Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 157)
  • husse

    Kaikki puuta ostavat yhtiöt painivat saman ongelman kanssa, pienirunkoisten leimikoiden harvennusten kustannukset. Maksettu 15€ kuidulle, kun savotan jälkeen ynnätään kustannukset, niin huomataan että olisi voitu maksaa vain 5€.

    Ja v….ttaahan se, kun jossakin myhistyksen pöydällä ”kilpailuttavat” leimikon ja jos valinta osuu toiseen. Yhtiöt haluaa omiin käsiin kilpailutukset. Vähän kuin vakuutusyhtiöiden tuotteet eivät ole täysin vertailukelpoisia, niin puunhankinnassa voisi olla tilanne tulevaisuudessa se, että jokainen yhtiö tekee vähän omanlaisen tuotteen.

    husse

    Jätkä, nimenomaan nykyään pyritään pääsemään eroon kaikesta mittailusta ennen kauppaa. Eli leimauksesta. Vanhaan aikaan käytettiin älytön työmäärä puiden mittailuun ja arviointiin, metsikkökuvioiden suunnitteluun yms. Kuka nuo maksaisi nykyään? Jos puukauppaa varten pitäisi käyttää yksi tai kaksi päivää mittailuun ja metsässä juoksenteluun ennen korjuuta, pitää se laskuttaa metsänomistajalta erillisenä laskuna tai pienemmällä pystyhinnalla.

    Tavoite tulisi olla mahdollisimman vähällä työllä, eli pienillä kuluilla saada itse puunkorjuu käyntiin. Sitten itse työ, eli puunkorjuu mahdollisimman tarkasti ja laadukkaasti.

    husse

    Jos sopii ennakkoon kiinteän pystyhinnan, niin silloinhan metsänomistaja ottaa riskin kun voisi saada isomman kantorahatulon järeysperusteisen hinnoittelun kautta. Kiinteällä hinnoittelulla jätetään aina iso turvamarginaali, ei makseta ihan niin hyvin kuin voisi. Lopulliset korjuukustannukset ovat hyvällä leimikolla pienet

    husse

    Korjuupalvelun tapainen kauppamuoto voisi olla harvennuksille paras, metsänomistajankin kannalta.

    Koska puunhinta = tienvarsihinta – korjuukulut, jotka muodostuvat rungon järeyden mukaan.

    50 litrasen keppimetsän harventelulle ei montaa euroa per motti jää, mutta yli 150 litrasia puita harventamalla jää enemmän kuin pystykaupalla. Tämä palkitsee metsänsä hoitaneet paremmalla puunhinnalla. Ja toisaalta ne, jotka eivät ole hoitaneet metsäänsä, eivät saisi isoa puukauppatiliä, mutta saavat metsikkökuvionsa kuntoon.

    Nyt pystykauppa tasapäistää metsänomistajat: namuleimikoille maksetaan nihkeää hintaa ja huonosti hoidetuille keppimetsille maksetaan suhteessa liian hyvä hinta. Yhtiöt ostaa keskihinnoilla puuta. Eli pystykauppa palkitsee ne, jotka eivät ole hoitaneet metsää. Runkohinnoittelu tai korjuupalvelu olisi paras hyville metsille.

    Lisäksi tiukoille vedytty pystykauppa saattaa ajaa yrittäjän napsimaan parhaat pois, ei ole niinkään merkitystä millainen metsä jää jäljelle. Korjuupalveluna yrittäjä saa liksaa oli millainen metsä tahansa.

    husse

    Kuutio on siis välikäsi puunostajan ja metsänomistajan välissä. Ovat luoneet itselleen bisneksen keksimällä tyhjästä tarpeen.

    Luoko tällainen lisäarvoa muille kuin heille itselleen.

    Nykypäivän markkinatalous on johtanut tähän, ettei työtä oikein enää ole. Pitää ideoida jokin tarve ja myydä se.

    Voisiko keksiä vielä välikäden Kuution ja metsänomistajan väliin? Toinen välikäsi Kuution ja puunostajan väliin? Näin luotaisiin työtä ja olisi välikättä ja jalkaa joka suunnasta. Voisi kehittää vastaavia kuutioita, eli kilpailevia järjestelmiä, joissa voisi tarjota puuta ja odotella jos joku haluaa ostaa. Sitten myös järjestelmä, joka kilpailuttaisi nämä useat eri ”kuutiot”.

