Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ajatukset on jo ensi vuodessa. Parin hehtaarin hankintahakkuu pitäisi talvella tehdä, kunpa vaan saisi pidettyä kertyneet lomat, jotta hommaan ehtisi.
Potifar: ”Jos olisin nuori ja elämäni ”alkutaipaleella” hankkisin jotenkin väh. sen 500 ha ja kehittäisin metsätaloutta suurella innolla. Kyllähän metsä on mahtava juttu.”
Minä olen metsänomistajakuntaan suhteutettuna nuori. On myös halua laajentaa metsätaloutta, joten kaipaan sinulta kokeneemman neuvoa, miten saisin sen vähintään 500 ha hankituksi. Perhe ja palkkatyö vaatii elämästä oman aikansa, eikä metsään irroitettavaa pääomaa juurikaan ole eli vieraalla pääomalla pitäisi pelata. Noissa hehtaariluvuissa puhutaan kuitenkin isoista summista, mutta pitkistä takaisinmaksuajoista eli yhtälö on hankala arkeen sovittaa. Puunmyyntilakko ei kuulosta toimenpidelistan kärkipäähän kuuluvalta asialta. Toki voi ostaa päätehakattavaa metsää, hakata sen ja maksaa velka pois. Sen jälkeen on iloinen taimikon omistaja, jonka kassavirta pysyy negatiivisena seuraavat 25 vuotta. Siihenkö pitäisi pyrkiä?
AR, kiri-kampanjassa tosiaan kerrotaan, että jatkuvapeitteinenmetsänkasvatus ei ole pois taloudellisesta tuloksesta ja siksi aiemmin kyseenalaistinkin metsästäjien kompetenssin riittävyyden metsätalouden asioiden kommentoimiseen. Toki tutkimustuloksia ja laskelmia on joka lähtöön ja jokaista intressiryhmää edustava voi väittää olevansa oikeassa.
Vaikka sinua motivoikin idealistinen luonnonsuojelu, minua ja varmaan monia muitakin motivoi muut asiat. Siksi kannattaa pohtia sitä, miten oma mielipide on muodostunut ja onko se ainoa oikea.
Jos metsän käyttöä koskevia ohjeita alettaisiin tehdä pelkästään luonnonsuojelun näkökulmasta, vahvistaisi se vihreiden ympäristöterrorismin jalansijaa talousmetsissä. Siitä en olisi hyvilläni. Ihminen on luotu olemaan osa ekosysteemiä. Tähän kuvioon ei kuulu se, että liha ostetaan Citymarketista. Liha kasvaa metsässä ja vesistöissä, josta se on lautaselle jollain tavoin saatava. Jotta tuo onnistuu, täytyy riista- ja kalakannat pitää kunnossa. Tällaisia perusasioita ei edes nykyisessä ennätysvauhtia etenevässä urbanisoitumisessa pidä unohtaa.
Toki luonnon tarkkailijalle havinaisen lajin bongaaminen on hieno hetki, mutta mielestäni vielä enemmän taimenesta on iloa sen puraistessa juuri teroitettua Räsäsen koukkua. Siksi riistan status ei vähennä yhtään minun motivaatiotani parantaa lajien selviytymisen edellytyksiä, päinvastoin. Miksi sinä koet nämä asiat toisin?
Minusta on elinvoimainen riistakanta, josta riittää metsästettävää, on huikeasti parempi tilanne kuin se, että riistakanta kituuttaa, eikä metsästettävää riitä. En näe minkäänlaista ongelmaa metsästäjien perusajatuksessa. Vain silloin homma menee pieleen, kun riistakanta kasvatetaan muita tahoja haittaavalle tasolle (liikenne, metsätalous),
Pullasorsavertaukset ovat edelleenkin kovin etäisiä. Jos on tarvetta verrata asiaa johonkin (en kyllä ymmärrä, miksi pitää verrata), kalastus voisi olla parempi esimerkki. Vesiä pyritään suojelemaan ja kalastukselle asetetaan rajoituksia mm. kalansaaliin parantamiseksi. Monesti istutetaan kaloja puhtaasti pyydystämistä varten. Nykyään näin toimitaan jopa kansallispuiston alueella (Teijo). Tuon puiston perustamisen yhteydessä keskustelua ei syntynyt siitä, onko kalan istuttaminen virkistyskalastusta varten epäeettistä. Ainoa keskustelu käytiin kirjolohen vieraslajistatuksesta kansallispuistossa. Edes vihreille tuo ei ollut ongelma. Isompi ongelma oli metsästyksen salliminen puistossa. Kertoo ehkä siitä, että pinnan alla piileskelevä limainen kala ei vetoa samalla tavalla tunteisiin kuin söötti karvaturri.
