Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
Konekuskin olisi pitänyt sammuttaa kone, kun joku tulee lähelle ja jutuille. Tuo on myös yksi karkea rike jota ei ole nostettu esille.
Ei aina ole ennakkotietoa kuka tulee paikalle. Auditointi, tarkastaja, maanomistaja, metsästäjä, marjastaja, poliisi, naapuri jne. Ei tietenkään marjastajilla yms ole henkilökorttia ja kypärää mukana! Tämä laiska konekuski jutellut koneen hytistä, ettei jaksanut tulla alas tai edes sammuttaa konetta!
Harmi kun sattui hänen viimeisenä työpäivänään
Nuorta metsää on hakattu aukoksi ilmakuvien perusteella. Vasta harvennettu 12metrinen puusto
Aiemmassa hakkuussa puut on vedetty samasta kohtaa joen yli. Kuten myös aikanaan 70-80-lukujen taitteessa, kun nykyinen metsikkö on viljelty. Silloin paikalta on hakattu vanha luonnonmetsä aukoksi ja joen yli vedetty puut. Joen raakut on saaneet aiemminkin tuhoja hakkuiden ja puunajon seurauksena.
Enson ohje suojavyöhykkeeksi 45m on varmaankin esitetty maanomistajalle, mutta maanomistaja on halunnut lakisääteiseen rajaan asti hakkuun, eli maksimaalisen paljon.
Sen vanhan rajan mukaan hakkuu tehty nyt, jota kahdessa edellisessä hakkuussa on noudatettu.
Hukkajoessa on lohikalakanta, harjusta hyvä kanta ja hiukan satunnaisesti taimenta kalastusesitteen mukaan.
Onkohan Ensolla ajeltu hyvänä aikeena, että ennen syysrauhoitusta pitää hakkuu tehdä. Niin tai näin, aina väärinpäin.
Mitenhän kalastuksessa raakut talloutuu, kun Jasper Pääkkönen kahlaa kalastamaan jokeen. Tässä Hukkajoessa siis harrastetaan perhokalastusta
Stora Enso kertoi ettei ota leimikon puita käyttöön
Mitä niille käy? Jäävät tienvarteen pinoon? Maanomistaja myy tienvarresta toiselle yhtiölle? Ostaako raakkujen murhilla tahrittuja kalikoita UPM tai Grouppikaan tien varresta?
Ehkä menevät energiapuuksi paikalliselle polttolaitokselle, niissä ei ole vielä merkitystä puun alkuperällä
Olisi muuten uusi jättimäinen kohu jos Enso olisi ehtinyt ajattaa puut tienvarresta tehtaalle ja seuraavaksi selviteltäisiin missä selluerässä on raakkupuista tehtyä sellua. Siinä olisi pitänyt tehtaan kentät hävittää joka kalikasta polttoon ennen kuin loppuasiakkaalle voitaisiin todentaa selluerän olevan puhdasta.
Nyt olisi median myös hyvä perata onko yhtään tukkirekkaa ehditty ajattaa tienvarresta eteenpäin!
Kysymysmerkkejä on paljon. Olisiko Enso hoitanut itse miten tiedotuksen ja millä aikataululla jos tätä ympäristövahinkoa ei olisi ”havaittu”. Eli Enso havaitsi asiat vasta kun tuli rikosilmoitus heille. Eivätkö he tosiaan olleet/olisi itse ”havainneet” tätä?
Viimeksi 2011 tehdyssä harvennuksessa samalle kuviolle on käytetty samaa ylityspaikkaa ja sen viranomaiset huomasivat vasta puolen vuoden kuluttua tapahtumista. Kuka oli silloin puunostaja? Oliko sama Enso
Kun ympäristövahinko ”havaitaan” myöhään ja tässäkin tapauksessa asiasta olisi tiedotettu marras-joulukuussa lumien aikaan, niin vahinkojen laajuus olisi jäänyt epäselväksi ja todistelu rikosoikeudellisesti= Tuura olisi päässyt pälkähästä
Jotkut ymmärtävät tahallaan väärin tai tyhmyytään kun puhutaan hakkuiden vähentämisestä
Hakkuiden vähentäminen ei tarkoita harvennusten vähentämistä ja metsien jättämistä ränsistymään.
Luontokadon ja hiilensidonnan ongelmat poistuisi kun palattaisiin metsänhoitosuositusten mukaisiin uudistamisrajoihin. 20-40 vuotta nykyistä pidempään pitäisi kasvattaa varttunutta metsää vielä ennen avohakkuuta.
Itseasiassa yksityismetsissä merkittävissä määrin näin tehdään, valtaosa yksityismetsänomistajista ei hakkaa 60v varttunutta metsäänsä vielä aukoksi, vaan jättää sen ylisukupolvisesti seuraaville.
