Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Minun mielestäni hirvikolareiden määriä ei pidä verrata muihin onnettomuusmääriin, koska niillä ei ole minkäänlaista riippuvuussuhdetta keskenään. Kaikkia onnettomuustyyppejä pitää voida vähentää. Olisi naurettavaa todeta, että kun muutkaan onnettomuudet eivät ole vähentyneet, ei hirvikolareiden määrääkään ole tarvetta vähentää. Lisäksi ajatus sisältää matemaattisen umpikujan. Hirvikolareiden määrää ei tule vähentää vasta kun muita onnettomuuksia on saatu vähennettyä. Mikä olisi se onnettomuustyyppi, jonka perusteella annettaisiin suunta yleiselle kehitykselle? Toisaalta jos muut onnettomuustyypit lisääntyisivät, antaisi se perusteen hyväksyä hirvikolareiden määrän kasvu. Täysin kestämätön ajatus.
Ajokortillisia henkilöitä lienee Suomessa n. 2 miljoonaa. Osaatteko esittää, miten tämän joukon asenteet saataisiin muuttumaan niin, että menetelmä olisi kilpailukykyinen hirvikannan vähentämiselle? Onko kuljettajien asennemuokkauksen onnistumisesta näyttöä jossain muussa yhteydessä, jonka takia pidätte sitä tässä yhteydessä hyvänä ratkaisuna? Kysehän ei toki ole siitä, että keskustelun ohjaaminen kuljettajan asenteisiin hirvikannan vähentämisen sijaan olisi keino väistää riistahallinnolle kuuluvaa vastuuta. Ihan kuten liikenteessäkin ne muut ovat niitä, jotka tekevät virheitä ja joiden tarvitsee muuttaa toimintaansa.
Liikenneturva on julkistanut onnettomuustilaston viime vuodelta. Hirvikolareiden määrä jatkoi kasvuaan jo kolmatta vuotta peräkkäin. 2014 niitä tapahtui 1566 kpl, joissa kuoli 2 kpl.
Kehityksen suunta on väärä, kun vuonna 2011 kolareita tapahtui 1195 kpl. Kasvua tuosta vuoteen 2014 on siis 31%.
Parannusta tuskin tulee tälle vuodelle, tuoreimmasta tapauksesta uutisoitiin äskettäin:
http://www.ksml.fi/uutiset/
kotimaa/moottoripyorailija
-kuoli-hirvikolarissa-konne
vedella/2114144sites/default/files/materiaalit/
Tutkittua/Tilastot/tilasto
katsaukset/tilastokatsaus_
hirvielainonnettomuudet.pdfAbietis: ”Eikö riitä että raivaukset tehdään ajoissa pienellä sahalla, vai onko parempi antaa risukon järeytyä jotta saadaan kehuskella ”isolla”?”
Periaatteessa noin, mutta jos yhdellä sahalla aikoo pärjätä, käytännössä vastaan tulee järeämpääkin raivattavaa. Ei sitä paljon tarvitse olla, jolloin työskentely on mukavampaa järeällä sahalla. Ja ennakkoraivauksiahan tulee myös tehtyä, jolloin isompi kone on paikallaan. Sopivissa paikoissa lepät, haavat ja pajut kasvaa sellaista vauhtia, ettei niitä muutaman vuoden välein viitsi pikkusahalla käydä perkaamassa.
Kun jätetään trimmerit pois laskuista, esim. Stihlin 460 ja 490 välillä ei ole niin suurta painoeroa, että valitsin pienemmän. Toki henkilökohtainen juttu tämä on, joku muu arvostaa keveyttä ja herkempää käsiteltävyyttä enemmän kuin minä. Eikä tämä ole yhtään sen enempää oikeassa tai väärässä kuin minä.
Itsekään en ole kokeillut ruiskuttaa suojaamattomia taimia edes tähän aikaan vuodesta. Ei mahdu järkeeni, miksi puutunut taimi ei siitä kärsisi kun taimi syksylläkin kasvattaa juuristoa ja ruiskutus kellastuttaa kaiken muun taimen ympäriltä.
En myöskään käytä väriaineita. En tiedä, miksi pitäisi käyttää.
Pienaukon teko ei minusta ole viisasta, siitä oli kyse aiemmin 3000 m2 aukosta puhuttaessa. Mutta kun sellainen on olemassa, koitan siinä jotain saada kasvamaankin. Täysin kohtuuton työmäärähän per pinta-ala siitä tulee, mutta kun itse teen, ei konkreettisia kuluja paljon tule. Lisäksi pieni ala tekee sen, että absoluuttinen työmäärä on rajallinen ja menee vaikka oppimisen piikkiin.
Tässä tapauksessa ei ollut tarvetta muokata. Ala on muokattu jo aiemmin ja löyhä moreeni on helppo täydennysistuttaa, kunhan vain heinikon saa pysymään kurissa. Kahden kasvukauden kokemuksella mänty näyttää pärjäävän hyvin. Ensi kesän jälkeen pitäisi suurin osa taimista olla heinikon yläpuolella. Vaikka mänty ei täydennykseen ole suositeltavin laji, päätin kokeilla sitä koivikossa. Rehevyyden puolesta kuusi olisi ollut parempi valinta, mutta ehkä mänty osin lievässä varjostuksessa pärjää rehevässä paikassa. Iso osa täydennettävistä kohdista on kyllä niin pahasti epäonnistunut, ettei varjoa juurikaan ole. Kuvion toisella pitkällä sivulla on lisäksi tie.
Itse käytän glyfosaattia kuvioilla, joissa on metsän uudistaminen epäonnistunut ja heinikko saanut yliotteen. Näin käy mm. hirvituhon kohdalla uusintaviljelyssä ja pienaukon taimettumisen paikkaamisessa. Tällaisiin tapauksiin viittasin pyörän uudestaan keksimisellä, kun pienaukkojakin tietty porukka suosittelee ja toinen porukka vähättelee hirvituhojen merkitystä. Jesse kuittaa hirvituhot lykkäämällä VW:n kuutoskoneen läpi n. 10l/100 km bensaa aitojen tarkastelun takia, jota lenkkeilyksi kutsuu. Ei se maailmaa tuhoa, kuten ei muutaman metsähehtaarin glyfosaattikäsittelykään. Olennaista ei ole glyfosaatin käyttö, vaan sen määrä.
