Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset

”Olishan se aivan jees myrkyttää niitä glyfomuonalla. Vähenishän ne pikkasen niinkin.”

Millaisia jäämiä glyfosaattikäsittelystä elintarvikkeiden raaka-aineisiin jää? Mitä ne vaikuttaa ihmisten terveyteen? Jatketaan sitten keskustelua tuosta. Tai ei ehkä sittenkään, metsäaiheessahan ollaan. Vesakon torjuntaan kuluu muutama litra glyfosaattia per hehtaari parin kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen seuraavat 50-60 vuotta menee ilman käsittelyä. Puhutaanko nyt ihan oikeasti sen suuruusluokan ongelmasta, että se kaipaa huomiota? Minä en myrkyn ruiskuttamisesta pidä, mutta suhteellisuudentaju haittojen arvioimisessa pitää säilyttää. Ja ennekaikkea, kun aletaan keksiä metsänkasvatuksessa pyörää uudestaan, ajaudutaan glyfosaatin käyttöön. Hyvällä hoitoketjulla harvoin tulee tarvetta ruiskutuksiin.

Pidetääs nyt vieras- ja tulokaslajit erillään.

Ainakin tarve glyfosaatin käyttöön lisääntyy pienaukkojen metsityksen myötä. Hassua, kun tehometsätalouden vastustajat tähän suuntaan kehitystä ajoivat. Nyt sitten mietitään, pitäisikö glyfosaattia myydä vain tutkinnon suorittaneille. Harvempi metsätalouden takia näitä kursseja käy. Tuskin on edes tarpeen, mutta saadaanpahan taas laadittua uusia määräyksiä taloudellista toimintaa hankaloittamaan.

Noita kukkaketoja metsittäessäni on käynyt mielessä, mitä vihreät ajattelee koko touhusta. Tuhotaanko siinä monimuotoisuutta, kun kukkiva heinikko nujertuu aikanaan puuston alle vai lisätäänkö monimuotoisuutta kasvattamalla niitystä kahden pääpuulajin sekametsä.

Laitoin heinikkoiseen paikkaan kuusen täydennystaimia 2013. Vaikka en istutuskohtia käsitellytkään etukäteen glyfosaatilla (virhe, minkä takia heinäys oli työläämpää kuin se olisi voinut olla ja juuristokilpailu alkoi vähentyä vuosi liian myöhään), kaksi ruiskutuskertaa ja kolme kasvukautta riitti heinikon voittamiseen. Olin varautunut heinäämiseen tänäkin vuonna, mutta totesin sen turhaksi. Vaikka heinikko kasvaakin periaatteessa latvusten tasalle saakka, heinikon elinvoima on ruiskutusten takia heikentynyt ja kuusi pärjää kilpailussa.

Kaksi ensimmäistä vuotta meni taimilla hitaaseen kasvuun, mutta tänä vuonna vuosikasvut ovat venähtäneet heinäystyötä tekevää ilahduttaviin mittoihin.

Lukijoiden kuvissa aikanaan olleeseen pienaukkoon laitoin viime vuonna mäntyä. Siellä tilanne heinikon suhteen on vielä pahempi, koska paikalla kasvaa suunnilleen miehenmittaista vattua. Kokeilen, kuinka mänty toimii rehevällä maalla, kun se joutuu aukkoisen ja paikoin harvan koivikon alikasvokseksi. Ainakin kyky kilpailla heinää vastaan on pitänyt odotukset korkealla. Vuosikasvut ovat istutusvuodesta alkaen samaa suuruusluokkaa kuin kuusella kolmantena vuotena, eikä heinikon sisään jääneistäkään kuin muutama taimi ollut kärsineen näköinen. Ensi vuonna pitää vielä heinäystä tehdä, mutta samalla alkaa huoli hirvistä. Glyfosaatti vaihtuu Tricoon.

Itse laitan kuusta aina, kun se maaperän puolesta sopii. Lahon ja edellisen polven kuusivaltaisuuden takia kuusta ei juurikaan tule valittua. Mutta sopiiko koivu savipellolle?