Tästä olisi mielenkiintoista nähdä Luken malleja, vähenisikö hakkuumäärät juurikaan jos näin toimittaisiin valtakunnallisesti? 100v metsän päätehakkuussa on enemmän motteja, joten dramaattinen väheneminen ei voi olla kyseessä.
Kritisoisin hiukan metsäalan viherpesua, että metsätalous ja metsäteollisuus on hiilineutraalia
Yksi koominen slogan metsäyhtiöltä on ”ilmastotekoja, joka päivä”
Onko kukaan laskenut mikä on todellinen hiilijalanjälki, kun ensin ajellaan dieselmaastureilla suunnittelemassa toimenpiteet metsiin, sitten ajellaan lisää isoilla koneilla ja polttomoottoreilla kun hakataan aukoksi. Kaivinkoneet kuskataan taas kohteille ja istuttajat sen jälkeen myös. Taimitarhalla taimien kasvatus vie sähköä, vettä, polttoaineita ja lopulta taimien kuskaus hakkuuaukolle tuo vielä lisää ajelua polttomoottoreilla. Taimet on pakattu kertakäyttöisiin pahvilaatikoihin ja laatikossa olevista taimista ei saa samaa vertaa pahvia kuin kulunut laatikon valmiatukseen.
Joka vaiheessa valtava määrä fossiilisilla polttoaineilla ajelua hehtaaria kohden.
Lopputuloksena kaikesta tehdään esimerkiksi pahvilaatikoita joihin pakataan metsäpuiden taimia.
Ja kun metsä hakataan aukoksi 60-vuotiaana, ei se ehdi olla parhaana hiilinieluna kuin hetken, ikävuodet 59-60.
Eli yhden vuoden kun taas aloitetaan alusta. Jos tällaisella kierrolla mennään esimerkiksi 500 vuotta, metsä on hiilinielu kahdeksan vuotta ja päästölähde 492 vuotta.
Puuki jos katsot sopimustasi, hinta on per/hehraari
Mättäitä tulee sen verran mitä kohteelle voi tehdä. Sinun kohteelle ei tullut enempää, osasyy koska tarjoilit niin paskan työkohteen kaivurille. Olisit ajanut risut pois sieltä. Sopimukseen tuskin kuuluu risujen pakkaus kaivurilla. Ei ole vaikea homma, mutta aikaa siihen menee ja kuka sen maksaa.
Turhaan rettellöit asiasta.
Sopimuksessa oleva määrä mättäitä on tavoitemäärä joka pyritään tekemään. Aiheeton reklamaatio jos rettelöit tuollaisesta.
Lisäksi kivisyys ja kallio estävät niihin kohtiin mättäiden teon. Muokkausmäärä esim 1800 mätästä hehtaarilla on teoreettinen määrä, jonka voi tehdä jalkapallokentälle tai pellolle. Kaikki ojat, säästöpuut, puskat yms vähentävät metsämaalla todellista määrää.
Lisäksi yhtiöt saavat metsänomistamisen kannattavaksi ilman kemera-tukia. On verorahojen täydellistä haaskaamista jakaa sitä taimikoiden raivauksiin. Oikein tehtynä ja oikeissa käsissä metsätalous on kannattavaa ilman valtion tukiakin.
Lisäksi jos tarvitaan apua myhistyksiltä puukaupan tekoon, pitäisi tuollaisilta maaomistajilta pakkokeinoin ottaa metsät pois.
Metsänomistaminen on Suomessa liian monen maanomistajan osalta täysin väärissä käsissä.
Jaksollinen metsänkasvatus sopii harvoille maanomistajille.
Aukon tuotto menee siinä jos raivauksen missään työlajissa ja vaiheessa ollaan ajoitettu toimenpide vääriin.
Työssäni törmään liian paljon yksityisiin maanomistajiin, joille varhaishoito maksaa 400e/ha kun ollaan yksi-kaksi vuotta myöhässä. Sitten samoin taimikonharvennus menee myös tuntityön taksoilla 800e/ha ja kalliiksi tulee. Ja ensiharvennuksen tilit menee viimeistään siinä, kun ennakkoraivauksesta on saatu vaikean luokan kohde. Sitten taas hakataan aukoksi ja uudisalan raivaukset ja mätästys/istutus syö hakkuutulot.
Lopputulemana tällaiselle maanomistajalle olisi sopinut jatkuva kasvatus. Nyt tuossa metsätalouden rumbassa ei tienannut kuin yrittäjät ja puunostajat. Sekä verottaja jokaisessa kaupan vaiheessa. On muuten valtiolle melkoinen lypsylehmä tällainen esimerkin mukainen metsänkasvatuksen kierto ja maanomistaja.