Luonnonhistorian näkökulmasta voi olla vaikea ennustaa ilmastonmuutoksen vaikutusta. Näin siksi, että muutoksen nopeudessa aiempiin tapahtumiin on valtava ero. Muutenkin museonjohtajan kommenteista vaikuttaa nouseen turhan suuri kohu. Jutussahan todetaan seuraavaa: ”Pääpuulajit varmasti vaihtuvat: tammi valtaa alaa ja pyökki syrjäyttää kuusta kypsän metsän puulajina.”
Epäilemättä tammi valtaa alaa ja pyökkiäkin voi alkaa kasvattaa täällä. Epäselväksi jää se, miten pääpuulajit vaihtuvat. Sadassa vuodessa ei taatusti ainakaan tammi ja pyökki muodostu täällä pääpuulajeiksi.
Luontaisesti ainakaan tuollaista kehitystä ei tapahdu tuossa aikataulussa. Toistaiseksi olen kuvitellut puiden menestymiseen vaikuttavan lämpötilan ja kosteuden lisäksi päivärytmin. Se ei tietääkseni ole täällä muuttumassa edes villeimmissä ilmastoskenaarioissa. Puusta puhuttaessa tulokkaiden leviäminen uusille alueille vaatii huomattavasti pidemmän ajan kuin 100 vuotta. Eli ilman ihmisen tietoista toimintaa ei metsien puulajit vaihdu. Toki on mahdollista, että metsätaloudessa uusia muotivillityksiä tulee (vrt. männyn asema takavuosina) ja niillä on vaikutusta lajistoon. Mutta koska tällä hetkellä kyse on vain marginaalilajeista, eikä tällä hetkellä ole edellytyksiä pyökkiä täällä kasvattaa, vielä pitkiin aikoihin ei havaittavaa muutosta ala tapahtua. Ilmastonmuutoksen lisäksi ilmastossa tapahtuu vaihtelua, joka laittaa tulokkaat ruotuun.
Jätkä pätkät: ”Nyt hirvikiimassa olevat jo väittävät, että istutuspuiden tyvimutkat johtuvat hirvivahingoista. HAH – ei takuulla johdu.”
Mihin tuolla viittaat eli ketkä ovat hirvikiimaisia ja ovatko he oikeasti noin väittäneet, vai oletko itse keksinyt väitteen, joka ei pidä paikkaansa ja nyt haluat todistaa sen vääräksi?
A. Jalkanen: ”Riistametsätalousajattelussa on hyvää erityisesti ajattelutapa: se että muitakin tavoitteita otetaan metsätaloudessa huomioon kuin pelkästään puuntuotanto. Hyöty per kustannus -suhde on hyvä.”
Olen samaa mieltä siitä, että ajattelutavasta on paljon kiinni. Sitä kuitenkin vierastan, että annetaan metsätalouteen liittyviä ohjeita, joiden toimivuudesta ei metsäalan ammatilaistenkaan parissa ole selkeää näkemystä. Jäi sellainen kuva, että joko puhutaan tietoisesti puuta heinää oman intressien suojelemiseksi tai sitten vilpittömästi ei tiedetä, ettei tiedetä. Esimerkiksi Timpan esille nostama kuusen ja männyn muodostaman sekametsän kasvatusta pidetään alan kirjallisuudessa haastavana ja lopputuloksen kannalta epävarmana. Silti sitä itsekin suosin, ei niinkään riistan takia, vaan muista syistä. Päätös on kuitenkin oma asiani, eikä valinta perustu alan ammattilaisten suosituksiin tai näkemyksiin, vaan puhtaasti omaan mutuun.
Näkyvyys on yhtä huono, oli taimet 2,5 metrin välein tai tiheämmässä. Viime syksynä porukka ajoi hirven naapurin pellolle ja ampui sinne. Kohtalaisen kovahermoisia hirviä pitää olla, jos tuossa tilanteessa piiloutuvat kuusentaimien sekaan. Minä en metsästyksestä mitään tiedä, mutta kovasti epäilen tuollaista mahdollisuutta. Yleensä hirvet, samoin kuin peuratkin juoksevat karkuun pienestäkin ihmisen aiheuttamasta risahduksesta.
Juuri näin. Niin kauan kuin hoitorästejä valtakunnallisesti merkittävä määrä on, ei riistatiheiköitä hoidettuihin metsiin tarvitse järjestää. Ja kun itsekin tulee tehtyä raivaukset tarpeen mukaan, aina jostain löytyy puskia, joita voi riistatiheiköksi nimittää. Esimerkiksi tällä hetkellä koivujen alla olevat alikasvoskuusikkojen tiheimmät paikat saa kelvata tuollaiseen tarpeeseen. Ja onhan muutama nurkka isomman ojan takana, joita ei ole koneilla helppo käsitellä eli ovat käytännössä poissa metsätaloudesta.
