Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tiesin kyllä, mitä tarkoitit olosuhteiden paranemisella.
Sovitaanko tuon Ruotsin jutun lisäksi myös, ettei paeta hirviasiassa vastuuta hoitamattomien taimikoidenkaan suojaan? Se on täysin eri asia, eikä taimikoiden hoidon määrä vaikuta millään tavalla hirvien tavoitekannan määrittelyyn. Vai meinaatko, etä on täysin hyväksyttävää aiheuttaa yli 1500 kolaria vuosittain siksi, että taimikoista löytyy hoitorästejä? Voi itku noita ajatushimmeleitä.
Hirvien määrän voi toki paikallisesti päättää, mutta sinun alueesi hirvityhjiön (josta metsästyskauden aluksi löytyikin yllättävän helposti useita hirviä) vastapainoksi jossain muualla täytyy olla yli 3 hirveä/1000 ha, koska valtakunnan keskiarvo Lappia lukuunottamatta tuossa suuruusluokassa liikkuu.
Minä en tiedä, miksi ruotsalaiset ylläpitävät korkeaa hirvikantaa, enkä siksi halua niiden tilannetta täkäläiseen verrata. En halua ottaa kantaa edes siihen, onko hirviasia vaikea rasti siellä.
Voidaanko Suorittava porras sopia, ettei paeta tosiasioita Ruotsiin? Me eletään Suomessa ja meihin vaikuttaa kotimaiset luvut. Antaa ruotsalaisten tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä mitään, kun ei ole kyse jääkiekon MM-finaalista.
Hirvien elinolojen paraneminen on hyvä asia. Erikoista onkin, että näissä olosuhteissa metsästäjillä on jatkuva huoli hirvikannan hyvinvoinnista.
Suorittava porras: ”Avauksessa moititaan riistakeskusta pyyntilupa-asioista aivan turhaan . Se noudattaa vain yhteisesti sovittuja pelinsääntöjä .”
Yhteiset pelisäännöt tarkoittaa siis tässä tapauksessa samaa kuin metsästäjien keskenään sopimat pelisäännöt lähinnä koskien hirvikannan tavoitteellista kokoa.
Suorittava porras: ”Kolareiden määrä on kasvaneesta liikennemäärästä huolimatta laskenut alle puoleen huippuvuosista .”
Huippuvuodesta, ei huippuvuosista. Vuoden 2013 tilaston mukaan hirvikolareita tapahtui 49,8% huippuvuoteen 2001 verrattuna. Vuoden 2014 tilastot eivät ole valmistuneet, mutta on olemassa viitteitä siitä, että hirvikolarien määrä jatkaisi nousua jo kolmatta vuotta peräkkäin. Todennäköisesti 50% raja on siis jo mennyt rikki. Lisäksi vuonna 2013 tapahtui 26,9% enemmän hirvikolareita kuin vuonna 2011. Vuoden 2014 tilastossa päästään luultavasti kolmanneksen kasvuun vuoteen 2011 verrattuna. Yleinen turvallisuuskehitys liikenteessä on päinvastainen.
Desimaalipilkut ei kuitenkaan ole olennaisia. Olennaista, tai lähinnä ihmeellistä on se, että metsästäjät ylpeilevät, kuinka hirvikannan hallinta karkasi niin täydellisesti käsistä, että onnettomuuksia tapahtui kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Tuon seurauksena on tapahtunut tuhansia omaisuusvahinkoja, loukkaantunut satoja ihmisiä ja kuollut kymmeniä enemmän kuin nykyisessä ja 90-luvun alkupuolen tilanteessa olisi tapahtunut.
Petoeläimiä kyllä halutaan vähentää niiden aiheuttamien vahinkojen takia, mutta hirvien ja peurojen kohdalla mielenkiinto on aivan jossain muualla kuin vahingoissa.
Jees: ”Kun menin Hämeenlinnaan lähdin varusteiden saannin jälkeen sairastuvalle ja olin yli viikon heti pois rivistä. Kun lähdin, lähdin melkein suoraan sairastuvalta siviiliin. Lääkitys vielä perässä ettei edes juhlia uskaltanut.”
Tervehdys mustabaretti! Nostalgiaan voisi kotiutumisen 20-vuotisjuhlan takia vaipua syvemmällekin, mutta jääköön sikseen.
