Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Abietis: ”Eikö riitä että raivaukset tehdään ajoissa pienellä sahalla, vai onko parempi antaa risukon järeytyä jotta saadaan kehuskella ”isolla”?”
Periaatteessa noin, mutta jos yhdellä sahalla aikoo pärjätä, käytännössä vastaan tulee järeämpääkin raivattavaa. Ei sitä paljon tarvitse olla, jolloin työskentely on mukavampaa järeällä sahalla. Ja ennakkoraivauksiahan tulee myös tehtyä, jolloin isompi kone on paikallaan. Sopivissa paikoissa lepät, haavat ja pajut kasvaa sellaista vauhtia, ettei niitä muutaman vuoden välein viitsi pikkusahalla käydä perkaamassa.
Kun jätetään trimmerit pois laskuista, esim. Stihlin 460 ja 490 välillä ei ole niin suurta painoeroa, että valitsin pienemmän. Toki henkilökohtainen juttu tämä on, joku muu arvostaa keveyttä ja herkempää käsiteltävyyttä enemmän kuin minä. Eikä tämä ole yhtään sen enempää oikeassa tai väärässä kuin minä.
Itsekään en ole kokeillut ruiskuttaa suojaamattomia taimia edes tähän aikaan vuodesta. Ei mahdu järkeeni, miksi puutunut taimi ei siitä kärsisi kun taimi syksylläkin kasvattaa juuristoa ja ruiskutus kellastuttaa kaiken muun taimen ympäriltä.
En myöskään käytä väriaineita. En tiedä, miksi pitäisi käyttää.
Pienaukon teko ei minusta ole viisasta, siitä oli kyse aiemmin 3000 m2 aukosta puhuttaessa. Mutta kun sellainen on olemassa, koitan siinä jotain saada kasvamaankin. Täysin kohtuuton työmäärähän per pinta-ala siitä tulee, mutta kun itse teen, ei konkreettisia kuluja paljon tule. Lisäksi pieni ala tekee sen, että absoluuttinen työmäärä on rajallinen ja menee vaikka oppimisen piikkiin.
Tässä tapauksessa ei ollut tarvetta muokata. Ala on muokattu jo aiemmin ja löyhä moreeni on helppo täydennysistuttaa, kunhan vain heinikon saa pysymään kurissa. Kahden kasvukauden kokemuksella mänty näyttää pärjäävän hyvin. Ensi kesän jälkeen pitäisi suurin osa taimista olla heinikon yläpuolella. Vaikka mänty ei täydennykseen ole suositeltavin laji, päätin kokeilla sitä koivikossa. Rehevyyden puolesta kuusi olisi ollut parempi valinta, mutta ehkä mänty osin lievässä varjostuksessa pärjää rehevässä paikassa. Iso osa täydennettävistä kohdista on kyllä niin pahasti epäonnistunut, ettei varjoa juurikaan ole. Kuvion toisella pitkällä sivulla on lisäksi tie.
Itse käytän glyfosaattia kuvioilla, joissa on metsän uudistaminen epäonnistunut ja heinikko saanut yliotteen. Näin käy mm. hirvituhon kohdalla uusintaviljelyssä ja pienaukon taimettumisen paikkaamisessa. Tällaisiin tapauksiin viittasin pyörän uudestaan keksimisellä, kun pienaukkojakin tietty porukka suosittelee ja toinen porukka vähättelee hirvituhojen merkitystä. Jesse kuittaa hirvituhot lykkäämällä VW:n kuutoskoneen läpi n. 10l/100 km bensaa aitojen tarkastelun takia, jota lenkkeilyksi kutsuu. Ei se maailmaa tuhoa, kuten ei muutaman metsähehtaarin glyfosaattikäsittelykään. Olennaista ei ole glyfosaatin käyttö, vaan sen määrä.
”Olishan se aivan jees myrkyttää niitä glyfomuonalla. Vähenishän ne pikkasen niinkin.”
Millaisia jäämiä glyfosaattikäsittelystä elintarvikkeiden raaka-aineisiin jää? Mitä ne vaikuttaa ihmisten terveyteen? Jatketaan sitten keskustelua tuosta. Tai ei ehkä sittenkään, metsäaiheessahan ollaan. Vesakon torjuntaan kuluu muutama litra glyfosaattia per hehtaari parin kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen seuraavat 50-60 vuotta menee ilman käsittelyä. Puhutaanko nyt ihan oikeasti sen suuruusluokan ongelmasta, että se kaipaa huomiota? Minä en myrkyn ruiskuttamisesta pidä, mutta suhteellisuudentaju haittojen arvioimisessa pitää säilyttää. Ja ennekaikkea, kun aletaan keksiä metsänkasvatuksessa pyörää uudestaan, ajaudutaan glyfosaatin käyttöön. Hyvällä hoitoketjulla harvoin tulee tarvetta ruiskutuksiin.