    Nyt kuution idea on se, jotta metsänomistajat voisi kilpailuttaa puukaupan. Puunostajaa tämä ei juurikaan palvele.

    Joten pitäisikö olla kuution tapainen järjestelmä, nimeltään vaikka Motti, jossa puunostajat kilpailuttaisivat metsänomistajat. Keneltä olisi kannattavinta ostaa puuta, juuri halutunlaista ja korjuuolosuhteisiin sopivaa. Eli keksittäisiin käänteinen kilpailutus.

    Ideoita löytyy täältä, ei muuta kuin yrittämään!

     

    husse

    Voisiko myös harvennukset tehdä ajoissa, aavistaen ennen kuin on kiire! Eikä kytäten milloin kuitupuusta saisi euron enemmän

    husse

    Kuinka moni tietää/tuntee tällaisen toimijan: SYKE, eli Suomen ympäristökeskus

    https://www.syke.fi/fi-FI/Asiantuntijat

    Kuka osaa kertoa tästä intohimoisesta asiantuntijaorganisaatioista?

    On SYKE, Ely-keskus, Luonnonvarakeskus, Riistakeskus ja varmasti on muutakin laitosta, mitä en ainakaan itse nyt tiedä

    Parodiana tälle kaikelle, kehittelen sekaan uuden asiantuntijaorganisaation, joka keksii tarpeen toiminnalleen ja saa myytyä sen johonkin rakoon. Maksaisiko metsänomistajat laitoksesta, joka tutkisi mitä tapahtuu heidän puulleen? Meneekö se vastuullisesti eteenpäin vai taaksepäin. Lisäksi Metsänomistajien puuta käyttävälle firmalle tulisi olla sertifiointi, joka osoittaisi että he käyttävät sitä puuta oikein. Nythän metsänomistajien päähän on laitettu tuo sertifiointi, tarve voisi olla sertifioida myös toista päätä.

    Oliko parodiaa? Ei, tuohan voisi olla aivan todellista

    husse

    Metsäsertifikaatit ovat yksi surullinen esimerkki nykymaailman tilanteesta, jossa ei ole työtä enää tarjolla.

    Pitää luoda tarve tyhjästä

    Ei siis luoda mitään uutta, yhteiskunnalle ja yhteisölle arvoa luovaa. Näitä esimerkkejä on alkanut viime vuosina ilmaantunut monille aloille, metsäalalla esim. Kuutio.fi, ovat keksineet tarpeen tulla metsänomistajan ja puunostajan väliin. Sitten mm. sijoitusalalle on ilmestynyt Pankkiiriliike Alexandria. Kyseinen firma on tällainen esimerkki, firma ei tuo mitään arvoa luovaa yhteiskunnalle ja asiakkailleen, ainoastaan myynnin avulla luo itselleen työtä. Näistä ei enempää, vaan metsäsertifioinneista, eli:

    Seuraava vaihe tällaisten himmelien rakentamisesta olisi, että luodaan tarve tehdä maksua vastaan sertfiointien toiminnan tarkastuksia. Seuraavassa vaiheessa keksittäisiin luoda uusia sertfiointeja, eri menetelmille.

    Tulevaisuudessa metsänomistajan kannon -> metsäteollisuuden tehtaan -> lopputuotteen valmistajan ja asiakkaan välissä on niin vaikeaselkoinen eri toimijoiden viidakko, että lopputuotteen hinta on äärimmäisen korkea ja metsänomistajalle kannolla maksettava hinta vain tippuu pohjaan.

    Näin nykyisissä länsimaissa luodaan työtä, eli entuudestaan toimivaan arvoketjuun keksitään lisää tarpeita, eli tuodaan lisää välikäsiä.

    Näissä on myös ymmärrettävä tuo kokonaiskuva metsäteollisuuden arvoketjusta. On vain metsäteollisuuden tehdas ja asiakas tehtaan tuotteelle. Sertifiointien myyjät ovat iskeneet tuonne ja keksineet tarpeen. Tässä näytelmässä metsänomistajalla ei ole mitään roolia. Ei se metsäteollisuudelta kartonkipakkauksia ostava yhtiö, joka pakkaa suklaata hienoon pahviseen rasiaan, koe olevansa missään ketjussa metsänomistajien kanssa.

    husse

    Puukille ja muille, jotka nostavat aina esille puunhinnan seisomisen paikoillaan ja jollakin laskukaavalla laskeneen 80-luvulta. Oletteko ajatelleet tätä:

    Jo näillä laskeneilla tai paikallaan pysyneillä kuitupuun/tukin hinnoilla metsänomistus on ollut kannattavaa ja vuotuiseksi tuottoprosentiksi muodostunee 5%.

