Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Samanniminen keskustelu aiheesta löytyy täältä:
Metsalehti/Keskustelut/
Aihe/Viestiketju/
?topicId=748Mielestäni sellaista paikkaa ei Suomesta julkisilta paikoilta löydy, johon 10 vuotiaalla perusmallin Corollalla ei kehtaa ajaa. Tai vaikka 15 vuotiaalla, jos auto on siistissä kunnossa. Jos ei kehtaa, vikaa ei kannata etsiä autosta.
Metsämiehen auton kriteereihin vaikuttaakin enemmän jokaisen oma tarve. Paljonko oikeasti tarvitsee maavaraa ja vetokykyä. Jos omia teitä pitkin ajellaan, silloinhan pärjää henkilöautolla, eikö vain? Itselläni on lumiketjut etuvetoisen henkilöauton peräkontissa, mutta vielä en ole niitä tarvinnut. Katumaastureissa on maavaraa pari senttiä enemmän, mutta samalla kasvaa myös kulutus. Jos henkilöautolla muuten pärjää, kannattaa katsoa VW:n ja Skodan henkilöautojen mallisto, koska niihin saa korotetun jousituksen. Tällön maavaraa on lähes saman verran kuin katumaastureissa, mutta katumaasturin huonoja puolia ei tule mukana.
Jos se ei riitä, Suzukin Grand Vitara voi olla kiinnostava malli. Se on jossain katumaasturin ja oikean maasturin välimaastossa eli kustannukset eivät karkaa aivan tolkuttomiksi. Löytyy oikea, jatkuva neliveto ilman katumaastureiden ylikuormittuvia sähköjärjestelmiä sekä alennusvaihde.
Lumiketjuja:
http://www.thule.com/
fi-fi/fi/products/snow-
chains/snow-chainsKuusessa ollaan: ”Älkää nyt liiaksi olko huolissanne Suomen muuttumisesta pelkäksi kuusikoksi. Tosiasiassa lehtipuuta ja mäntyä syntyy aina niin paljon sekaan, että niitäkin riittää tulevaisuudessa. Etekin kun hoitamattomia metsiä on tulevaisuudessa ja niissä on lehtipuu valtapuuna.”
Huoli ei johdu siitä, että metsät muuttuisivat kuusikoiksi. Huoli johtuu siitä, että kuusta istutetaan vääriin paikkoihin. Lahon kuusikon tilalle istutetusta kuusikosta kasvaa laho kuusikko, vaikka hoitorästien takia sekaan kasvaisi muutakin puuta. Metsikkö ei kuitenkaan tuota tukkia, vaan hoitorästien takia kalliisti korjattavaa kuitua. Lisäksi seuraavan uudistamisen yhteydessä tilanne on entistäkin pahempi ja vaihtoehtoja entistäkin vähemmän.
Toisaalta liian karullekin paikalle istutetusta taimikosta kehittyy hoitorästien myötä sekametsä, mutta sekään ei ole hyvä menetelmä. Tuloksena on heikosti tuottava, arvokasvun turhan aikaisin lopettava metsä, joka on altis stressitekijöille. Huoli ei ole yksin kyseisen metsän omistavan, vaan myös naapurin, jonne tuhot herkästi leviävät.
Yhteenvetona täytyy siis ymmärtää, että tilastoista luettavat kuutiomäärät ja puulajisuhteet ovat vain pieni osatotuus metsien tilasta.
Raivurin kommentista olen samaa mieltä. Ajourista puhuttaessa täytyy ottaa huomioon sekin, että ensiharvennus ei leimikkona ole erityisen kiinnostava. Kun niissä merkittävä osa puuta kertyy ajourilta, puumäärän väheneminen ei kaupantekoa helpota. Siksi ajourat voi vetää myös tiheimpien paikkojen läpi, kunhan kasvamaan jääviin paikkoihin ei jää liian harvoja kohtia. Luontainen hieskoivikko voi ajourien paikalla kasvaa hyvin, mutta vaihtelu on luontaisessa koivun uudistamisessa osoittautunut suureksi.
