Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ammatti Raivooja: ”Säännöllisesti puuta myyvähän ei häviäisi tässä mitään.”
Nyt tarkkana. MT:n jutussa luki seuraavaa: ”Mallin mukaan metsänomistaja maksaisi metsäntuotosta vuosittain noin 10 prosentin veron. Sen voisi vähentää puunmyyntitulojen verotuksessa, jos myisi puuta seuraavan kymmenen vuoden aikana. Jos puukauppoja ei syntyisi, jäisi veronpalautus saamatta.”
Onko siis kyse vähennyskelpoisesta kustannuksesta, josta saa vain osan takaisin verotuksessa vai veronpalautuksesta?
Toisessa vaihtoehdossa kuluja tulisi n. 70% veron määrästä, muolemmista vaihtoehdoista aiheutuisi lisätyötä puumyyjän ja verottajan hallintoon. Inflaatio syö molemmissa osan hyödystä.
Putten kommenttiin voisi todeta, että kemeran kohtaloa tuskin kannattaa kytkeä tämän asian käsittelyyn.
Jees: ”Heh, Glata voisi tuon perusteella kutsua jopa niuhottajaksi,nipottajaksi ja kuivattajaksi. Mutta en väitä. Onhan noissa vissi peräkin ja yritän muistaa juhlia runsaasti kera vähäisen alkoholin.”
Vaikka nipottajan leiman tässä saisinkin, katsoisin sen kunniaksi itselleni, kun en kuitenkaan nollalinjaa vedä.
Edellä yritin sanoa, että syyt ja seuraukset täytyy pitää tiukasti erillään. Juhlat voi olla minun puolestani kosteat, kunhan pidetään mielessä se, mitä ollaan tekemässä. Mielestäni juhla ei synny siitä, että halutaan lähteä juomaan. Mutta jos on syytä juhlia, mikään ei estä alkoholin käyttöä siinä yhteydessä. Sen sijaan jos juhliminen ei onnistu ilman alkoholia, ollaan ison ongelman ääressä.
Samaan sarjaan helposti lipsahtaa oluen käyttö palautusjuomana. On ihan ok juoda pullo silloin tällöin kunhan tunnustaa syyn siihen. Kannattaa kysyä itseltään, juoko oluen siksi, että pitää sen mausta vai jostain muusta syystä. Sen jälkeen kannattaa vielä varmistaa itseltään, onko vastaus rehellinen. Perinteisesti olutta on pidetty nestettä kehosta poistavana hukkaenergian lähteenä, joten melkoinen vallitsevan tiedon kumoaminen on kyseessä sillä, joka vilpittömin mielin juo olutta muun kuin nautiskelun takia. Mutta ainahan jää mahdollisuus selittää asiaa henkisen kunnon ylläpidolla ja stressin purkamisella. Sanotaanhan raskaan työn vaativan raskaat huvit. Itse olen sitä mieltä että tavanomaisestakin työstä tulee pian raskasta, jos huvit ovat raskaat. Henkisiäkin juttuja voi tarkastella rehelliseltä pohjalta.
Tiesin kyllä, mitä tarkoitit olosuhteiden paranemisella.
Sovitaanko tuon Ruotsin jutun lisäksi myös, ettei paeta hirviasiassa vastuuta hoitamattomien taimikoidenkaan suojaan? Se on täysin eri asia, eikä taimikoiden hoidon määrä vaikuta millään tavalla hirvien tavoitekannan määrittelyyn. Vai meinaatko, etä on täysin hyväksyttävää aiheuttaa yli 1500 kolaria vuosittain siksi, että taimikoista löytyy hoitorästejä? Voi itku noita ajatushimmeleitä.
Hirvien määrän voi toki paikallisesti päättää, mutta sinun alueesi hirvityhjiön (josta metsästyskauden aluksi löytyikin yllättävän helposti useita hirviä) vastapainoksi jossain muualla täytyy olla yli 3 hirveä/1000 ha, koska valtakunnan keskiarvo Lappia lukuunottamatta tuossa suuruusluokassa liikkuu.
Minä en tiedä, miksi ruotsalaiset ylläpitävät korkeaa hirvikantaa, enkä siksi halua niiden tilannetta täkäläiseen verrata. En halua ottaa kantaa edes siihen, onko hirviasia vaikea rasti siellä.
