Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ei pelkästään määrän lisäämisen kuittasin toteamuksella määrän ja yksikköhinnan olevan mahdollista toteuttaa samanaikaisesti.
Jos löydät keinot, jolla voit välttää kuitupuun hakkuut ilman, että tukin laatu kärsii, kerro toki muillekin. Itse harkitsin maahan kaatoa muutamalla nuoren metsän harvennuskuviolla, mutta onneksi luovuin ajatuksesta. Minkä sotkun 30 m3/ha olisikaan aiheuttanut, ainakaan seuraavaan 20 vuoteen ei noilla kuvioilla olisi tarvinnut hoidosta tai tarkistuskäynneistä haaveilla. En minä nytkään palkoille päässyt, mutta kohtalainen summa tilille kemeralla maustettuna tuli. Maahan kaadosta olisi ollut vain vaivaa/kuluja. Muuten, koivikossa tukkiprosentti jää muutenkin alhaiseksi etenkin, kun hirvet ovat alueella aikanaan ruokailleet. Ei siis koko yksin tukkia tee, joten vaikka tukkien kasvatus on hyvä tavoite, kuitu tarjoaa siihen paljon apua.
Reiman hämmästelyyn tarpeesta kasvattaa ylituotantoa kylmässä ja kaikesta kaukana olevassa yhteiskunnassa totean, että Posiolla metsää katsomalla ajatus voi tuntua älyttömältä. Puuston kasvun lisääminen on kuitenkin hidas toimenpide, joten tuloksetkin näkyvät vasta hitaasti. Tälläkin hetkellä hyvä tilanne on saatu aikaan, johon tähtäävä työ aloitettiin yli 50 vuotta sitten. Tilanteet maailmassa ehtii muuttua moneen kertaan tuossa ajassa, joten pitkällä takamatkalla tosiaan ollaan, jos määrätietoista puuston kasvun lisäämistä ei aloiteta nyt siksi, että tällä hetkellä metsät kasvaa enemmän kuin sieltä hakataan. Muistaakseni Ruotsissa puuston kasvua pyritään lisäämään ja eikös tuohon liittyen eräässä pakinassa pahimman jk-hurmion keskellä jo kysytty, käykö meille taas kuten jääkiekossa eli Hannu voittaa Akun.
Miten näet Reima nykytilanteen, jossa maailmassa käytetään kestämättömän paljon uusiutumattomia luonnonvaroja? Onko tilanne ok ja jos ei ole, mitä asialle pitäisi tehdä ja mikä rooli siinä voisi olla suomalaisilla? Entä miten monimuotoisuus turvataan, jos hakkuiden määrä kasvaa lähivuosina visioiden mukaisesti tai jopa enemmän? Riittääkö meillä alueita jo nykytilassakin heikentyvän monimuotoisuuden aikana suojeluun? Vai olisiko järkevää tuottaa talousmetsissä puuta mahdollisimman paljon, jotta suojeluun riittäisi hehtaareita mahdollisimman paljon?
Puuki pohdiskeli kannattavuuden parantamista mm. seuraavilla jutuilla: ”Nopeakasvuisen kuitu-/energiapuun kasvatus on yksi vaihtoehto, mutta tulosta voi parantaa useimmiten paremmin
pelkän määrän lisäämisen sijasta nostamalla puun yksikköhintaa.”Ihan hyviä ajatuksia, mutta määrä ja yksikköhinta eivät välttämättä ole toistensa vaihtoehtoja. Tuotanto kehittyy yleensä useiden parannusten summana, ei minkään yhden merkittävän tekijän tuloksena.
MaalaisSeppo puolestaan totesi investointien lisäävän kuitu- ja energiapuun kysyntää. Totta, mutta tilanteesta ei alhaisen hinnan takia kannata olla pahoillaan. Meillä on valtava määrä ensiharvennuksia rästissä ja ne on tehtävä, jotta metsä alkaisi järeytyä arvokkaammaksi puuksi. Toki raivaus ja maahan kaato on vaihtoehto jättää nuoret metsät raskailla koneilla ja heikolla kannattavuudella käsittelemättä, mutta koska uusiutumattomia raaka-aineita pitää korvata uusiutuvilla ja moniin tarpeisiin tukkia pienikokoisempi on sopivaa, sellaista materiaalia on syytä tuottaa. Nykyään kuitenkin moni ensiharvennusleimikko on päässyt ylitiheäksi ja siksi liian pienikokoista. Tässäkin suhteessa ihan normaali hyvä hoito parantaisi tilannetta paljon ja mitään syytä ei pitäisi olla jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä.