Jos tilanne on se, että perinteistä ensiharvennusta ei tehdä, kuten edeltävien kommenttien mukaisessa harvassa istutuksessa tapahtuu, tilanne tietysti muuttuu. Tällöin kuitenkin otetaan riski siitä, että laatuperusteista valintaa ei voi tehdä ja sillä on oma vaikutuksensa tukkiprosenttiin. Toisaalta, ajourilta ei silloin myöskään hakata pienikokoista kuitua, joten teoreettinen säästö voikin osoittautua konkreettiseksi tappioksi. Ja jos lisää muuttujia haetaan, mahdollisesti pehmeässä maastossa oleva harvaksi jäänyt kohta voi muodostua ongelmaksi korjuussa, jos kunnollista risumattoa ei saa ajouralle tehtyä.
Pihkatappi: ”Tutkimuksissa on todettu että OMT:llä pääsee parhaaseen taloudelliseen tulokseen mätästyksellä ja kuusen istutuksella 1300 taimea / ha.”
Missä tutkimuksissa tuollaiseen tulokseen on päädytty, millaista korkoa niissä on käytetty ja millaisella hoitoketjulla kasvatus on toteutettu?
UM: ”Muiden puulajien alle syntyy kuusentaimikko sen sijaan varsin nopeasti. mitä harvempi metsä, sitä nopeammin taimikko syntyy.”
Tuo ei pidä paikkaansa. Joskus alikasvosta ilmaantuu, joskus ei. Minä en osaa sanoa, mistä vaihtelu johtuu. Itselläni on koivikoissa paikoin runsaasti kuusta, paikoin on aivan tyhjää. Koivikot ovat n. 10-20 vuotiaita ja maaperä näyttää kullakin kuviolla varsin tasalaatuiselta.
UM: ”Normaalissa metsäsässä tälläisiä aukkoja on harvassa.”
Ihmisen tekemistäkin 0,1-0,5 ha aukoista huomaa, että taimettuminen on varsin satunnaista. Joskus taimettuu, joskus ei. Tuskin löytyy henkilöä, joka tuon vaihtelun osaa ennustaa niin hyvin, että voidaan puhua suunnitelmallisesta tai hallitusta metsätaloudesta.
UM: ”Miten koetaan JK metsän taimettumisen avustaminen keinotekoisella maaperän rikkomisella? Puhutaanko silloin JK-metsästä? Entä taimien istuttaminen JK-metsän aukkopaikkoihin? Vieläkö puhutaan JK-metsästä?”
Taimettumisen avustaminen eri tavoin on noissa tilanteissa tarpeen. Minulle on yhdentekevää, kutsutaanko sitä jatkuvaksi, jaksolliseksi vai joksikin muuksi kasvatustavaksi. Ainoa merkittävä asia on se, millä tavalla toteutettuna metsän kasvatus on taloudellisesti kannattavaa. Täydennysistutus ei perinteisesti ole ollut tässä suhtessa tavoiteltavien asioiden kärkipäässä.
UM: ”On esitetty, että JK-metsä onnistuu ehkä yhden kasvukierron ajan, mutta sitten se pitää uudistaa keinotekoisesti. Puhutaanko tällöin JK-metsästä?”
Sama päte tähänkin. Jos koivikkoon kasvaa riittävästi alikasvoskuusta, koivujen päätehakkuun yhteydessä voi kuusten kasvatusta jatkaa hetken ja sitten tehdä lopullinen päätehakkuu. Se on oleellista, ei kasvatustavan nimi.
Vaikka Taneli teoriassa onkin oikeassa, käytännössä tuolla systeemillä homma menee varmuudella metsään ja tässä tapauksessa vahinkojen korjaaminen voi olla mahdotonta. Siksi tämä keskustelu on mielestäni täysin turhaa. Meistä lähes jokainen tietää, millaiseen kuntoon leimikko kannattaa kauppaa tehtäessä laittaa.
Ylen tuore uutinen: ”Uusiutuva energia nousi Saksassa ykköseksi”
Kuulostaa erikoiselta ja selitys löytyy lukemalla muutakin kuin otsikon.
”Uusiutuvilla energianlähteillä, eli vesi-, aurinko- tuuli- sekä biokaasuvoimaloilla on tuotettu Saksassa tänä vuonna 25,8 prosenttia sähköstä.
…
Tästä huolimatta toiseksi eniten sähköä tuotettiin runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavalla ruskohiilellä, 25,6 prosenttia.”Tässä siis niputetaan vesi-, aurinko- tuuli- sekä biokaasuvoima yhteen ja niiden summa kilpailee jokaista eri fossiilista energialähdettä vastaan. Huteraa on siis aiheen uutsisointikin.
http://yle.fi/uutiset/uusiutuva
_energia_nousi_saksassa_
ykkoseksi/7709316