    80-luvulta alkaen metsää omistanut on saanut huikean kumuloituvan tuoton ja lisäksi itse metsäpohjan arvo kolminkertaistunut tai vähintään tuplaantunut.

    Lisäksi osaavalla metsänhoidolla ja ilman jatkuvan harsinnan kokeiluja yms. erikoispuulajien kokeiluja tai vääränlaisia hakkuutapoja väärään aikaan, harjaantuneet ja omatoimiset metsänomistajat ovat saavuttaneet parempiakin tuottoja.

    Mitä jos puunhinta olisi noussut tasaiseen ja olisi nyt vaikkapa 1,5 kertainen nykyiseen hintatasoon?

    Metsää voidaan pitää maailmassa yhtenä vähiten riskisimpänä ja kohtalaisen hyvän tuoton kohteena. Markkinatalous ei päästä tapahtumaan tilannetta, jossa jonkin sijoitusmuodon riski-tuottosuhde olisi liian hyvä. Korkeat tuotot vaativat korkeampaa riskiä. Jos metsän tuottoprosentit korkeamman puunhinnan vuoksi nousisi yli kymmeneen, markkina hakeutuisi tänne Suomeen metsätilojen perässä. Omistajat vaihtuisivat nopeasti metsätiloilla. Mr. Market korjaisi nopeasti vääristymän, metsäpohjan hinta nousisi ja metsää ostettaisiin kalliimmalla, koska täysin varman ja lähes riskittömän tuoton saisi edullisesti. Tai korkeamman puunhinnan vuoksi metsän hakkuuaikeet nousivat ja tehdaskapasiteettia suurempi tarjonta korjaisi tuotot alaspäin. Leimikoiksi kelpaisi vain parhaat kesäkohteet lyhyillä kuljetusmatkoilla. Metsän arvo romahtaisi muunlaisilla metsätiloilla. Nyt Metsäteollisuus on saanut tasapäistettyä joka perukassa olevan metsätilan ja metsänomistajan, vakiinnuttanut markkinan entistä turvallisemmaksi ja tulevaisuuden näkymät myös.

    husse

    Tuntipalkkausta aina pohditaan raivaustöihin, mutta moni metsuritoveri tekee mieluummin urakalla. Koska urakkapalkalla helpot kohteet, joissa päivätuotos on hehtaari tai ennemmän, niin silloin tienaa enemmän kuin isollakaan tuntipalkalla.

    Vastaavasti vaikeissa nuoren metsän kunnostuksissa urakkahintaa on vaikea etukäteen saada sopivaksi kaikille osapuolille. Tuntipalkka toimisi niissä kohteissa. Metsänomistaja ei vain silloin tietäisi, paljonko tulee kustantamaan ja loppulasku voisi olla mitä vain, jos päivätuotos on 0,1-0,4/ha päivä. Tällöin voisi sopia katto kustannuksille. Tehdään vain sen verran, ettei loppukustannus ylitä tiettyä rajaa. Taimikko jätettäisiin sitten kesken, jos ei sovittuun tuntihintaan ja kustannuskattoon valmistuisi. Harva metsänomistaja suostuu hintahaitarilla tehtyyn kauppaan, että kohteen kustannus on 450-800€/ha plus alvit.

    Myös tuntipalkan asettaminen oikeaksi onkin hiukan hankalaa ja aina päädytään urakkahintoihin.

    Metsänhoitotöissä tosiaan tuntuu turhalta, kun ukot käy kävelemässä taimikoita ilman sahaa ja tekee tarjouksia. Kaikille olisi paras, kun taimikkoon menee ukko, niin saha olisi jo mukana.

    Paras tilanne on myös, kun metsuri saisi kunnon palkan, eikä tarviisi v–tuspäissään sahailla. Se on aika mukava sahata ja tehdä töitä, kun tietää tienaavansa. Tämä tilannehan on, kun metsänomistaja itse omatoimisesti tekee raivausta. Tietää tienaavansa niin mukavaa hommaa on.

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 157)