Minulle ei tietenkään millään tavalla kuulu se, mikä oli terveydentilasi kotiutumisen aikaan. Jos kuitenkin juhlimisen esti lääkityksen ja alkoholin yhtäaikainen käyttö, puit juuri sanoiksi perisuomalaisen ongelman. Meillä tyypillisesti juopottelun (kohtuukäyttö tai sitten kohtuuton käyttö) ja juhlimisen välille vedetään yhtäläisyysmerkit. Itse en voi tätä käsittää. Mikä estää juhlimisen selvinpäin? Liikuntatie 4:ssä on tänään hyvät tanssit, joissa ei juopuneita näy. Sen sijaan näkyy satoja aidosti iloisia kasvoja. Palautumisesta puheenollen, itse avasin maratonista jumiutuneet jalat tuolla menetelmällä muutama tunti juoksun jälkeen. Nestettä kului, mutta ei alkoholia. Suosittelen siis lämpimästi!
Kun lähdetään ryyppäämään, minkä takia sitä usein kutsutaan juhlimiseksi? Miksei rehellisesti sanota sen olevan ryyppäämistä? Vastausta en tiedä, mutta väärillä nimillä puhumisesta päätellen aihe on monille huikean arka. Ja ennenkuin aletaan taivastella nollalinjaa, totean juhlimisen ja alkoholin käytön olevan mahdollista samanaikaisesti. Olennaista on kuitenkin se, mikä on juhlan syy. Jos se on tarve juoda alkoholia, on aihetta esittää pari muutakin kysymystä.
Suorittava porras: ”Samoin on käynyt hirvien määrän suhteen . Ihmettelen meteliä , jota pidetään hirvien aiheuttamista metsävahingoista . Niiden määrä on tuoreimpien tilastojen mukaan laskenut tasolle , jolla oltiin 1980-luvun alussa !”
Minäkin ihmettelen meteliä, jota metsästäjien tekemän vahingon korjaamisesta pidetään. Itse olisin hyvin hiljaa saavutuksesta, jossa olisin tehnyt tuhansiin omaisuusvahinkoihin, satoihin henkilövahinkoihin ja kymmeniin kuolemiin johtaneen munauksen, mutta hoitanut tilanteen sellaiseksi, että tilanne ei enää jatku.
Joko muuten uusimmat VMI-tulokset on julkistettu? Voitaisiin arvioida edes jollain luotettavuustasolla hirvien aiheuttamia vahinkoja metsille?
Suorittava porras: ”Metsästyksen voimakkuudesta ja hirvitiheydestä päättää tällä hetkellä paikallinen metsästysseura ja se kyläyhteisö , jonka alueella toimitaan .”
Totta. Sidosryhmillä ei edelleenkään ole valtaa. Niiden osuudeksi jää vain vastuu liikenteessä ja metsätaloudessa.
Vihreät aiemmin väittivät yhteistyötä suojelijoiden ja maanomistajien välillä kitkattomaksi, kun vain muutama prosentti suojelukohteista on pakkosuojeltu. Kun maanomistajalla on tiedossa luontoväen toimintatapa ”suojelet tai itket ja suojelet”, moni valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Kovasti nyt kuitenkin Vihreitä huolettaa se, että tätä keinoa ei olekaan käytössä eli puheet yhteistyöstä paljastuivat huuhaaksi.
Mutta vaikka 94% ohjelmaan kuuluvista soista onkin vailla suojelustatusta, sammakko ei siitä piittaa, vaan kevään koittaessa jatkaa kurnuttamistaan tästä huolimatta.
Reima Ranta: ”Jätän ilman muuta näihin hieman turhankin reheville maille perustettuihin männiköihin luontaisesti syntyneitä kuusia. Kuusi lähtee hitaasti, mutta tukille tultaessa ne ovat jo saavuttaneet männyt ja sekametsä ei todellakaan ole huono vaihtoehto.”
Sekametsää minäkin pidän hyvänä asiana muutamien rajausten puitteissa ja ellei juurikäävästä ole erityistä vaaraa, kuusta itsekin suosin männyn sekapuustona. Sen sijaan siitä olen eri mieltä, että kuusi alikasvosasemasta lähteneenä saavuttaisi männyn tuossa vaiheessa. Koivikossa tilanne on toinen. Tosin ei sielläkään alikasvoskuusi koivua tukille tultaessa saavuta, vaan vasta myöhemmin. Tasaveroisista lähtökohdista kasvunsa aloittaneena saavuttaa aiemmin.
