Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
Puun riittävyys on oikea ongelma. Ei käy kauppa noin isosti. Autolla ajellessa ei saa oikeaa käsitystä. Nykyisestkin ostomäärät on vaikea saavuttaa, todella nihkeää puukauppa Kainuussa tällä hetkellä.
Yleisesti Suomen tasolla mielenkiintoinen strategia metsäyhtiöllä. Luin Metsälehti Makasiinista, että katkenneen Venäjän puuntuonnin vuoksi mm. Stora Enso lisää puunhankintaa palkkaamalla lisää ostomiehiä.
Entä jos puunhintaa nostettaisiin? Ei tarviisi palkata lisää väkeä. Strategia on siis soitella ja kontaktoida metsänomistajia myymään puunsa halvalla.
Ei ostomiehellä ole aikaa juoksennella metsässä monessa eri vaiheessa. Jos metsänomistaja odottaa, että ensin yhteinen metsäkäynti, sitten korjuun valvonta, välitarkastus ja lopputarkastus. Ja jos kyseessä ensiharvennus tai harvennus 500 mottia, ei kaupan kannatus ole niin suuri. Tuollainen pitää hoidella parilla työtunnilla.
Pitää olla suuri 2000+ motin leimikko, että työtunteja ja ajokilometrejä laitetaan siellä juoksenteluun
Kainuussa ei energiapuu ainakaan vielä kannata metsänomistajaa.
Tievarresta maksetaan noin 24€/kuutio. Korjuu maksaa noin 20€ tai lähes saman
Pystykauppana energiapuusta jää käteen yksi (1) euro kuutiolle tai jos hyvin sattuu, niin korkeintaan 5€/kuutio. Joista toki pitää vielä maksaa puunmyyntitulosta verot.
Kuitupuusta saa sentään sen 15€ ensiharvennuksellakin
Ei se ainakaan itsellä ole ollut pitkää odotusaikaa puun kasvatuksessa
Olen ollut metsänomistaja alle kymmenen vuotta ja hakannut joka vuosi itse ja leimikoita hakkuuttanut kolmesti. Investoinnista puun myyntiin ei montaa vuotta ole mennyt.
Lisäksi metsätilojen keskimääräinen omistamisaika on lyhyt, joten olen eri mieltä tuosta pitkästä odotusajasta
Metsäfirmojen on ensi vuonnakin tehtävä osakkeenomistajille tavoitteen mukainen liikevoitto sekä liikevoiton- ja vaihdon kasvu.
Kuitupuun hinta ja maksukyky määrittyy, miten paljon siitä voi maksaa, jotta ensi vuonnakin voittoa tulisi kasvavasti
Konetyön kustannukset ovat nousseet. Lisäksi nyt tehtäviin tarjouksiin hinnoitellaan nykyhetkestä nousevat polttoaineen kustannukset. Jos työkohde tulee toteutukseen syksyllä, on silloin hinnat taas korkeammat.
Tämä johtaa kierteeseen, että asiakkaat jättävät konetyötä vaativat hankkeet tilaamatta ja myynti ei vedä. Tien peruskorjauksissa kohonneet murskeen hinnat pitäisi siirtää asiakkaille. Peruskorjaushankkeiden myynti on jo nykyhinnoilla tahmeaa, niin korkeammilla kustannuksilla hankkeiden myynti vaikeutuu.
Puukaupassa yhtiön pitäisi siirtää puunhinnasta osa korjuun hintaan, joten metsänomistajan saama pystyhinta laskee. Heikommilla hinnoilla puukaupan aktiivisuus laskee, koska monilla maanomistajilla on joku käsitys puunhinnasta. 5-10e kuidun hinnoilla puu varmaankiin liikkuu heikommin.
Konetyön tarjoavat yrittäjät laittavat lapun luukulle ja siirtyvät nauttimaan sosiaalietuuksista. Miten valtio kestää sellaisen tilanteen, massatyöttömyyden vaikutuksia on vaikeampi arvioida. Saattaapi olla heikot ajat edessä.
Toivotaan että maanomistajat pysyisivät aktiivisina kaupanteon suhteen, niin talouden rattaat pyörisivät. Ei ole kenenkään etu jäädä ”odottelemaan parempia hintoja”
Haastaisin vanhoja tapoja ”uudistuskypsyyden” määrittämiseen
Puun hinta on tärkein. On karmeaa haaskausta myydä +100 vuotiaita laadukkaita mäntytukkeja mehtäliitolle 60€/motti. Tuohon hintaan sopii myydä varttunut männikkö aukoksi, noin 60-vuotias.
Jos kasvattaa pidemmälle, tukkiprosentit toki kasvaa, mutta puunhinta ei nouse samalla. 70€ tukit ja 25€ kuidut niin aukoksi vaan. Jos hinnat aukolla 60€/20€, niin metsikkö ei ole vielä uudistuskypsä.
Kun kaksi tukkia saa yhdestä puusta, niin nilkasta poikki ja uusi kasvamaan. Jos vain puun hinta kohdillaan. Silloin rinnankorkeus lpm on noin 23cm.
Terävälatvaisena männikkö uudistukseen, ei enää odotella kasvun hiipumista
Metsähallituksella on mielenkiintoinen tapa ja tarve saada toimintansa näytettyä vastuullisena: Omilla palkkalistoillaan olevat biologit ja luontokartoittajat, joilta saadaan haluttu lausunto hakkuiden perustelemiseksi. Eli järjestys on sellanen, että ensin jokin alue on päätetty hakata, niin sen jälkeen tarvitaan oikeanmielinen lausunto että alue on mahdollista hakata.
Luontoarvoissa ja monimuotoisuudessa ei ole yksiselitteisiä rajoja. Lakia pystyy aina kiertämään ja tulkitsemaan halutulla tavalla. Metsälaki, luonnonsuojelulaki ja yhtiöiden omat käytännöt sertifionnin ja monimuotoisuuden osalta ovat joustavia. Joustetaan sinne suuntaan mihin on taloudellisesti järkevää.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on Suomessa vapaaehtoisuuden ja hyväntahtoisuuden harteilla ja riippuvainen niistä, sillä mikään laki ei oikeasti suojele luontoa.
Metsälakihan on lobbauksen tulos ja täysi vitsi. Laadittu metsäteollisuuden, MTK:n yhteistyössä sellaiseksi, ettei ole haitoilla metsätaloudelle.
Itse yrittäjänä kilpailutan metsänomistajat, kannataa aina valita vain maksukykyisimmät jotka maksaa eniten
Ei ole mitään rakettitiedettä etsiä ne joilla on paksuin lompakko. Nykyään näkee niin paljon metsänomistajia, jotka odottavat että halvoilla taksoilla tehdään ja pitäisi vielä hyvää jälkeä saada
UPM:n osakkeiden omistajana, yhtiöön sijoittavana toivoisin kuitupuuta ostettavan nykyistä halvemmalla. Osaavan henkilöstön palkkaaminen, jotka löytäisivät keinot ostaa tarvittava puumäärä tehtaille nykyistä halvemmalla