Voidaanko Suorittava porras sopia, ettei paeta tosiasioita Ruotsiin? Me eletään Suomessa ja meihin vaikuttaa kotimaiset luvut. Antaa ruotsalaisten tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä mitään, kun ei ole kyse jääkiekon MM-finaalista.
Hirvien elinolojen paraneminen on hyvä asia. Erikoista onkin, että näissä olosuhteissa metsästäjillä on jatkuva huoli hirvikannan hyvinvoinnista.
Suorittava porras: ”Avauksessa moititaan riistakeskusta pyyntilupa-asioista aivan turhaan . Se noudattaa vain yhteisesti sovittuja pelinsääntöjä .”
Yhteiset pelisäännöt tarkoittaa siis tässä tapauksessa samaa kuin metsästäjien keskenään sopimat pelisäännöt lähinnä koskien hirvikannan tavoitteellista kokoa.
Suorittava porras: ”Kolareiden määrä on kasvaneesta liikennemäärästä huolimatta laskenut alle puoleen huippuvuosista .”
Huippuvuodesta, ei huippuvuosista. Vuoden 2013 tilaston mukaan hirvikolareita tapahtui 49,8% huippuvuoteen 2001 verrattuna. Vuoden 2014 tilastot eivät ole valmistuneet, mutta on olemassa viitteitä siitä, että hirvikolarien määrä jatkaisi nousua jo kolmatta vuotta peräkkäin. Todennäköisesti 50% raja on siis jo mennyt rikki. Lisäksi vuonna 2013 tapahtui 26,9% enemmän hirvikolareita kuin vuonna 2011. Vuoden 2014 tilastossa päästään luultavasti kolmanneksen kasvuun vuoteen 2011 verrattuna. Yleinen turvallisuuskehitys liikenteessä on päinvastainen.
Desimaalipilkut ei kuitenkaan ole olennaisia. Olennaista, tai lähinnä ihmeellistä on se, että metsästäjät ylpeilevät, kuinka hirvikannan hallinta karkasi niin täydellisesti käsistä, että onnettomuuksia tapahtui kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Tuon seurauksena on tapahtunut tuhansia omaisuusvahinkoja, loukkaantunut satoja ihmisiä ja kuollut kymmeniä enemmän kuin nykyisessä ja 90-luvun alkupuolen tilanteessa olisi tapahtunut.
Petoeläimiä kyllä halutaan vähentää niiden aiheuttamien vahinkojen takia, mutta hirvien ja peurojen kohdalla mielenkiinto on aivan jossain muualla kuin vahingoissa.
Jees: ”Kun menin Hämeenlinnaan lähdin varusteiden saannin jälkeen sairastuvalle ja olin yli viikon heti pois rivistä. Kun lähdin, lähdin melkein suoraan sairastuvalta siviiliin. Lääkitys vielä perässä ettei edes juhlia uskaltanut.”
Tervehdys mustabaretti! Nostalgiaan voisi kotiutumisen 20-vuotisjuhlan takia vaipua syvemmällekin, mutta jääköön sikseen.
Minulle ei tietenkään millään tavalla kuulu se, mikä oli terveydentilasi kotiutumisen aikaan. Jos kuitenkin juhlimisen esti lääkityksen ja alkoholin yhtäaikainen käyttö, puit juuri sanoiksi perisuomalaisen ongelman. Meillä tyypillisesti juopottelun (kohtuukäyttö tai sitten kohtuuton käyttö) ja juhlimisen välille vedetään yhtäläisyysmerkit. Itse en voi tätä käsittää. Mikä estää juhlimisen selvinpäin? Liikuntatie 4:ssä on tänään hyvät tanssit, joissa ei juopuneita näy. Sen sijaan näkyy satoja aidosti iloisia kasvoja. Palautumisesta puheenollen, itse avasin maratonista jumiutuneet jalat tuolla menetelmällä muutama tunti juoksun jälkeen. Nestettä kului, mutta ei alkoholia. Suosittelen siis lämpimästi!
