Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Olen samasta asiasta muutamaan otteeseen kirjoittanut. Kyselyn tuloksissa on valtavia ristiriitoja, mutta tutkimuksen johtopäätöksissä niitä ei käsitellä millään tavalla. Sen sijaan tutkimuksen valmistumisen yhteydessä lähti lehdistötiedotteet siitä, kuinka valtaosa kansasta vastustaa avohakkuita. Syy siihen vaikuttaa ilmeiseltä eli tutkijan henkilökohtainen ideologia. Tutkimuksen tekijä, Annukka Valkeapää on nykyään WWF:n metsäasiantuntija.
Aiheesta on liikkeellä paljon mutua, mutta vähän faktaa. Suurin kramppeja koskeva tutkimus on tehty triathlon-kisan yhtydessä, mutta sekään ei suoraan anna vastausta palautumiseen. Aihetta se sivuaa sikäli, että tutkimuksen mukaan nestevajaus tai veren elektrolyyttitasojen muutokset eivät korreloineen kramppien kanssa. Ainoat selittävät tekijät olivat suorituksen nopeus ja aiemmat krampit viimeaikaisten kisojen yhteydessä.
Metsätöiden yhteydessä päätelmien teko mutkistuu, koska huippu-urheilusta saadut tiedot eivät ole yleistettävissä sellaisenaan kuntotason, suorituksen oikeellisuuden, lihashuollon ja monen muun muuttujan suhteen varsin kirjavaan joukkoon metsänhoitajia.
En ole löytänyt olutta, enkä aio edes kokeilla. Vesi, kivennäisvesi ja mehu ovat toimineet tähän saakka riittävän hyvin niin metsätöissä kuin varsinaisessa kestävyysurheilussakin. Urheilujuomia en ole suosinut kuin joidenkin kisojen juomapisteissä. Taustalla on kokemusta kelloa vastaan tehdyistä suorituksista mm. maratonista (n. 4 h), suunnistuksesta (n. 2,5 h) ja pyöräilystä (n. 3 h). Keskimääräiset syketasot maratonia lukuunottamatta korkeimmillaan noissa suorituksissa on ollut 85-89% maksimista eli suuri osa ajasta on todennäköisesti menty anaerobisella puolella. Todennäköisesti siksi, etten ole selvittänyt omia kynnyksiäni. Tilanteet, joissa kramppeja on urheilusuorituksissa (kilpailutilanne) tullut, on liittynyt väärään harjoitteluun kisaa edeltävinä aikoina. Kilpailun ulkopuolella tai metsätöissä ei ongelmaa ole minulla ollut.
Reima Ranta: ”Glakin täällä jauhaa palkatta (tai ehkä ei) kuinka homma toimii, muutta pitää metsiä liian kallliina, että voisi laittaa käytännön toimet kukoistamaan. Kulostaa omituiselta – hedelmistä puu tunnetaan.”
Mutta Reima, sinähän jo vuosia sitten tiesit minun olevan korealainen metsäpäällikkö. Itse kuitenkin olen siinä käsityksessä, etten saa palkkaani metsäalalta. En ole koskaan saanut, markkoina, euroina tai muunakaan valuuttana.
Yksityishenkilönä, jolla on elämässään muitakin asioita hoidettavana kuin metsät, joudun laskemaan kannattavuuden lisäksi riskejä sekä ajankäyttöä. Suuri määrä hehtaareja nopeasti markinoilta ostettuna tarkoittaa minulla suurta vierasta pääomaa. Metsässä kassavirta saattaa olla hidasta, joten laina pitää jollain tavalla rahoittaa. Toki maksuehdon voi neuvotella pitkäksi ja ainahan metsätilan voi myydä ja näin hallita riskit. En siltikään halua tuohon ryhtyä, vaan etenen maltillisempaa tahtia. Mielestäni siinä ei ole mitään omituista, vaan päinvastoin. Aivan samoin joku sinua isompi peluri pitää sinun tuhatta hehtaariasi lapsellisena puuhapalstana, vaikka sinulle pinta-alan tuplaaminen kannattavuus säilyttäen ei ole ollenkaan helppoa. Jos olisi, olisit tehnyt sen jo. Ihan samassa tilanteessa siis ollaan, joten syyllistäminen on turhaa.
Reima Ranta: ”Todella mielenkiintoisia nimiä otsikon taustahenkilöinä.”