Jos kuvion karuimmat, männylle kylvetyt paikat, olivat nekin männylle turhan reheviä, silloin kuusi on sekoituksena ok. Oletin kuitenkin, että tuossa ollaan vt-kankaan tyyppisellä alalla. Minusta mt-kangas ei ole turhan rehevä männylle, kunhan maaperä ei ole kovin hienojakoista.
Reima Ranta: ”Männyn ja kuusen luontainen liikkeellelähtö on täysin erilainen.”
Näin on. Silti vaikeammissa oloissa kasvaneen alikasvoskuusen on vaikeata saavuttaa avarammassa paikassa kasvavaa mäntyä. Näin esimerkiksi varttuneen puuston kuviorajalla.
A. Jalkanen: ”Kuinka varmalla pohjalla oletukset ovat? Koskee kaikkia tulevaisuuden ennakointeja. Miten suhtaudut riskeihin ja epävarmuuteen metsänomistajana? Tämä vaikuttaa päätöksentekoosi.”
Tämä on asia, jota joudun jokaisen ratkaisun yhteydessä pohtimaan, enkä silti osaa antaa yksiselitteistä vastausta kysymyksiisi. Koitan selvittää todennäköisimmän vaihtoehdon, ellen tietoisesti lähde jotain kokeilemaan.
Kommenteissani olen puhunut onnistumisen todennäköisyydestä, koska varmuutta ei ole. Ilahduttavaa on se, että Reimakin tarttui tähän asiaan, koska kovin ehdoton käsitys hänellä on aiemmin ollut jaksollisen menetelmän taloudellisista edellytyksistä. Tosin alalla, jossa kasvaa kylvömänty, en kuusialikasvoksella näe saavutettavan mitään lisäarvoa. Samoin se, että koivun kylvöalalla ei kasva käytännössä yhtään raudusta, vaikka hetkeä aiemmin mielestäsi niitä tulee yleensä riesaksi asti, on kovin opettavainen kokemus taloudellisten laskelmien pohjaksi.
Kaavoihin kangistuneeksi koettu ilmapiiri ei ole kovin kiinnostava asia tämän keskustelun kannalta. Se on yhtä hyödyllinen tieto kuin WWF:n metsäasiantuntijan tutkimuksessa selvinnyt tieto, jonka mukaan 69% kansasta vastustaa avohakkuita.
Reima Ranta: ”Lapsikin ymmärtää kumpi vaihtoehdoista on kannattavampi. Fund on tehnyt aivan järkeviä kauppoja, erittäin suurella todennäköisyydellä.”
Kyllä, tuolla hehtaarihinnalla homman pitäisi kannattaa niin kauan kuin hakattavaa riittää. Mutta kun pohditaan metsänhoitomenetelmiä, vaihtoehtojen tarkastelu on kiinnostavaa. Jos meillä on käsissämme omt tai mt-kuvio, meillä on ainakin seuraavat vaihtoehdot: Tehdä harsintaa ja luottaa siihen, että uutta taimikkoa syntyy hakattujen tilalle. Voidaan tehdä päätehakkuu ja uudistaa kuvio joko luontaisesti tai keinollisesti. Mahdollista on myös luopua metsästä ja koittaa hankkia tilalle uutta.
Kahdessa ensimmäisessä vaihtoehdossa homma joko onnistuu tai sitten ei tai jotain siltä väliltä. Käytäntö on osoittanut, että riski epäonnistumiseen on iso harsinnassa ja luontaisessa uudistamisessa. Tässä vaihtoehdossa ei varttunutta metsää enää olekaan hakattavana, vaan jonkinasteinen raiskio, jonka hinta on selvästi alle sen, mitä rahasto siitä maksoi. Ajaudutaan kolmanteen vaihtoehtoon eli metsästä luopumiseen, mikä ei minusta voi olla kannattavan metsätalouden seurausta ja muutenkin vaikuttaa kovin etäiseltä ajatukselta jatkuvassa kasvatuksessa.
