Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Nuoren mäntytaimikon perkuun yhteydessä totesin, että suurin osa lehtipuuvesakosta oli syöty joko tänä tai viime vuonna. Tuosta voisi tehdä päätelmän, että hirvi auttaa taimikonhoitajaa. En kuitenkaan ilahtunut havainnosta. Isoimmat männyt on nyt ja loputkin on vuoden kuluttua sen kokoisia, että ne kiinnostaa hirveä. Tuosta koitan selviytyä Tricon kanssa.
Mutta mitä mahdan tehdä rehevällä savimaalla kasvavalle laholle kuusikolle, joka odottaa päätehakkuuta?
Hemputtaja: ”Vuosia olen kuitenkin miettinyt, että kumpi on parempi. Satanen (sallittuna) vai 80 km/h. Olettaen, että hirviä juoksentelee satunnaisesti tien yli. 80 vauhdissa ehtii tielle useampi, jne.”
Joskus vuosia sitten minua alkoi kiinnostaa tuo, kun näin järjettömältä tuntuvia väitteitä. Tunnetuin väitteen esittäjistä lienee Tapani Kansa. Väitteen mukaan ajonopeuden kasvu vähentää riskiä, koska liikenteessä käytetty aika vähenee. Koska en pidä itseäni muita viisaampana ja siksi on mahdollista, että noiden väiitteiden esittäjät ovat oikeassa ja minä väärässä, päätin laskea asian. Tulos oli sikäli yllättävä, että luulin hirven kohtaamisten määrän kasvavan nopeuden noustessa. Teoriassa hirviä on auton edessä tasan yhtä paljon niin 100 kuin 80 km/h nopeudellakin, kun muuttujana on ajonopeus ja hirvien määrä vakio. Käytännössä kovemmassa nopeudessa osumista syntyy pahempaa jälkeä kuin alemmassa nopeudessa ja kohtaamistilanteessa osuman estäminen on vaikeampaa, koska jarrutusmatka kasvaa nopeuden muutosta nopeammin, samoin väistön kaarresäde. Lisäksi kuljettajan näkökenttä kapenee ajonopeuden noustessa ja ajamisen vaikeusaste muutenkin kasvaa. Siksi ajonopeuden alentaminen vähentää riskiä.
Pahasti heinittyneessä kohteessa saa taimia etsiä ja siinä heikosti motivoitunut tai vähemmän asioista ymmärtävä saa nopeasti tuhoa aikaan. Pitäisi siis olla helppo kohde ja tehdä työtä jatkuvan valvonnan alaisena. Taitaa olla liikaa ehtoja, jotta tuosta tulisi mielekäs kokonaisuus.
En osaa sanoa. Itse painin omassa palkkatyössäni kuitenkin ihan kantaväestöön kuuluvien ns.ammattilaistenkin kanssa osaamisen ja ymmärryksen puutteiden kanssa. Näin ollen suhtaudun hyvin kriittisesti siihen, että vieraasta kulttuurista tulleet, kieltä osaamattomat saisivat tehdä jotain merkityksellistä työtä omissa metsissäni. Millä saan tällaisen porukan toimimaan siten, että lopputulos olisi sellainen kuin itse haluan, eikä tuloksena olisi vuosikymmenien mittainen vahinko? Yksityisillä työnvälittäjilläkään ei ole mitään vastuuta työn lopputuloksesta.
Ylipäätään olen huolissani siitä, mihin tämän porukan sopeuttaminen yhteiskuntaamme johtaa. Tähän saakka ollaan oltu huolissaan matematiikan ja muidenkin aineiden osaamistason kehityksen kanssa. Työelämässä tarvitaan jos jonkinlaista pätevyyttä yksinkertaistenkin asioiden hoitoon ja kun muutostahti on tietyillä aloilla kova, on kieltä ja kulttuuria osaavallakin kova tyyö pysyä perässä. Miten nämä, joilla lähtökohta on muutamaa kertaluokkaa heikompi, voivat pärjätä. Luodaanko tässä selkeästi jakautunutta yhteiskuntaa, jossa toisten asema muodostuu hyvin heikoksi ja joka jollain aikavälillä kärjistyy vakaviksi ongelmiksi?
