Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jees: ”Silloin kun mikään ulkopuolinen taho ei sorki eläinten luontaista on selvää että kanta perustuu täydellisesti ravinnon saantiin.”
Periaatteessa noin, mutta luontaisesta puhuminen on turhauttavaa, jos tarkastellaan vain yhtä tekijää. Suomessa ei sellaista määrää luonnontilaista luontoa ole, että voitaisiin puhua luontaisesta kannasta.
Tolopainen: ”Metsäpalveluja myyvän organisaation ei pitäisi kerätä jäsenmaksuja. En ymmärrä miten tuo sopii markkinatalouteen,”
Markkinatalouteen kuuluu, että toimijalla on tuote, jota koittaa myydä asiakkaille. Hinta määräytyy markkinatilanteen mukaan eli hyvän tuotteen saa myytyä kovemmalla hinnalla kuin huonon. Mhy on valinnut oman linjansa ja nykyään asiakkailla on täysi vapaus valita, ostaako tuon tuotteen vai ei. Se on markkinataloutta puhtaimmillaan. Sillä ei ole merkitystä, suoritetaanko maksu kerran vuodessa + erilaisina palvelumaksuina vai ilman vuosimaksua pelkästään käytön mukaan.
En osaa sanoa järkevän kuviokoon alarajaa. Peten tavoin mielestäni on periaatteessa kyse käsittelyalan koosta, jossa pienet kuviot kuitenkin aiheuttavat harmia. Itselläni odottaa päätehakkuuta 2 ha kuusikko. Sen vieressä on kl 3, mutta paikoin harvahko ja paikoin ylitiheä vajaan hehtaarin kuusikko. Kolmantena alueeseen rajautuu 3 hehtaarin kl 2 koivikko. Päätehakkuun yhteydessä jaan pienen kuusikon kahtia siten, että osa menee päätehakkuuseen, osa harvennetaan koivikon kasvurytmiin sopivaksi. Kuusen ja koivun kiertoajan ero tasoittuu näin sopivasti ja päätehakkuun pitäisi olla ajankohtainen suunnilleen samaan aikaan.
Syy tähän kaikkeen on se, että pilkottava kuusikko on muodoltaan kapeahko siivu kahden muun kuvion vieressä. Jakamalla kahtia kuvioiden pinta-alan kasvun lisäksi niiden muoto paranee.
6puu: ”Kannattaisi kuusentaimialueilla suosia hirviä eikä tappaa niitä.”
Meillä lienee keskimääräinen kuviokoko n. 1-2 ha suuruusluokkaa. Alueelle, jossa hirvi liikkuu, mahtuu kuvio jos toinenkin. Siksi hirvistä puhuttaessa kuusentaimialue on käsitteenä täysin järjetön. Edes maaperän perusteella ei tuollaista luokitusta pidä tehdä, koska koivua voi kasvattaa mt- ja omt-pohjilla siinä missä kuustakin. Samoin karkeammilla mt-pohjilla voi kasvattaa mäntyä. Tai voisi, jos hirvikanta olisi kohtuullinen.
Ei huku ja siksi kai noita pysäköidäänkin lapsiperheen paikoille ilman lapsia, kun ei muualle mahdu.
Raivoojan kommentti ongelmista ohituksissa on kovin tuttu kahvipöytäkeskusteluista, mutta itse en vaan liikenteessä noihin kiihdyttelijöitä juurikaan ole tavanut. Oikeastaan ainoa paikka, jossa säännöllisesti tilanteeseen törmää on se, jossa nopeurajoitus nousee. Minä kuulun palstan junioreihin, kun ajokortti on ollut taskussa vasta noin neljännesvuosisadan ajan, mutta olen jo oppinut välttämään ohittamista tällaisessa paikassa. Kun ohittaja ei saa nostaa nopeutta ohituksen aikana, tuossa kohdassa ohittaminen aiheuttaa monenlaista turhaa ohjelmaa liikenteelle. Lisäksi olen huomannut sen, että mitä paremmin itse noudattaa sääntöjä, sitä vähemmän ongelmia muista aiheutuu, eikä keskimääräistä parempaa suorituskykyä tarvita turvalliseen ohittamiseen. Samoin esim. jalankulkijat ei pompi yllättäen suojatielle jne. Ne pomppii ainoastaan niiden eteen, jotka eivät ole tottuneet noudattamaan lakia eli antamaan tilaa jalankulkijoille. Jotenkin siis tuntuu typerältä hakea ratkaisua ongelmiin asioista (esim. auton suorituskyky tai muut tienkäyttäjät), joilla ei ole mitään tekemistä ongelman kanssa tai joihin ei itse voi vaikuttaa.
