Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
RR: ”Puun tuottamista voidaan tietysti nykyisestäkin vielä merkittävästi vielä lisätä, mutta jos se ei ole kannattavaa, niin se on hölmöläisten hommaa.
…
Jos perintövero poistamalla voidaan metsänomistajarakennetta parantaa ja siten jopa lisätä verokertymää, niin eikö se olisi varsin viisasta.”Onko sinulla RR antaa vastausta tai mielipidettä noihin jossitteluihin?
Jos hirvenlihan arvo pitäisi olla verollista, samoin pitäisi olla myös polttopuiden arvo. Sopiva hinta voisi olla 50 €/irto-m3. Sen verranhan ne kotipihalla maksaa. Eli ei lähdetä tuolle linjalle.
Hirvikannan ylläpidosta eri osapuolille aiheutuneet tappiot ja virkistysarvon lasku (hirvikärpäset) voisi tietysti sisältyä laskelmaan. Silloin pitäisi kuitenkin laskea myös metsätaloudesta johtuva virkistys- yms. arvojen heikentyminenkin, joten täysin kattavan tilaston tekeminen on täysin mahdotonta. Parempi vain olla selvillä, mitä luvut sisältävät ja mitä ne eivät sisällä.
Peten ja AC:n kinaan siitä, nitistääkö hirvi haavan vai ei, totean, ettei hirvi haapaa tietenkään kokonaan hävitä. Valtaosa rungoista pensastuu ja järeäksi kasvavien yksilöiden määrä putoaa murto-osaan verrattuna siitä, mikä olisi kohtuullisella hirvikannalla. Ja nimenomaan järeät puuthan ovat luonnon kannalta kaikkein tärkeimpiä. Talousmetsistä haapa raivataan pääosin pois, mutta Suomessa on valtava määrä hoitamatonta metsää ja niissä hirven merkitys näkyy haavan vähentymisenä.
Itselläni on käynnissä muutaman hehtaarin kuusikon perkuu, jossa ei yhtään haapaa ole kasvanut yli 2 metriseksi. Joku voisi ilahtua tällaisesta raivausavusta, mutta satunnaiset luontaiset männytkin on syöty järjestään, kokonaisuutena laidunnuksen merkitys menee pahasti miinukselle. Selvää on, että kun tuollaista jälkeä syntyy, kiinnostus lehtipuiden (ja männyn) kasvatusta kohtaan heikkenee.
Yritin ottaa tuosta kuvaa tänne lähetettäväksi, mutta en saanut yksityiskohtia riittävän hyvin näkyviin, joten kuvaa ei ole tulossa. Jäin siinä miettimään, että miten jatkuvan kasvatuksen avullakaan muiden lajien kuin kuusen kasvatus onnistuu, kun varjossa olevat taimet syödään ensimmäisenä. No, sitä menetelmää en yritä, joten asialla ei sinänsä ole väliä.
Mutta nyt täytyy päättää, onko tutkimuksen tulos pätevä vai ei eli mitä lehtipuiden ja havupuiden kasvatus vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen. Sen jälkeen päätetään, voidaanko vastuutonta riistapolitiikkaa syyttää potentiaalisen ilmastonmuutoksen torjunnan terrorisoimisesta vai onko se ainoastaan metsätalouden ja luonnon monimuotoisuuden kannalta vahingollista.
RR: ”Kuitupuun merkitys on nytkin metsänomistajalle epäoleellinen.”
Niputetaan tuohon hinnaltaan samaa suuruusluokkaa oleva energiapuu. Olen täysin eri mieltä sitä, että noiden merkitys on epäoleellinen. Nuo nopeuttavat kassavirran käynnistymistä ja vaikka eurojen määrä onkin pieni, tarkastelun sitominen aikaan muuttaa tilannetta selvästi. Kiertoajalla osuus tuloista on kymmenien prosenttien suuruusluokkaa, mikä ei mielestäni ole epäoleellista. Tuollaista osuutta on vaikea muulla toiminnalla paikata.
Näin ainakin etelässä, pohjoisen tilanteeseen en ota kantaa.