Kieltämättä noin, mutta riittääkö luottamus kannattavuuslaskelmia kohtaan? Eräskin heistä esitti, että luontainen hieskoivikko 30 vuoden kiertoajalla ja luontainen lepikko 15 vuoden kiertoajalla (investointikustannus 0 €) on kilpailukykyinen vaihtoehto istutukseen (1700 €) verrattuna. En epäile laskelmaa yhtään, sen sijaan epäilen sen käytännön toteutusta ja sieltähän rahat metsätaloudessa tulee.
Ollaankohan nyt metsämiehen autosta keskusteltaessa asian ytimessä:
”Suomessa on useita kymmeniä, jopa satoja tuhansia haamuautoja.
Auton romuttaminen ns. virallista tietä on ainoa tapa saada se pois Suomen ajoneuvoliikennerekisteristä. Maassamme romutetaan vuosittain noin 100 000 henkilöautoa, mutta vain reilu kaksi kolmannesta niistä romutetaan virallisen kierrätysjärjestelmän kautta. Reilut 30 000 epävirallista tietä romutettavaa autoa poistetaan usein vain liikennekäytöstä. Se ei riitä rekisteristä poistoon, vaikka auto olisi tullut jo tiensä päähän.
Niinpä nämä haamuautot jäävät häilymään ajoneuvoliikennerekisteriin. Kesäkuun lopussa Suomessa oli 625 593 liikennekäytöstä poistettua autoa, ja niiden määrä kasvaa vuosittain. Vuosi sitten vastaava määrä oli 559 561 autoa. Varovaisestikin arvioiden niistä on vähintään kymmeniä tuhansia haamuautoja.”
http://www.iltasanomat.fi/
autot/art-1288731572702.html”Jatkuvan kasvatuksen menetelmällä tukkipuun osuus on korkempi ja laatu parempi, jolloin hakkuista saatu puun hinta on parempi”
Tuo on juuri sitä markkinatuubaa, jolla kauppakoulussa talousmiehiä opetetaan huijaamaan kansaa. Minulle opetettiin jo peruskoulussa, että komparatiivin yhteydessä pitää vertailukohde olla näkyvissä.
Korkeampi, parempi ja parempi kuin mikä?
Kukaan ei saa rahastoa kiinni väärän tiedon levittämisestä, vaikka mainoksen luomat mielikuvat ovatkin selkeät. Veikkaan kuitenkin, että totuus on jotain muuta kuin mainosten mielikuvat, koska rahasto myös ilmoittaa käyttävänsä sitä menetelmää, joka kussakin tilanteessa on paras ratkaisu. Saattaa jopa käydä niin, että jossain tehdään kulissihakkuita, mutta muualla raha ohjaa toimintaa. Toisaalta hyvä, toisaalta sijoittajien pitää tietää mihin rahansa laittavat.
Minua tosin ei kiinnosta tukkiprosentti, vaan tukin, kuidun ja energiapuun yhteenlaskettu määrä eli arvo. Lisäksi Metlan tutkimuksen mukaan kasvunopeuden vaihtelu, mikä jk-metsässä erityisen suurena esiintyy, heikentää tukin laatua. Tasaisempi kasvunopeus, vaikkakin nopeampi, saattaa tuottaa laadukkaampaa puuta kuin epätasainen kasvunopeus. Itsestäänselvää ei siis ole jk-metsässä kasvaneen tukin korkeampi (kuin minkä???) laatu.
Vaikka tuossa voikin olla perää, koko totuus se ei ole. Koivun alla kuusi voi kasvaa hyvinkin, jos vain taimettuu. Jostain syystä taimettuminen on hyvin epäsäännöllistä. Toisaalla on turkkina pientä kuusta, vieressä taas aivan tyhjää. Kuusen alle luontaisen kuusen saaminen on vielä astetta vaikeampaa.
Töpselihybridit ei ole sähköautoja, joten akun loppuminen ei ole ongelma. Täsmällistä tietoa niiden soveluvuudesta metsämiehen käyttöön ei minulla ole, mutta vahva epäilys soveltumattomuudesta on. Vielä jokin aika sitten esim. Priukseen (tavallinen hybridi) ei saanut vetokoukkua ja maavarakin näyttää pieneltä. Kun päällimmäinen tavoite on kulutuksen pienentäminen, metsäteillä ajamiseen liittyvät ominaisuudet ei saa sitäkään vähään painoarvoa kuin tavallisissa autoissa.