Toki arvokas luontokohde on monimuotoisempi kuin säästöpuuryhmä, mutta määräkin vaikuttaa. Matsälain 10§ kohteita ei ole läheskään jokaisella tilalla, mutta säästöpuuryhmiä voi jättää lähes jokaiselle kuviolle. Ja koska säästöpuiden on todettu elättävän uhanalaisia lajeja, mitään syytä ei ole väheksyä niitä. Se, että jättöpuissa eläviä pienikokoisia lajeja ei välttämättä silmin näe kuten hirviä, ei jättöpuiden merkitys siitä vähene. Päinvastoin, ilman monipuolista hyönteis- yms. lajistoa ei ole monimuotoisuuttakaan.
Todella arvokkaita jättöpuitakin pitää jättää, mutta edelleen ongelmana on niiden vähäisyys. Ne eivät riitä monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseen. Tarvitaan paljon paljon muutakin.
Kuusten jättäminen jättöpuiksi tuntuu hullulta ja juuri siksi niitä ei suositellakaan. Pökkelöinä nekin kyllä toimivat.
Jättöpuun kuoleminen ei ole ongelma. Jos jättöpuu kuolee 20 vuoden kuluttua hakkuusta ja sen jäkeen säilyy 10 vuoden ajan järeänä lahopuustona, on jättöpuun jättäminen edistänyt monimuotoisuutta 30 vuoden ajaksi. Uusi puusukupolvi alkaa jo varttua tuossa vaiheessa. Miksi väheksyt tällaista? MIllä tavoin itse edistät paremmin monimuotoisuutta?
Ihan varma en ole siitä, millä mielellä Jessen ja JacktheRibberin kommentit on kirjoitettu. Itselläni on runsaasti järeitä haapoja, joista merkittävä osa on tarkoitus jatkossakin säästää. Leppää ja pihlajaakin löytyy, mutta luonnollisesti huomattavasti pienempi kokoisena. Kun vähänkin selvittää erityisesti järeän haavan merkitystä luonnon monimuotoisudelle ja monimuotoisuuden merkitystä ylipäätään, ei yhtään sureta tällainen pienimuotoinen puuhasteluksi kutsuttava toiminta. Meillä luonnon monimuotoisuus edelleen heikentyy ja mielestäni metsätaloudella on merkittävä rooli tässä asiassa. Ajattelen niin, että kun tietyt asiat keskitetään noille pienille pinta-aloille, voi muualla rauhassa kasvattaa metsää tehometsätalouden menetelmin. Tällöin ei ole luonnon puolesta tarvetta sotkea mukaan harsintaa yms. vihreitä arvoja edustavana pidettyjä menetelmiä. Joidenkin talousihmisten teorioiden kauhuksi voidaan ainakin etelässä keskittyä tuottamaan määrää. Tällöin varsinaiseen suojeluunkin riittää pinta-alaa, jota etelässä on tarpeen lisätä. Muuten talousmetsän luonnonhoidossa normaalit metsänhoitosuositusten mukaiset menetelmät mielestäni riittää.
Minustakin päin_mäntyä esitti hassun kysymyksen. Jokainen yritys tai yhdistys valitsee toimintatapansa ja mhy on valinnut omansa. Aika näyttää, toimiiko se vai onko sitä tarvetta muuttaa. Ainakin omalla alueellani yhdistyksen toimihenkilö on hyvin hoitanut toimeksiantoni, eikä valittamista ole, päinvastoin.
