Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jotta hieskoivulla olisi kuivattavaa vaikutusta, puuta pitäisi olla yli 100 m3 hehtaarilla. Tuollaista määrää ei talousmetsässä kannata kasvattaa kuin poikkeustapauksissa. Vie liikaa tilaa arvokkaammilta puulajeilta.
Omista metsistäni olen lähettänyt pääasiassa huonoja esimerkkejä. Tuorein konkelokuva oli ns. naapurin metsästä, mutta sehän olikin ihan ok metsää.
Minusta omistussuhteet ovat toisarvoinen asia kuvissa. Tärkeämpää on asia, jota kuvalla haluaa sanoa ja josta toivottavasti syntyy keskustelua.
Varsinais-Suomessa näyttää olevan hyvin. Pieneltä alalta keräsin ennätyssaaliin, vaikka kausi on vasta alussa. Kosteammissa ja varjoisemmissa paikoissa oli vielä hiukan raakoja, mutta ylempänä ok. Sienistä ei isompia havaintoja, mutta ihme on ellei näillä sateilla tule parin vuoden takaisia satoja.
Jees: ”Aina kuitenkin pitää muistaa että uutta pitää aina olla avoimesti vastaanotilla eikä vain jurnuttaa niissä kaivetuissa poteroissa.”
Periaatteessa noin, mutta usein kyse on silti vain oppimisprosessista, johon Puun takaa 40 vuoden kokemuksella viittaa.
Itselläni ei 40 vuotista historiaa metsätaloudesta ole, mutta silti lyhyemmälläkin kokemuksella ja tuttuja metsiä sillä silmällä katselemallakin huomaa, että Puun takaan lista pitää paikkaansa.
Tuskin nykyihmisiä mikään vaivaa. Sen sijaan ympäristöväellä (n. 8% ääniosuus vaaleissa) on suhteettomasti valtaa ja se näyttää keskittyneen ympäristökeskukseen.
Ympäristöasioita ei mielestäni nähdä kokonaisuutena. Päätöksissä painottuu se, mitä luonnossa liikkuja paljain silmin tai kiikareiden läpi näkee ja kokee. Päätöksissä ei korostu se, mitä ylisuuri populaatio ekosysteemille tai taloudelliselle toiminnalle aiheuttaa, eikä se, mitä metsästys tähän asiaan vaikuttaa. Poikkeuksena tähän taitaa olla vain vesistöt. Esim. kansallispuistoissa kalastuksen salliminen ei ole ongelma toisin kuin metsästys. Lisäksi ylitiheän särkikalakannan hoitokalastusta ei kukaan taida olla vielä vastustanut. Kalat ei ehkä ole tarpeeksi söpöjä saadakseen Ranen mainitsemaa hän-statusta. Siksi ehkä Teijon kansallispuistossa kirjolohen (vieraslaji) kasvatuksen ja kalastuksen sallimista ei luontoväki pitänyt ongelmana. Hirvieläinten metsästyksen kohdalla näkemykset heittivätkin jo toiseen äärilaitaan.
Ristiriitaista kansallispuistojen suhteen on se, että tärkeimpänä tavoitteena niissä pidetään retkeilymahdollisuuksien parantamista. Yhtään uutista kansallispuistosta ei ole ilman, että iloittaisiin kävijämäärien kasvusta. Ja mitä enemmän paljain silmin nähtäviä eläimiä siellä on, sitä houkuttelevampi kohde on. Lain mukaan kansallispuistojen tärkein tavoite on kuitenkin luontoarvot.
Ehkä välttämättömät päätökset jää tekemättä siksi, että tunne ohjaa liikaa valtaa pitävien ajatuksia.
Suorittava porras: ”Siltä taholta [vihreät] on muun muassa tullut esitys pohjoisen Suomen hirvikannan kasvattamiseksi . Tämä siksi , että alueelle toivotaan (hengissä säilyviä) lisää petoja , joiden pääruoaksi hirvi olisi tarkoitettu.”
Samansuuntainen käsitys vihreiden tavoitteista on minullakin. Metsästystä pitää rajoittaa, koska eläimiä ei saa tappaa-linjalla mennään.
Suorittava porras: ”Hirvitavoitteissa on pyritty ottamaan huomioon hirvien aiheuttamat vahingot ja riistataloudelliset hyödyt. Tavoitteet perustuvat tietoihin, joita on saatu alueellisilta hirviin liittyviltä sidosryhmiltä kuten liikenteen, metsä- ja maatalouden sekä ympäristöalan viranomaisilta ja eri järjestöiltä.”
Kun hyötyjen ja haittojen suhdetta laskee metsästäjät, metsätalouden ja liikenteen näkökulmasta pyrkimyksenä on ainoastaan pitää huoli harrastuksen edellytyksistä. Onhan onnettomuuskehityksen suunta on ollut kolme vuotta väärä (2014 tilaston mukaan 27% kasvu 2011 verrattuna, 2015 lukuja ei ole, mutta kasvua vuoteen 2014 verrattuna tulee olemaan), eikä tänäkään syksynä asiaan millään tavalla reagoida. Asia kuitataan sillä, että 2000-luvun taitteeseen verrattuna tilanne on hyvä, eikä se siksi vaadi huomiota. Sama pätee talousmetsien tilanteeseen.
Minusta on erittäin surullista, että henkilövahinkoihinkin johtanutta epäonnistumisen huipentumaa (2000-luvun taitteen hirvikanta) käytetään näin härskisti hyödyksi harrastuksen edunvalvonnassa varsinkin, kun valta ja vastuu eivät kulje käsi kädessä.