Koska kasvatusketju ei läheskään aina ole optimaalinen ja koska jokaisen metsätalouden harjoittajan kannattaa tuottaa mahdollisimman paljon puuta. Reiman vastinetta varten täsmennän vielä, että ei kuitenkaan kustannuksista piittaamatta, vaan tiukkaa kulukuria noudattamalla huolehtimalla toimenpiteiden ajoituksista. Vain myydystä puusta saa rahaa, joten itse ainakin pyrin myymään mahdollisimman paljon. Muillakin aloilla tuotantoa joudutaan tehostamaan, miksi se metsässä olisi poikkeava ilmiö?
.Reiman kannattaisi tarkastella, mistä kiertojan kannattavuus muodostuu. Oleellinen osuus on kuitupuulla eli nimenomaan Jessen toistelemalla syyllä (aika). Itse en tiedä, miten tuon etumatkan paikkaisin tukkipuun kasvatusta tehostamalla. Kuitupuu ei ole pois tukin tuotoksesta.
Maalaissepon kanssa olen eri mieltä siitä, että puun tuotannon lisääminen edellyttää puun hinnan nousua. Toki tuo on varsin miellyttävä visio, mutta tuskin realismia. Silti puun tuotantoa on lisättävä, koska globaalisti pitää siirtyä uusiutumattomista raaka-aineista uusiutuviin. Perusasia siinä on tehdä hoidot oikeaan aikaan eli minimoida kustannukset. Tällä hetkellä Suomessa on runsaasti varakkaita metsäomistajia päätellen hoitorästien määrästä. Tuo varakkuus ei voi olla peräisin metsätaloudesta.
Ajatelkaa nyt: Ilmiömäiseen suosioon noussut Pekka Haavisto keskustelemassa Putinin kanssa ajankohtaisista asioista. Vähältä piti, ettei painajainen toteutunut. Maailma tuntuu muuttuneen aika tavalla muutamassa vuodessa, vaikka todellisuudessa mikään ei ole muuttunut jos lukee historiaa muualtakin kuin paikallislehden ”tapahtui 10 vuotta sitten”-laatikosta.
Toisaalta Amerikassa riittää uskoa Trumpiin, joten ehkä kaikkeen pitää varautua.
”Täydellinen tietämättömyys tunnetusti antaa lausuntoihin sitä kaikkein suurinta varmuutta, mikä tälläkin kertaa tuli todistettua”
En ole ihan varma, onko kyse täydellisestä tietämättömyydestä vai harkitusta oman ideologian tavoittelusta.
Kirjoituksessa on toistettu kaikki Lähteen kirjoitusten kliseet ja niihin on poliitikon turvallista vedota, perustuuhan ne tutkimuksiin ja on alan asiantuntijan julkaisemia. Niitä on kuitenkin väritetty omilla ajatuksilla. Pari esimerkkiä:
Sarkkila kuvailee jaksollista kasvatusta hoitorästikohteen piirteillä, jolloin ei verrata kasvatusmenetelmiä, vaan metsätalouden aktiivisuutta. Pientä liioittelua tosin on mukana, koska harvemmin tietääkseni uudistusalaa lannoitetaan.
Hirvien suihin joutuminenkin on kiinnostava piirre tässä yhteydessä. Toki hirvi(eläin)tuhojen riski on suuri ja tätä pitäisi torjua hirvieläimiä vähentämällä, koska metsätaloudelle aiheutetun vahingon lisäksi vahinkoa aiheutuu luonnon monimuotoisuudelle. Tähän Sarkkila ei kuitenkaan puutu. Eläinten tappaminen ei sovi ideologiaan. Sen sijaan jatkuvan kasvatuksen kuvioilla koivu ja mänty, jos sattuvat luontaisesti alikasvoksena uudistumaan, on vähintään yhtä suurta herkkua hirvelle kuin istutustaimet. Sarkkila kuitenkin tuntee asiat, koska alikasvoskuusi ei ole hirven suosiossa. Jää sanomatta, että luontaiseen kiertokulkuun kuuluva pioneeripuulajivaihe onnistuu vain jaksollisella menetelmällä ja ilman sitä monimuotoisuus kärsii.
Saman tyyppiseen asetelmaan tarttuu Sarkkila ojitusten kanssa. vesiongelmista kärsivä kuvio ei tuota puuta edes jatkuvan kasvatuksen menetelmin.
Sarkkila toteaa, että tarvitaan avointa keskustelua, tietoa ja tutkimusta. Sarkkilan kirjoituksessa käsiteltyjen asioiden saattamiseen oikeille tolalle riittää mielestäni avoin keskustelu. Tietoa on ollut olemassa riittävästi ainakin sata vuotta. Olisikin kiinnostavaa käydä julkinen vuoropuhelu Sarkkilan kanssa tuosta kirjoituksesta ja hänen halusta ottaa vastuu merkittävän suomalaisen uudistuvan raaka-aineen kilpailukyvyn uhraamisesta kansainvälisillä markkinoilla.