Kun lähdetään ryyppäämään, minkä takia sitä usein kutsutaan juhlimiseksi? Miksei rehellisesti sanota sen olevan ryyppäämistä? Vastausta en tiedä, mutta väärillä nimillä puhumisesta päätellen aihe on monille huikean arka. Ja ennenkuin aletaan taivastella nollalinjaa, totean juhlimisen ja alkoholin käytön olevan mahdollista samanaikaisesti. Olennaista on kuitenkin se, mikä on juhlan syy. Jos se on tarve juoda alkoholia, on aihetta esittää pari muutakin kysymystä.
Suorittava porras: ”Samoin on käynyt hirvien määrän suhteen . Ihmettelen meteliä , jota pidetään hirvien aiheuttamista metsävahingoista . Niiden määrä on tuoreimpien tilastojen mukaan laskenut tasolle , jolla oltiin 1980-luvun alussa !”
Minäkin ihmettelen meteliä, jota metsästäjien tekemän vahingon korjaamisesta pidetään. Itse olisin hyvin hiljaa saavutuksesta, jossa olisin tehnyt tuhansiin omaisuusvahinkoihin, satoihin henkilövahinkoihin ja kymmeniin kuolemiin johtaneen munauksen, mutta hoitanut tilanteen sellaiseksi, että tilanne ei enää jatku.
Joko muuten uusimmat VMI-tulokset on julkistettu? Voitaisiin arvioida edes jollain luotettavuustasolla hirvien aiheuttamia vahinkoja metsille?
Suorittava porras: ”Metsästyksen voimakkuudesta ja hirvitiheydestä päättää tällä hetkellä paikallinen metsästysseura ja se kyläyhteisö , jonka alueella toimitaan .”
Totta. Sidosryhmillä ei edelleenkään ole valtaa. Niiden osuudeksi jää vain vastuu liikenteessä ja metsätaloudessa.
Vihreät aiemmin väittivät yhteistyötä suojelijoiden ja maanomistajien välillä kitkattomaksi, kun vain muutama prosentti suojelukohteista on pakkosuojeltu. Kun maanomistajalla on tiedossa luontoväen toimintatapa ”suojelet tai itket ja suojelet”, moni valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Kovasti nyt kuitenkin Vihreitä huolettaa se, että tätä keinoa ei olekaan käytössä eli puheet yhteistyöstä paljastuivat huuhaaksi.
Mutta vaikka 94% ohjelmaan kuuluvista soista onkin vailla suojelustatusta, sammakko ei siitä piittaa, vaan kevään koittaessa jatkaa kurnuttamistaan tästä huolimatta.
Reima Ranta: ”Jätän ilman muuta näihin hieman turhankin reheville maille perustettuihin männiköihin luontaisesti syntyneitä kuusia. Kuusi lähtee hitaasti, mutta tukille tultaessa ne ovat jo saavuttaneet männyt ja sekametsä ei todellakaan ole huono vaihtoehto.”
Sekametsää minäkin pidän hyvänä asiana muutamien rajausten puitteissa ja ellei juurikäävästä ole erityistä vaaraa, kuusta itsekin suosin männyn sekapuustona. Sen sijaan siitä olen eri mieltä, että kuusi alikasvosasemasta lähteneenä saavuttaisi männyn tuossa vaiheessa. Koivikossa tilanne on toinen. Tosin ei sielläkään alikasvoskuusi koivua tukille tultaessa saavuta, vaan vasta myöhemmin. Tasaveroisista lähtökohdista kasvunsa aloittaneena saavuttaa aiemmin.
Jos kuvion karuimmat, männylle kylvetyt paikat, olivat nekin männylle turhan reheviä, silloin kuusi on sekoituksena ok. Oletin kuitenkin, että tuossa ollaan vt-kankaan tyyppisellä alalla. Minusta mt-kangas ei ole turhan rehevä männylle, kunhan maaperä ei ole kovin hienojakoista.
Reima Ranta: ”Männyn ja kuusen luontainen liikkeellelähtö on täysin erilainen.”
Näin on. Silti vaikeammissa oloissa kasvaneen alikasvoskuusen on vaikeata saavuttaa avarammassa paikassa kasvavaa mäntyä. Näin esimerkiksi varttuneen puuston kuviorajalla.