Kuka leikkiin ryhtyy ja alkaa hakkaamaan aukkoa, pitää leikki myös kestää ja olla ajoissa sahan kanssa palstalla. Metsäsijoittajat osaavat tuon paremmin ja ei ole varaa laittaa rahaa sahatöihin liikaa. Varhaishoito pitää tehdä aina kun se nopeaa ja kanto vielä sentin luokkaa. Taimikonhoidossa on iso ero kustannuksissa, onko sahattava puusto tuuman vai 4cm
Irvokkainta tässä on aina maanomistajan väärä käsitys sahatyön kustannuksista ja väittelyt vaikeusluokasta miksi työ maksoi niin paljon. Lisäksi metsänhoitopalveluita myyvät yhtiöt monesti myyvät taimikonhoidon kiinteällä hinnalla joka on vaikeusluokkaan nähden alakanttiin. Maanomistaja palkitaan halvalla raivauksella ja yhtiö ottaa tappioksi metsurin toteutuneet kustannukset työstä. Esim maanomistajalle myyty taimikonhoito ajanmenkin arviolla metsuri tekisi hehtaarin päivässä ja todellisuus rästitaimikossa on 0,5ha päivässä
Missään muualla toimivan markkinatalouden ja kaupan alalla ei ostaja sanele kauppaehtoja ja aseta hintaa. Myyjä se on joka sanoo tavaralle hinnan
Ja onko missään muualla kuin metsäalalla niin tyhmiä myyjiä, että eivät tiedä itse myymästään tavarasta mitään ja tarvitsevat ostajalta apua.
Jokainen voi itse laskea paljonko tuotteen myyntihinta tulee olla. Laskee ensin tuotantoon käytetyt kustannuksen ja ajan, asettaan sitten tavoittelemansa tuottoprosentin.
Esimerkkinä ensiharvennukseen tuleva nuori metsä, hehtaarin alalle panostettu 2000€ kasvatuksen aikana rahaa ja aikaa kasvatukseen mennyt 30v. 50 mottia saa myyntipuuta, niin eikö tuo 40e kuidulle ole sopiva hinta. Veroja joutuu toki maksamaan, niin verojen jälkeen nettohinta 40€/motti parempi? Näin on kulut katettu ja tuottoprosentti on ollut metsikön vuotuinen kasvu. Jäävä puusto 1000 runkoa kasvaa korkoa seuraavaan hakkuuseen
Sopimukseen on hyvä saada, että omistajuus siirtyy vasta maksettaessa
Samaa asiaa ajava klausuuli on myös, että puiden kaukokuljetus saa alkaa vasta kun puut on mitattu ja maksettu.
Monille puunvälittäjille raha tulee vasta kun puut on kaukokuljettu tehtaalle, mitattu siellä ja saatu tehtaalta/sahalta tilit, joilla voidaan maksaa maanomistajalle eli myyjälle tilit. Tuo ketju kestää ainakin kuukauden ja joskus pidempään. Tässä on isot riskit jos puunvälittäjällä ei ole kassaa ja puskuria maksaa. Ja nykyään tuskin kenelläkään on käyttökatetta niin paljoa, kun kädestä suuhun mennään. Tällaisen välitystoiminnan rakenne on hyvä ymmärtää, jota harrastavat MHY:t ja muut pienemmät yritykset. Toiminnassa on tavanomaista, että puuntoimituksesta saatavat tilit voivat venyä tai tehdasmittauksessa paljastuu raakkia ja tili jää ohuemmaksi. Siitä seuraakin se, ettei olekaan kassaa maksaa puista maanomistajalle ja puut ovat jo hävinneet toiselle puolelle Suomea tehtaan pihalle. Sieltä on enää paha lähteä omiaan hakemaan takaisin kotiin.
Toki MG, UPM ja Enso ovat sen verran isoja, että taseessa on muutama miljardi ja maaomistajalle löytyy se kymppitonni maksaa samantien. Ja on korjuu/kuljetusyrittäjien toimintaa sujuvoittavaa sallia puiden kaukokuljetus pois heti, vaikka niitä ei ole maksettu maanomistajalle.
Mutta kaikkien muiden toimijoiden osalta, myös sahojen kanssa olisin varovainen ja puut ei saa poistua tienvarresta ennen kuin ne ovat maksettu motomittaan tai pinomittaan perustuen. Tehdasmittauksessa tulee aina raakkia ja puuta häviää matkalle, niin se on epäedullinen maanomistajalle.
Näin tehden maanomistaja (puun myyjä) voi myydä tienvarresta pinon jollekin toiselle jos alkuperäisellä ostajalla ei olekaan kassaa maksaa puista tai kaukokuljetus ei myöskään onnistu.