Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kysymys mm. Timpalle ja muille asiaa tarpeettomana pitäville: Onko luonnon monimuotoisuus riittävän korkealla tasolla talousmetsissä? Ellei ole, millä tavoin talousmetsien monimuotoisuus saadaan paranemaan?
Mistä Panu löysit maininnan ”2. Leimikkoon kuuluu myös samaan aikaan rajattu harvennushakkuualue”? Ainakaan kriteeri 14 ei tuollaista sano, enkä muutenkaan ymmärrä tuon ideaa.
Timpan kysymykseen todentamisesta veikkaan ja toivon vastauksen olevan sama kuin yleensäkin eli tarkastetaan mahdollisessa auditoinnissa. Dokumentointivelvoitetta ei toivottavasti ole kätketty kriteereihin, koska sillä on moni hyvä asia saatu pilattua ja ihmisistä tehtyä rikollisia. Vähintään seurauksena on yhteiskuntaamme yleisesti vaivaava byrokratian kasvu eli taloudellisen toiminnan edellytysten heikentyminen.
Eri mieltä olen ainakin Metsäkupsan ja Timpan kanssa siitä, että kyse olisi turhanpäiväisestä puuhastelusta. Tarkkojen sääntöjen laatiminen sitä voi olla, mutta ajatus luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta ei ole. Jättöpuut on todettu tehokkaaksi menetelmäksi tässä suhteessa, vaikka maisemaa katsomalla voisi toisenlaisenkin mielipiteen muodostaa. Jos hehtaarin päätehakkuussa jättää 5-10 m3 energiapuuksi kelpaavaa tavaraa, on taloudellinen tappio laskentatavasta riippuen alta prosentin suuruusluokkaa. Ellei jollain tasolla velvoitetta jättöpuiden määrästä ilmaista, ei niitä aukkoihin jätetä.
Puun takaa: ”Aurinkoenergia saattaa joitakin palstalaisia hymyillyttää, mutta tosiasiassa se on tällä hetkellä Suomen nopeimmin kasvava energiantuotantomuoto.”
Saattaa olla, mutta siinä varmaan verrataan tuotantomuodon suhteellista kasvua, ei tuotetun energian määrää.
Sinänsä aurinkovoima on lupaava menetelmä, koska Suomessa vastoin yleistä luuloa valon määrä on riittävä tuotantoa ajatellen. Lisäksi se mahdollistaa myös pienen mittakaavan tuotannon ilman ympäristöhaittoja lähes paikassa kuin paikassa toisin kuin useimmat muut menetelmät. Lainsäädännössä on vielä jotain ongelmaa, mutta se saataneen pian kuntoon ellei ole jo korjattu.
Tuulivoimalan siivet ovat komposiittia, jota ei voi kierrättää. Betoni- ja teräsrunko voidaan ehkä uusiokäyttää, mutta kustannuksia siitäkin tulee. Oli miten oli, voimalan purkaminen on niin kallista, että Yhdysvalloissa se on aiheuttanut tuhansien voimaloiden purkamatta jäämisen siitä huolimatta, että käyttöikänsä päähän tulleet myllyt ovat huomattavasti pienempiä kuin meillä nyt rakennettavat napakorkeudeltaan 120 metriset myllyt. Tätä faktaa ei muuta mihinkään vertailu ydinvoimalan purkamiseen.
Sähkön kulutuksen vähenemiseen en minä eikä moni muukaan usko. Tällä hetkellä kun talous junnaa paikallaan, tilanne on tuo. Kaikesta huolimatta uskon talouskasvun vielä alkavan, ennemmin tai myöhemmin ja silloin nimenomaan sähkön kulutus jälleen kasvaa. Ehtihän 90-luvun alun tuskissakin moni epäillä, ettei talous enää koskaan pääse kunnon kasvuun.
Moni kansanedustajaehdokas kannattaa tuulivoimatuen alentamista. Sitä en kuitenkaan tiedä, onko tuen alentaminen käytännössä mahdollista, kun se on sidottu tiettyihin päivämääriin. Melko vaarallista olisi ensin luvata tukea tietylle ajalle, saada investoinnit käyntiin ja sitten perua lupaus tuesta.
Puun takaa: ”Olen tavannut metsänomistajia, joihin ei olla oltu 20-30 vuoteen kertaakaan kontaktissa ainakaan puukaupallisessa mielessä.
Olen aivan varma, että sieltä joukosta löytyisi tarvittaessa paljonkin puuta, eikä yhtiöiden tarvitsisi valitella puupulaa.”Pete antoikin jo vastauksen, jota sivusin eduskuntakeskustelussakin. Tottahan teollisuus olisi aktiivinen ostaja, jos sillä olisi puupula. En minä ainakaan yritysjohtajana tyytyisi siihen, että toimitaan maassa, jossa puuta on yllin kyllin, mutta myyjät eivät sitä ostajille tyrkytä ja siksi toimintaa pitäisi rajoittaa. Työelämässä painitaan paljon haastavampienkin asioiden kanssa päivittäin.
Ns. puupulalla kuitenkin luodaan tarve kepittää myyjiä, jotta ylitarjontatilanteella pidetään hintakehitys kurissa. Ja ainahan ostajat voivat puun saatavuudesta siirtyä valittelemaan huonoja leimikoita, joista puuta ei saada tehtaalle kilpailukykyiseen hintaan.
Samaa mieltä ja asiaa kommentoinkin jo viikko sitten. Vaikuttaa siltä, että metsässä on pari kliseetä, joiden kohdalla mennään kuin possut jonossa näköalojen ollessa… kovin suppeita. Perintöasian lisäksi toinen on puun tarjonnan parantaminen puukaupan lisääntymisen edellytyksenä. Edelleen siitä puhutaan, vaikka meillä on näyttöä siitä, että kun nyt on ollut jo muutaman vuoden mittainen jakso ilman isompia markkinoita sotkevia huojennuksia, kauppaa on tehty hyvin ja hintataso on pysynyt vakaana. Kauppaa rajoittaa kysynnän puute ja ehkä säätila eli korjuun edellytykset. Lisäksi lämpimillä talvilla on osuutensa energiapuun kysyntään, mutta energian tarpeen väheneminen ei ole yhteiskunnallinen ongelma.
Puun takaa: ”Niin suorittava, ajattelepa, miten monen uudemman metsänomistajan sielua se lämmittää, kun joku oikein metsänhoidon emeritusprofessori kirjoittelee, ettei metsää tarvitse raivata lainkaan, sen kuin vain jatkuvasti kasvattelee ja rahaa tulee! ”
Ja minun kaltaiseni nuoremman polven väki ei välttämättä edes tiedä, että lapsuudessamme metsät oli vaarassa kuolla saasteisiin. Nyt kuitenkin ne yhdessä ojitusten kanssa ovatkin saaneet aikaan metsien lisääntyneen kasvun. Kasvatusmenetelmällä ei ole tässä mitään roolia.
Pinsiön vaari: ”Ja hajoaa muutamassa tunnissa alkuaineiksi joista on muodostunut.”
Monsanto Roundup Bion käyttöturvallisuustiedotteen mukaan aineen puoliintumisaika (ei siis hajoamisaika) on maassa 2-174 vrk ja vedessä < 7 pv. Mistä on peräisin tietosi muutaman tunnin hajoamisajasta?
http://www.schetelig.com/
documents/12427/1481759
/Roundup%20Bio.pdf