Samaa mieltä. Korjuukustannusten aleneminen on hyvä asia. Kun leimikot on hoidettuja, etenkin nuorten metsien kohdalla runkojen järeys automaattisesti kasvaa. Poikkeuksena ehkä jotkin tiheässä kasvatetut energiapuumetsät. Itse kuitenkin katson asiaa vielä kauempaa.
Tällä hetkellä maailmassa käytetään valtava määrä uusiutumattomia raaka-aineita. Lapsikin tajuaa (vaikka monilla aikuisilla onkin vaikeuksia), ettei niin voi loputtomiin jatkaa. Kun kartoitamme mahdollisuuksia uusiutumattomien raaka-aineiden korvaamiseen, puu on selkeä ykkösvaihtoehto. Tätä taustaa vasten olemme kaukana ylituotantotilanteesta. Nykyään maailma osaa muuttua ällistyttävän nopeasti ja siksi veikkaan puun käyttökohteiden lisääntyvän nopeasti. Seuraavien parin vuosikymmenen aikana se näkyy myös puun kysynnässä. Kaksi pientä esimerkkiä (tekstiiliteollisuus ja polttoaineet) mahdollisuuksista olemme saaneet lukea uusimmasta ja toiseksi uusimmasta Metsälehdestä. Yksi edellytys tälle kehitykselle toki on, että kilpailukykyistä tarjontaa on riittävästi. Onhan puu materiaalina usein haastajan roolissa ja tällä hetkellä se tarvitsee yhteiskunnan tukea. Koska luontoarvoistakin on pakko huolehtia, suojeluun tarvitaan merkittävä määrä pinta-alaa. Sekin lisää painetta talousmetsien tuotannon tehostamiseen.
RR: ”Jo silloin ministeriössä oli menossa projekti, jonka tavoitteena oli metsätilojen järkeistäminen, eli tilakoon suurentaminen. Mitään ei ole saatu aikaan, vaikka tarve olisi HUUTAVA! ”
Keskiarvo ei ole hyvä luku tämän asian tarkasteluun. Yli 100 ha tilakokonaisuuksien määrä on kasvanut ja sehän on ollut tavoitteenakin. On kyllä totta, että yhteiskunnan sääntelyn muutosten takia tuohon kehitykseen ei ole päädytty. Mutta kuten puun tarjonnan edistäminen, tässäkin asiassa mielestäni perimisen helpottaminen ei ole ensisijainen tapa kasvattaa tilakokoa, vaikka nuo asiat usein samassa yhteydessä mainitaankin. Käsittääkseni vapailta markkinoilta ostetut tilat pääsääntöisesti päätyvät sellaisten käsiin, jotka metsää ennestäänkin omistavat eli heillä kauppojen myötä tilakoko kasvaa. Perijät sen sijaan saattavat olla uusia omistajia ja ongelmaksi homma muodostuu vain silloin, kun yhtenäisiä tiloja pilkotaan tai ne päätyy passiivisille omistajille. Toisaalta uusien omistajien asemaakaan ei pitäisi vaikeuttaa, onhan meistä jokainen jostain aloittanut ja sehän on jatkuvuuden edellytys.
RR: ”Puusta on Suomessa mittava ylituotanto.
…
Tätä taustaa vasten puun liikkumisesta huolen kantaminen kuulostaa omituiselta.
..
Kenen etua tällaiset puheet palvelevat? Ei ainakaan metsänomistajan etua.”Taustalla on ilman muuta teollisuuden onnistunut aivopesu, koska samasta aiheesta puhutaan samaan sävyyn pöydän molemmin puolin. Itse olen esittänyt saman kysymyksen kuin sinä, mutta kukaan ei ole vastausta osannut antaa. Tosin uusimassa Metsälehdessä oli jo viitteitä siitä, että samaan ilmiöön ollaan kiinnittämässä huomiota muuallakin kuin keskustelupalstalla. Ja ainahan asian voi kääntää niin, että kilpailukykyisistä leimikoista (=säännöllisesti hoidetuista, kenties jopa kesäkorjuukelpoisista metsistä hyvien tieyhteyksien varrella) on pula. Kukapa olisi kiinnostunut rästiin jääneen ensiharvennuksen tekemisestä kaukana tiestä. Tilastoissa noissa kasvavat kuutiot ei erotu millään tavalla oikeissa talousmetsissä kasvavista kuutioista.
