Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tässä tapauksessa kaapeli vedetään eri reittiä kuin vanhan ilmajohdon linja oli. Ala siis vapautuu metsätalouden käyttöön ilman rasitteita. Yleisellä tasolla kysymys on kuitenkin kiinostava. Itse ajattelen niin, ettei maakaapelin linjaa pitäisi metsittää, vaan se pitäisi säilyttää avonaisena. Voi olla, että olen väärässä, mutta jotenkin vaan tuntuu oudolta, jos tukkipuun alla menee voimavirtakaapeli. 70 cm syvyyden olen jossain papereissa nähnyt, mutta syvyyteen saattaa vaikuttaa, kuinka suuresta kaapelista on kyse. Juuristo ei tuonne saakka ulotu, mutta tuulenkaadon jäljiltä peitesyvyys jää aika pieneksi. Ilman tällaista muokkaus tuskin suoraa uhkaa aiheuttaa, mutta ojituksen teko on jo eri asia. Vaikka ojan pohja ei kaapeliin ulottuisikaan, peitesyvyys jää ainakin olemattomaksi. Lisäksi urakoitsija noita kaapeleita tiukalla metrihinnalla kaivelee. Jos eteen osuu isompi maakivi, kierretäänkö se, ammutaanko se tai kaivetaanko kivi ylös, vai vedetäänkö kaapeli tuo yli, jolloin peitesyvyydeksi jää tuossa kohdassa esim. 30-40 cm?
AR: ”Mutta tuleeko nimenomaan juurikääpä niihin alle 5 centin kantoihin, jotka kasvavat sivuoksista vai lahoavatko ne muihin hajottajiin?”
Tuo on hyvä kysymys. Koska uudistusalan taimen saadessa lahovian, kyse on kymmenien vuosien mittaisesta vahingosta, jota ei voi korjata kuin päätehakkuulla ja puulajin vaihdolla. Siksi mielestäni kannattaa pelata varman päälle ja välttää 1-5 cm kantojen aiheuttamaa riskiä.
Jees: ”Huomautan muuten että SUURET eli metsäyhtiöiden taimetusaloilla ei käytetä glyfostaattia.”
Eikä niiden uudistusalat keskimäärin ole sähkölinjojen metsittämisiä. Mutta kun metsäyhtiöiden pinta-alat lienee jossain kymmenien tuhansien hehtaarien suuruusluokassa/firma, meistä tuskin kukaan osaa sanoa, paljonko nuo glyfosaattia käyttää.
Tällaisten juttujen kohdalla minäkin allekirjoitan viestiketjun otsikon:
http://yle.fi/uutiset/pohjois-
savon_vuoden_eramies_viljo
_rasanen_on_yksi_suomen
_eniten_pienpetoja_pyytanyt
_metsastaja/8541916Toki sillä erolla, että missään metsätalouden suosituksissa ei ohjata metsänhoitoa pienpetojen elinolosuhteet huomioiden toisin kuin esim. hirvieläimet ja kanalinnut. Vieraslajien pyytämisen minäkin vielä ymmärrän, näätien yms. lajien kohdalla alkaa ymmärrys loppua. Mutta hommahan muillakin aloilla menee niin, että omat palkitsevat omia, eikä siinä muiden mielipidettä kysytä. Arkkitehdit ovat varsin hyvin kunnostautuneet tässä. Se, että vuotaako ilman räystäitä oleva rakennus, miellyttääkö se omistajien silmää tai onko tekniset ratkaisut yleensäkin toimivia ja kustannustehokkaita, se on toisarvoista. Sama ongelma näyttää olevan Riistakeskuksella ja metsästäjäliitolla. Nyt porukkaan on sekaantunut jo kennelkin.
”Ei kuusen vuoksi sinänsä, vaan istutustaimien erinomaisen kasvuunlähdön ansiosta.”
Koivu lähtee kasvuun kuustakin paremmin, mutta muotihan heijastelee jonkinlaista siihen aikaan liittyvää ajattelutapaa. Eri aikoina arvostetaan erilaisia asioita, joten aina löytyy perustelut valinnalle. Ihan kuten mäntyä rehevälle maalle 70-luvulla istutettaessa.
Olen Jessen kanssa samaa mieltä neuvonnan roolista. Itsellenikin on suositeltu kuusta lahokuusikon tilalle.
Jees, kun vastassa on läpipääsemätön pajupusikko, mielestäni siitä kannattaa ottaa niskaote heti alussa. Sinäkään et raivaamista halua turhaan tehdä, joten kun itsellä on mahdollisus asioihin vaikuttaa, tarve raivaamiselle kannattaa minimoida. Vaikka kasvatettavan puuston latvat olisikin pajujen yläpuolella, viimeistään harvennus vaatii taas raivausta. Mitä vähemmän pajua siinä vaiheessa on, sitä nopeammin raivaus käy. Ja jos ensiharvennusta varten joutuu paljon pajuja poistamaan, raivattavaa riittää jatkossakin.
Vaikea sanoa, mikä on muotia ja mikä jotain muuta. Markkinointi käyttää hyväksi ihmisen mielen käytöstä niin monella tavalla, ettei sitä kuluttaja aina edes huomaa. Kukapa ei olisi tavannut myyjää, joka sanoo kyseisen tuotteen oilevan hyvin suosittu. Taustalla on tietysti pyrkimys saada asiakas vakuuttuneeksi tuoteen hyvyydestä. Metsässä ei samanlaista markkinointia tehdä, mutta sama joukkohysteria saattaa silti ohjata käytöstä: Kuusi on suosittu, joten se on hyvä valinta.
Itse en usko, että pajusta olisi energiapuuksi. Meillä ei ole tekniikkaa sen korjuuseen ja mahtaako puskasta edes kuutioita kertyä. Ainakin 10-20 vuotta ajatusta on haudottu, mutta mitään ei ole näkyvissä. Ruotsalaiset ovat onnistuneet paremmin, mutta lieneekö paju tuossa muodossa kuin se sähkölinjalla kasvaa, Ruotsissakaan kilpailukykyinen menetelmä.
Pajupuskaa muutettaessa metsäksi pitää pajuista päästä eroon heti alussa. Muuten on tuloksena loputon raivauskierre. Etenkin koivikossa niille riittää valoa kasvaa. Tiheässä kuusikossa puuston sulkeutumisen myötä elinvoima sattaa tyrhehtyä, mutta vaikka paju ei latvusten kanssa kilpailekaan, raivattava ne silti on. Moneen kertaan. Siksi itse ruiskuttaisin ensi kesänä puskat glyfosaatilla. Todennäköisesti yksi kerta ei riitä kaikkien nitistämiseen, vaan uusintakäsittely tarvitaan 2017. Toki luomunakin taimet saa kasvamaan, mutta se vaatii monen vuoden ajan jokavuotisen raivuun, eikä paju silti häviä.
Glyfosaatin käytön puolustukseksi voidaan sanoa, ettei se normaaliin metsätalouteen yleensä kuulu. Eikä sähkölinjan muuttaminen metsäksi jokapäiväistä metsätaloutta edusta.
