Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
A. Jalkanen: ”Kuinka varmalla pohjalla oletukset ovat? Koskee kaikkia tulevaisuuden ennakointeja. Miten suhtaudut riskeihin ja epävarmuuteen metsänomistajana? Tämä vaikuttaa päätöksentekoosi.”
Tämä on asia, jota joudun jokaisen ratkaisun yhteydessä pohtimaan, enkä silti osaa antaa yksiselitteistä vastausta kysymyksiisi. Koitan selvittää todennäköisimmän vaihtoehdon, ellen tietoisesti lähde jotain kokeilemaan.
Kommenteissani olen puhunut onnistumisen todennäköisyydestä, koska varmuutta ei ole. Ilahduttavaa on se, että Reimakin tarttui tähän asiaan, koska kovin ehdoton käsitys hänellä on aiemmin ollut jaksollisen menetelmän taloudellisista edellytyksistä. Tosin alalla, jossa kasvaa kylvömänty, en kuusialikasvoksella näe saavutettavan mitään lisäarvoa. Samoin se, että koivun kylvöalalla ei kasva käytännössä yhtään raudusta, vaikka hetkeä aiemmin mielestäsi niitä tulee yleensä riesaksi asti, on kovin opettavainen kokemus taloudellisten laskelmien pohjaksi.
Kaavoihin kangistuneeksi koettu ilmapiiri ei ole kovin kiinnostava asia tämän keskustelun kannalta. Se on yhtä hyödyllinen tieto kuin WWF:n metsäasiantuntijan tutkimuksessa selvinnyt tieto, jonka mukaan 69% kansasta vastustaa avohakkuita.
Reima Ranta: ”Lapsikin ymmärtää kumpi vaihtoehdoista on kannattavampi. Fund on tehnyt aivan järkeviä kauppoja, erittäin suurella todennäköisyydellä.”
Kyllä, tuolla hehtaarihinnalla homman pitäisi kannattaa niin kauan kuin hakattavaa riittää. Mutta kun pohditaan metsänhoitomenetelmiä, vaihtoehtojen tarkastelu on kiinnostavaa. Jos meillä on käsissämme omt tai mt-kuvio, meillä on ainakin seuraavat vaihtoehdot: Tehdä harsintaa ja luottaa siihen, että uutta taimikkoa syntyy hakattujen tilalle. Voidaan tehdä päätehakkuu ja uudistaa kuvio joko luontaisesti tai keinollisesti. Mahdollista on myös luopua metsästä ja koittaa hankkia tilalle uutta.
Kahdessa ensimmäisessä vaihtoehdossa homma joko onnistuu tai sitten ei tai jotain siltä väliltä. Käytäntö on osoittanut, että riski epäonnistumiseen on iso harsinnassa ja luontaisessa uudistamisessa. Tässä vaihtoehdossa ei varttunutta metsää enää olekaan hakattavana, vaan jonkinasteinen raiskio, jonka hinta on selvästi alle sen, mitä rahasto siitä maksoi. Ajaudutaan kolmanteen vaihtoehtoon eli metsästä luopumiseen, mikä ei minusta voi olla kannattavan metsätalouden seurausta ja muutenkin vaikuttaa kovin etäiseltä ajatukselta jatkuvassa kasvatuksessa.
MaalaisSeppo: ”Jotkut esittävät, että istutuskulut ovat jopa 1500 €/ha. Ovatkohan nämä edes metsäalalla? Tarkistin äsken erään aukon kuluni vuodelta 2011. Kääntömätästys + 150 m ojaa + taimet maksoivat verottomana 700 €/ha. Itse istutin. Verojen jälkeen nettomenot n. 475 €/ha + oma työ + auton käyttökulut.”
Noissa laskelmissa on oletettu kaikki ulkopuolisella tehtäväksi, joten oman työn arvo ja auton käyttökulutkin näkyvät summassa. Mutta ehkei yrittäjän palkkaa omasta työstä tarvitse saada.
Tarkkana tosiaan pitää olla siinä, mitkä ovat mahdollisuudet vaihtoehtoiseen sijoitukseen. Verotuksellisen seikan lisäksi huomioon pitää ottaa se, mihin vastaava summa käytännössä kannattaa sijoittaa. Riittääkö osaaminen arvopaperikauppaan vai heitelläänkö tikkaa pankkineuvojan mielen tahdissa.
Kuitenkin kun lasketaan metsään tehdyn investoinnin kannattavuutta, täytyy verot huomioida loogisesti eli samalla tavalla niin kuluissa kuin tuloissakin.
Tutkimustietoon perustuva kirjallisuus tukee koivun osalta omia havaintojani luontaisesta uudistamisesta. Joskus luontaista tavaraa tuli yli tarpeen, joskus hyvin vähän. Epäselväksi jää vain se, miksi näin suurta vaihtelua esiintyy.
Itselläni on kahdella kuviolla koivulle istutettu T1 taimikko, joissa molemmissa on tehty muokkaus ja kantojen nosto. Muokkauksen puutteella ei siis voi tilannetta selittää. Lisäksi molempien, mutta etenkin toisen vieressä on runsaasti eri-ikäisiä koivuja siementämässä. Silti kummassakin on vain hyvin vähän luontaista täydennystä ja sekin vähä mitä on, jakautuu hyvin epätasaisesti alalle. Alle metrin välein kasvavat rungot ei kasvatuskelpoisten yksilöiden lukumäärää todellisuudessa kasvata.