Kun mennään nelivetoisiin, joissa taka-akselin veto hoidetaan pelkästään sähkömoottorilla, kyse on juuri niistä heppoisista avustusjärjestelmistä, joista TM:n testissä puhuttiin. Raskaampiin olosuhteisiin niitä ei ole tarkoitettu, eikä testatut yksilöt siellä toimi kunnolla, enkä usko niiden sellaista käyttöä kestävän pitkään. Kun pysytään olosuhteissa, joissa henkilöautoilla yleensä ajellaan, systeemeistä voi jotain iloa ollakin.
Mitsu Outlanderin PHEV-malli voisi periaatteessa olla tutustumisen arvoinen, mutta kun siinä on hintaa kuljetuskapasiteettiin verrattuna 20 000 € liikaa, kiinnostus lopahtaa heti alkuunsa.
”Ei ole mitään järkeä, että EU:n harvaanasutuin maa Suomi on autojensa suhteen Euroopan Kuuba.”
Aika kaukana ollaan Kuubasta, mutta harvaan asuttu on klisee, joka pitäisi jo unohtaa siitä johtuvien väärinkäsitysten takia. Pääkaupunkiseudulla ajoajat ovat isompia verrattuna samaan matkaan muualla Suomessa ja kaupunkiajohan autoa rasittaa. Lisäksi nyt kun satoi hiukan lunta ja räntää, Helsingissä autolta vaaditaan juuri samoja ominaisuuksia kuin metsämiehen autolta. Tosin moni pärjää siellä kokonaan ilman omaa autoa ja nuorten parissa ajokortittomuus yleistyy jatkuvasti.
Täällä väljemmillä seuduilla, vaikka matkaa vähän enemmän onkin, tiet on aurattuja ja ajaminen tasaista, autoa ja bensaa säästävää.
Reima Ranta: ”Miksi 2-3 khl pitäisi muuttaa väkisin joksikin muuksi Gla?”
Kirjallisuuden mukaan mikä tahansa tasarakenteinen metsä voidaan muuttaa erirakenteiseksi jk-metsäksi. Puuston jakauman pitäisi olla käännetyn j:n muotoinen eli sisältää kaiken kokoisia puita. 02-03 lienee teoriassa helpoin saada tuohon muottiin kohtuullisessa ajassa. Jos tämän innoittamana kuvittelee jk:lla olevan potentiaalia talousmetsässä ja epäonnistuu, jk:n aiheuttama huoli ei mielestäni ole uudistamismahdollisuudesta huolimatta käsittämätön. Väitän, että aina kun kasvatustapaa joudutaan muuttamaan tasarakenteisen ja erirakenteisen välillä, siirtymäaikana tulee takkiin verrattuna siihen, että kasvatusta voidaan harjoittaa vakiintuneessa tilassa.
Jos pohditaan tasarakenteisesta kasvatuksesta siirtymistä eriakenteiseen, mikä olisi sopiva hetki tuohon? Suljetaan ihmettelysi perusteella 02-03 pois. 04 odottaa päätehakkuuta, joten jk:lla kestää ikuisuuden saada puuston kokojakauma oppikirjan mukaiseksi. Muutenkin tuohon on talouden kannalta järkevämpää tehdä päätehakkuu. Uudistaminen on parasta tehdä vallitsevien menetelmien mukaisesti. Tällaista taimikkoa voi toki alkaa kasvattaa erirakenteisena, mutta mitään järkeä ei mielestäni ole siinä, että tulokset alkaa näkyä hitaammin kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Investointi on jaksollisen kasvatusmallin mukainen, mutta hakattavan puun kertymä jää normaalia heikommaksi. Jo ennen ensiharvennusta täytyy raivauksin tehdä tilaa alemman jakson puille. Tästä seuraa se, että kun puusto varttuu, tukkeja ylempien jaksojen alemman runkoluvun takia vähemmän kuin jaksollisessa kasvatuksessa.
Ainoa mieleeni tuleva tilanne jk:n kokeilulle talousmetsässä on se, jos jostain syystä käsissä on valmiiksi erirakenteinen kuvio. Tällöin on vaihtohtoina jatkaa kasvatusta erirakenteisena, pyrkiä harvennuksin tasoittamaan puustoa tai sitten uudistaa se heti.
