Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset

Puukilta ja Jätkältä hyvin kirjoitetut sanat. Samaa mieltä täälläkin

Mietin vain, millainen ekokatastrofi aiheutuisi jos tarvittava puumäärä noukittaisiin jk:n poimintahakkuilla. Käsiteltävän metsäalan määrä olisi suuri myllerrys metsiin vrt nykytila

Metsäala on meidän ikioma katolinen kirkko. Koska meillä ei ole kirkon muodossa tuota konservatiivista ja vanhoillista laitosta, jolla on voimaa ja valtaa, niin meilläpä on metsäteollisuus ja metsäalan vanhat jäärät!

Metsätalouden ja luonnonsuojelun välisessä vuoropuhelussa on aina toistunut sama kaava. Vanhoillisuus vs. uusi tieto. Historiaa on hyvä tuntea.

Syklin ensimmäisessä vaiheessa kaava noudattaa seuraavaa:

– Havaittu ympäristöongelma kiistetään

– Vahinkoja vähätellään

– Haukutaan vastapuoli piiperöiksi

– Kiistetään paskapuheena kaikki

Aika kuluu, pyörät pyörii ja karavaani kulkee. Seuraavassa vaiheessa luonnolle aiheutetut haitat ovat jo todennettavissa. Tiedetään mistä johtuu, missä syyt ja mitä pitäisi tehdä. Kaava kuitenkin mennyt aina näin;

– Kiistetään edelleen kaikki. Pelataan aikaa

– Metsäala muuttaa hitaasti toimintatapojaan

Nyt jälkeenpäin katsottuna näitä metsätalouden ja luontoväen taisteluja

Niin mm.

– nykyinen Urho Kekkosen kansallispuisto olisi hakattu aukoksi ilman kansalaisaktivismia

– Ruunaan retkeilyalue olisi aukkona

– Nuuksio oli tarkoitus hakata

Jälkeenpäin kuulostaa älyttömältä mitä meinannut tapahtua. Nykyään ei voisi puhuakaan vastaavista metsätalouden toimenpiteistä, mitä tehty aikoinaan. mm. seuraavista on väännetty ja vengattu, ennen kuin metsäala taipunut

– Metsä- ja soidenojituksen aikakausi

– Vesakkomyrkyt

– hakkuualojen pienentäminen, säästöpuut, maisemapuut, lahopuut

– käsittelemättömät, raivaamattomat alueet

– Maanmuokkauksen muutuminen ja vesiensuojelun huomioiminen

– Metsien muiden käyttömuotojen huomioiminen

– Metsälajiston huomioiminen

Huomioitavaa, että joka ikisessä näistä esimerkissä on käyty mainitsemani kaavan mukainen taistelu ja aikaa on kulunut, ennen kuin tavat muuttuvat

Kansalaisaktivismilla on merkitystä. Missä tilassa oltaisiin ilman näitä ”piiperöitä”?

Nuorempana metsäammattilaisena itseäni EDIT vanhemman sukupolven asenteet luonnonhoitoon- ja suojeluun liittyen.

Jospa nuorempi sukupolvi olisi fiksumpaa ja arvostaisi luontoakin, helpottaa kunhan saadaan eläkkeelle ja hautaan nämä vanhat jäärät.

Vanhoina vuosikymmeninä oli yltäkylläisyyden aikakausi, vanhaa metsää oli mitä lahmata ja käsitellä millä keinoin tahansa, pinta-alaa riitti.

Sama yltäkylläisyyden aika on vielä sademetsissä ja Venäjän metsissä. Jonnekin Venäjän havumetsäalueelle tehtävä 150ha:n aukko, johon ei mitään säästöpuita tai tekopökklöitä tehdä, ei vaikuta heikentävästi isossa kuvassa alueen monimuotoisuuteen. Ympärillä on vielä yltäkylläisesti koskematonta. Siellä pätee vielä nämä vähettelevät kommentit miten luonto kyllä kestää

Metsätaloutta kritisoivissa keskustelussa puolustavat kommentit on järjestään tasoa:

”Koska joku mökkiläinen näkee takapihan metsässä hyvin lintuja ja marjoja, niin silloinhan kaikki on valtakunnassa hyvin ja mitään ongelmia ei ole.”

ja

Biologien tutkimukset voidaan väitellä suohon toteamalla, että omalla metsälenkillä ainakin minä näin paljon lahopuuta!

Tuntuu surulliselta nämä keskustelut.

Aivan vääristä asioista kiistellään ja potkitaan metsäsektoria, minkä tilasta pitäisi Suomessa olla ylpeitä. On täysin väärää perustella ilmastollisilla asioilla metsätalouden rajoituksia.

Ymmärrän perusteluksi maiseman muutumisen ja siitä johtuvan mielen pahoituksen; NIMBY, ei avohakkuita minun lähimetsiin, muualla saa hakata. Tai jonkin muun, mutta ilmastonmuutoksen ja Suomen metsätalouden sotkeminen keskenään, tai edes samoissa yhteyksissä mainitseminen on väärin.

Lentomatkailua se pitäisi vähentää. Keinona turistimatkustuksen verottaminen. Puolet kalliimmat lentoliput, niin hiukan vähenee lentely. Bisnes/työmatkalentoihin ei tietenkään rajoituksia, yritystoiminnan kampittaminen ei olisi perusteltua.

Moni vihreästi ajatteleva ja avohakkuita kauhisteleva suhaa monesti vuodessa lentokoneella lomakohteisiin. Tunnen pahoinvointia ja surullisuutta tästä.

Ei tässä ole pointti takertua noihin perusteluihin jatkuvan kasvatuksen/peitteisen kasvatuksen/harsinnan/tai minkä tahansa muun vastaavan – eduista ja muista puolista.

Hyvän metsätilan hoidossa on terve jakauma eri kehitysluokkien metsikkökuvioita. Jatkuvaa kasvatusta, pienaukkohakkuita ja muuta toljailua ei tarvita, kun noudatetaan parhaiksi havaittuja menetelmiä kestävässä puuntuotannossa. Avohakkuu ja nopea uudistaminen jne. on kaikilla mittareilla oikein sopiva. Myös luonnolle.

Metsäluonnolle ja monimuotoisuudelle on myöskin kaikkein parasta, kun avohakkuita tehdään, mutta kestävästi.

Nämä asiat tietävät myös asioista perillä olevat ympäristöihmiset.

Valtion metsissä tuo kehitysluokkien jakauma on mennyt vituralleen.

Pointti onkin herättää keskustelua tuosta tilanteesta.

Valtion metsissä kestävä vuotuinen avohakkuiden määrä on aivan liian suuri. Pohjois-Suomen metsät, missä on valtion metsien pääpaino, kasvavat hitaammin kuin eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Tehokkaat hakkuuketjut hakkaavat nopeammin kuin metsät kasvavat. Luontaisesti uudistettujen kuivahkojen kankaiden taimikot nousevat iäisyyden. Kasvatusmetsien varttuminen varttuneiksi metsiksi vie sekin pitkään. Tämä kasvun hitaus on kirous valtion mailla. Nyt ei olla missään eukalyptus-plantaaseilla, missä voisi pitää vastaavaa tahtia.

Eteläisessä Suomessa asiat olisi sentään paremmin, siellä kasvu on niin kovaa, että ihmisen jäljet paikkaantuvat nopeasti ja taimikot kasvavat humisten, raivaussahalla ei pysy perässä kun vesakkoa nousee.