Kahdesta koealasta ei tilastoa saa, mutta saman ilmiön huomaa helposti muidenkin omistamilla kuvioilla.
Käsittääkseni Jalkanen ei puhunut muokkauksesta, vaan raivaamisesta. Mutta osaatko sinä Reima selittää, miksi koivun luontaisessa uudistamisessa esiintyy niin suurta vaihtelua onnistumisen suhteen? Mitä pitäisi tehdä, jotta epäonnistumiset vältettäisiin?
A. Jalkanen: ”Yksi-kaksi taimikonhoitoa kannattaa tehdä, koska myytävä puutavara tulee näin järeämpää ja harvennetun lehtipuuston alle saadaan ilmaiseksi kuusialikasvosta, josta lähdetään kasvattamaan seuraava puusukupolvi.”
Alikasvosta joko tulee tai sitten ei tule siinä määrin, että siitä voisi kasvattaa seuraavan sukupolven. Tiheässä energiapuukohteessa korjuuvauriot ovat todennäköisesti sitä luokkaa, että todennäköisyys kuusten pelastumiselle on pieni.
En tiedä, mikä voisi olla hieskoivikon tukkiprosentti. Reilusti alle rauduksen joka tapauksessa, joka sekin on pieni havupuihin verrattuna etenkin tiheässä lyhyellä kiertoajalla kasvaneena . Jos hieskoivikkoa perkaa 1-2 kertaa, mikä on ihan realistinen oletus, Pukkalan laskelman tulos onkin ihan toisenlainen kuin se nyt on.
”Velanmäärähän ei ole mikään mittari vaan velan ja bkt:n suhde. Velkaa ei tarvitse lyhentää jos bkt:ta kasvatetaan.”
Mennään vuoteen 2007. Talouden luvut näyttävät hyviltä, velan ja bkt:n suhde kehittyy terveeseen suuntaan. Mutta kuinka kävikään, talous romahti ja yhtäkkiä meillä olikin käsissä velkapommi, vaikka kaikki tavoittelivat bkt:n kasvua.
Periaatteessa velan määrä on suhteutettava maksajan varallisuuteen tai maksuvalmiuteen. Talousmiesten teoriat ovat silti hyvin herkkiä. Johan entinen esimiehenikin päivitteli seuraavan sukupolven astuessa firmassa remmiin sitä, millä ihmeellä vieraaseen pääomaan liittyvät riskit hallitaan, kun uudet vetäjät kehuivat hienoja tunnuslukuja. Tämä kaveri oli selvinnyt 90-luvun lamasta ja siksi tiesi, mistä puhui.
Suomi ei ole 80-luvun lopun jälkeen ollut velan suhteen terveellä pohjalla. Ei, vaikka väliin mahtuu pitkiäkin nousukausia. Kun hyvinä aikoina ei saada velkaa kuriin, millä se huonoina aikoina onnistuisi. Nyt painitaan tuon taakan kanssa ja verrataan itseämme Kreikkaan.
Meidän ei sinänsä tarvitse ottaa kantaa eri kasvatusmallien vaatimiin hoitoihin. Olennaista on se, että laskelmassa istutustaimikon kustannukset ovat 1700 euroa ja vaihtoehtoisissa malleissa 0 €. Kukin käytää rahat miten haluaa.
Jees on oikeassa siinä, että polttopuita noista kannattaa tehdä, mutta samalla viedään laskelmasta pohja. Kuvio ei sen jälkeen ole enää hoitamaton. Itse polttopuita tehden kustanus voidaan ajatella nollaksi, mutta laskelman kannalta se ei sitä ole, koska kukaan ei toiselle polttopuita ilmaiseksi tee, kuten ei perinteistä raivaustakaan.
Onnistumisen todennäköisyys on se juttu, jota kannattaa arvioida. Laskelman vertailukelpoisuuden takia kannattaa myös huomioida se, tekeekö itse keinollisen uudistamisen laskelmat motti-simulaattorin pessimistisen kasvuennusteen mukaan. Siinä Pukkala on oikeassa, että hieskoivikon tai jopa lepikon kasvatus saattaa joissakin tapauksissa olla varteenotettava vaihtoehto
istutuskuusikolle. Siis saattaa joissain tapauksissa olla. Metsänomistaja tekee päätöksen onnistumisen todennäköisyyslaskelmat huomioiden. Itse koitan arvioida myös sitä, löytyykö lukujen takaa oikeasti ostajaa kiinnostava leimikko eli saako sen kaupaksi, vai onko pian käsissä todellinen ongelma. Lisäksi tuollaisen kuvion päätehakkuun jälkeen uudistaminen voi olla erikoinen tapaus. Kuusialikasvoksen pelastamisen edellytykset hoitamattomasta puskasta arvioin nollaksi, joten vaihtoehtona ovat muokkaus + istutus ja uusi luontaisesti uudistuva sukupolvi. Muokkaus n. 10000 kannon sekaan voi olla ns. haastavaa, eikä uuden taimikon kasvatuksessa 1700 euroa taida riittää.