Kalatkin ovat kivoja, vaikka niiden seuraaminen vaatiikin sukeltamista. Mutta perusvälineiden avulla siihen pystyy lähes kuka tahansa, jos vesi on kohtuullisen kirkasta. Kun järvessä on 200 kg/ha särkeä, lahnaa ja pientä ahventa, nähtävää riittää. Silti kukaan ei monimuotoisuudesta ilahdu ja hoitokalastuksen nimissä toteutettavasta karmeasta joukkomurhasta ollaaan yksimielisesti iloisia. Mutta kun lokkeja, hanhia, merimetsoja, naakkoja, variksia tai vaikka hirviä on ylisuuri kanta, niiden harventaminen onkin ympäristöihmisten mielestä huomattavasti vaikeampaa.
Paljonko hoitorästeistä tuollaisia kuvioita on ja paljonko niitä, jotka olisi pitänyt hoitaa, mutta eivät ole vielä ehtinyt mennä pilalle?
Mehänpojan kanssa olen samaa mieltä siitä, että hoitorästejä ei voi verrata hirvituhoihin niistä maksettujen korvausten perusteella. Hyvän hoidon määritelmää ei ole löysennetty samaa tahtia hirvituhojen määrittelyn kanssa.
Minulla sen sijaan on yhden kuvion raivaus/harvennus jäänyt rästiin hirvituhon takia. Hirvituhoalan uudistaminen ja heinääminen on teettänyt ylimääräistä työtä, joten toisen kuvion raivaus on siirtynyt tulevaisuuteen. Ei puusto pilalla ole, mutta itse luokittelen sen rästikohteeksi.
” 60 km/h rajoitusalueella ylinopeusprosentti on aika lähellä sataa, riippumatta siitä kuinka kinkkisessä paikassa ajetaan.”
Jep. Kesällä 81% ja talvella 77%.
Kuitenkin yli 10 km/h ylityksien osuus on kesällä 29% ja talvella 22%, joten ylivoimaisesti suurin osa mahtuu tuollakin haarukkaan 1-10 km/h.
Nämäkin ovat siis pääteiden lukuja, joihin ei sisälly alemman tieverkoston tiet ja kaupungit.
”Mikä on 100kilsan nopeusrajoituksen alueella autojen, jotka saavat ajaa 100 kilsaa tunnissa keskinopeus?”
98,2 km/h kesällä silloin, kun tieosuudella on 100 km/h kesät talvet.
93,9 km/h kesällä silloin, kun tieosuudella on talvella 80 km/h.Talvella 93,2 km/h.
Nämä ovat siis 1-ajorataisia tieosuuksia. 2-ajorataisilla tieosuuksilla on pääsääntöisesti hirviaita, jos hirvistä on vaaraa.
”Entäs autojen keskinopeus tieosuuksilla missä ei ole liikenteen mittauspisteitä? Ainakin keskihajonta on suurempi.”
Nämä luvut on laskettu niin suuresta datamäärästä, että kaikkien tieosuuksien nopeuksia on turha mitata. Noin 300 pistettä eri puolilla Suomea kerää aineistoa periaatteessa 24/7. En myöskään näe mitään syytä, miksi keskihajonta olisi suurempi siellä, missä nopeuksia ei mitata. Nopeudet ei riipu siitä, missä mittauspisteitä on. Nopeudet määräytyy muiden tekijöiden perusteella.
”Siellä missä kaikki tietää, että ei ole poliisista vaaraa.”
Kameravalvonta alentaa ajonopeuksia muutama km/h ja muu näkyvä valvonta varmaan saman verran. Nämä luvut ei kuitenkaan ole peräisin poliisin tutkasta, vaan tiehallinnon automaattisista mittauspisteistä, joita ei käytetä nopeusvalvontaan. Kuljettajat pääsääntöisesti ei huomaa mittauspistettä ajaessaan sellaisen ohi puhumattakaan, että tietäisivät, mikä laitteisto tien vieressä on.
