tuollainenkin hoito on parempi kuin jättää kokonaan tekemättä. Ne ei kuitenkaan ole talousmetsästä puhuttaessa vaihtoehtoja. Mielestäni ensimmäistä hakkuuta ei kuitenkaan kannata lykätä niin pitkälle, että se tuottaa pelkkiä tukkirunkoja.
