Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Suorittava porras: ”Enustankin , että hirvien määrä kipuaa pikkuhilja Ruotsin tasolle . Sielläkään ei mahdeta tilanteelle mitään , vaikka metsäomaisuus on siitä täysin riippuvaisten suurmetsänomistajien ja yhtiöiden hallinnassa .”
Ennenkin olen puolustanut varovaista suhtautumista muiden maiden tilanteista vedetyihin johtopäätöksiin, kun meistä harvalla on riittävä tuntemus noiden asioihin. Aiemmin olet todennut, että Ruotsissa pärjätään hyvin meitä huomattavasti suuremman hirvikannan kanssa. Tähän yhteyteen sopi sitten paremmin tulkinta, että hirvikannalle ei siellä mahdeta mitään.
Eikö ole pelottava visio, että hirvikannalle ei mahdeta mitään? Parempi puolittaa se vielä, kun sille jotain voidaan. Tämä vaan ei metsästäjille sovi, kun ovat itsensä kanssa yhteisesti sopineet tavoitekannaksi nykyisen tai hiukan nykyistä isomman kannan.
Laki Metsänhoitoyhdistyksistä:
https://www.finlex.fi/fi/
laki/ajantasa/1998/19980534Kun lain lukee läpi, herää kysymys sen merkityksiestä. Ihan heti en keksinyt, mikä lain sisällössä on sellaista, mille on tarvetta. Toisaalta en kyllä keksinyt sitäkään, miten laki rajoittaa yhdistysten toimintaa. Saattaisi olla yksi Sipilän sääntelynpurkuprojektin sopiva kohde.
Voisiko Santtu hiukan avata tätä asiaa tarkemmin, kun selvästikään en ole jutun ideaa ymmärtänyt?
Jessen tyylillä hehtaarin taimikon (1600 tainta) suojaaminen (3 tainta/kerta) aiheuttaa ajamista (14 km/kerta) n. 7467 km. Jos auton käytöstä aiheutuu kuluja 0,25 €/km, maksaa se 1867 €/ha. Verottajan laskemalla yksityisauton käytöstä aiheutuvalla kustannuksella luvun saa kertoa suunnilleen kahdella.
Sitä en ole vielä keksinyt, miten tuollainen ajaminen metsätalouden kalustoon kuuluvalla autolla ilman toiminnan luokittelemista metsätalouden ajoksi verohyötyineen on mahdollista.
Jos aikaa matkoihin kuluu 0,5 h/kerta, tekee se yhteensä 267 h eli 33 työpäivän verran.
Suojaukset pitää jossain vaiheessa purkaa, joten luvut kerrotaan kahdella. Jessen tapauksessa luvut jaetaan lopuksi viidellä, koska kyse on pienaukosta. Yli 100 tuntia p**se penkissä ns. lenkkeilyä se silti on.
Toki tässä tapauksessa on taustalla muutkin syyt kuin taimien suojaaminen. Itse juuri totesin, että oman autoni mittariin on viimeisen vuoden aikana tullut n. 40 tkm, vaikka harrastusten osuus ajoista on ollut olematon. Samoin metsätalouden. Suomessa pitäisi autolla tapahtuvan liikennesuoritteen määrää vähentää, ei kasvattaa. Aamu- ja iltalenkit lähtee minulla kotiovelta, ei puolen tunnin autolla ajamisen seurauksena. Olen hiljattain ostanut maantie- ja maastopyörät, jotka varusteineen ovat maksaneet yhteensä yli 3000 euroa. Pidän noita kalliina, vaikka niillä onkin tarkoitus ajaa vuosikaudet. Eipä hankinta silti kalliimaksi tullut, kuin Jessen lenkkeily.
A. Jalkasen ja Peten tavoin pidän siis edelleen korkean hirvikannan ylläpidon vaatimaa taimikon suojausta hölmöläisten peiton jatkamisena. Varsin hauska iltasatu hölmöläisten tarinat lapsille ja miksei aikuisillekin on, mutta sellaisena se saa pysyäkin. Luin kirjan hiljattain ja nyt tämän keskustelun kohdalla voin todeta hirvipolitiikan ja taimikon suojaamisen valitettavan vahvan yhteyden tuohon klassikkoon.
Tuohon kysymyksen olen vastannut jo ainakin kaksi kertaa, mutta olkoon kolmas kyllästymisen äiti.
Olen raivannut hirviä houkuttelevat puskat pois, olen tehnyt vahinkoilmoituksen metsäkeskukseen, olen ottanut yhteyttä paikalliseen metsästysseuraan ja tänä vuonna kokeilen tricoa, kun taimet muutamalla kuviolla alkaa hirviä kiinnostaa.
Onko vielä jotain, minkä takia pitäisi kokea syyllisyyden tunnetta tai onko jokin taloudellisesti kannattava toimenpide jäänyt huomiotta?
Vaikka en metsäpalstalle ajakaan p**se penkissä 2-3 krt viikossa, voit olla varma, ettei aikani kulu sohvalla istuen.
Tämän aiheen kannalta vain sillä on merkitystä, millaiset taloudelliset edellytykset metsätalouden harjoittamiseen hirvien suhteen on. Hirvien mussutus yöunissa ei vaikuta tähän asiaan millään tavalla.
Matti Kärkkäinen jossain kirjassaan tai haastattelussa kertoi kokeilleensa lupiineja metsätaloudessa, mutta heikoin tuloksin. Tarkempia tietoja tuosta kokeesta ei minulla ole.
En laske itseäni kiilisilmäiseksi lupiininvihaajaksi, mutta omassa vaikutusvallassani olevalta alueelta lupiinit saa lähtöpassit. Onhan se vielä hetken kaunis, mutta kukinnan päätyttyä tavattoman ruma ja herkkä leviämään.
