Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä yksi suurimmista roistoista 90-luvun lamassa oli verottaja, joka ajoi konkurssiin pienyrityksiä joustamattomalla linjallaan.
Teorian mukaan (vakaissa olosuhteissa) AJ asunnon reaaliarvo olisi kiinteässä omaisuudessa pysynyt ennallaan, jolloin AJ olisi saanut myydessään inflaation verran enemmän rahaa+vuokratuoton. Harmi vain, kun teoriat eivät ymmärrä ihmisluontoa.
Kiinteään omaisuuteen sijoittamalla haetaankin useimmiten ”turvasatamaa” rahalle, mutta se on usein myös arvokysymys. Siksi joku ostaa asuntoja kaupungista ja toinen metsää. MTK:n vanha slogan (maata ei enää valmisteta) on edelleen totta Pohjanmaan rannikkoa lukuun ottamatta, mutta ei välttämättä sekään kaikissa oloissa turvasatama. Tähän vaikuttaa juurikin ketjun alussa mainittu regulaatio – jos maan saa ottaa ”ilmaiseksi” muuhun kuin alkuperäiseen käyttöön tai suojella ilmaiseksi yhteisen hyvän vuoksi, pitää arvot olla sen mukaiset, jotta olisi tyytyväinen.
Sijoitetun rahan arvo seuraa omaisuuden arvoa. Talletukset eivät ole sijoituksia, eli talletus osuuspääomaan on edelleen nimellisarvoista rahaa, ja sen tuottaa osuuspääoman koron verran, mutta itse pääoma on edelleen rahaa. Sen sijaan osakesijoitus sekä omaisuuteen sijoittaminen kytkee arvon ko. omaisuuden arvoon, jonka arvo taas riippuu muista asioista kuin inflaatiosta, eli siihen liittyy riski.
Kyllä tietysti sijoitus, voi menettää arvoaan, mutta inflaatio on käsitteenä sidoksissa rahan arvoon, kun palveluiden ja tavaroiden hinnat nousevat ja siten rahan reaaliarvo laskee. Eli perusjuoni on, että muuna kuin rahana olevan omaisuuden reaaliarvo pysyy ja nimellisarvo rahalla mitattuna kasvaa. Inflaation vallitessa rahaomaisuus kannattaa sijoittaa. Tietenkin inflaatio vaikuttaa joidenkin sijoituskohteiden hyvyyteen, kun ihmisten ostovoima laskee, ellei sitä korjata palkankorotuksilla.
Nyt AJ:llä taisi nyrjähtää aivot 🙂 Inflaatio syö rahan arvoa hyödykkeiden hinnan nousun vuoksi. Sijoitettu raha on parhaassa turvassa, koska nimenomaan hyödykkeiden (ml. puutavara) hinta nousee. Eli periaatteessa inflaatio ei syö oikein sijoitettua pääomaa, vaan olennaista on sijoituksen onnistuneisuus.
Metsikkö on ilmeisemmin sama asia kuin kuvio. Kuvio on metsäsuunnittelun termi ja metsikkö yleiskäsitteinen termi. Turvaudutaan metsälön osalta Wikipediaan: ” Metsälö on taloudellinen ja hallinnollinen käsite, jota käytetään saman omistajan hallussa olevien metsien tai muiden metsätalousmaiden muodostamista kokonaisuuksista. Metsälö voi koostua yhdestä tai useammasta kiinteistörekisteriin merkitystä tilasta.”
Leimikoita on metsätaloudessa kaikki hakkuualueet (korjuukohteet), siksi pitää erotella mistä hakkuusta on kyse.
PenttiAKH siis tarkoittaa, että jos kuvion kasvu kääntyy laskuun – alittaa siihen mennessä toteutuneen keskimääräisen vuosikasvun – jotain tarvitsisi tehdä. Vakiintunut käsitteistöhän on: metsälö=yksi yhtenäinen saman omistaja metsäalue; kuvio=nykyisin kaukokartoitusaikaan pääasiassa puustoltaan samanlainen yhtenäinen alue, jota voidaan metsänkäsittelyssä käsitellä yhtenäisellä tavalla (käsittelykuvio). Metsikkö on hiukan epämääräinen. Voi joskus tarkoittaa kuviota ja joskus metsälöä. Koska PenttiAKH totesi, ettei metsikössä voi olla suuria alueita, jotka alittaa keskikasvun, rinnastin sen kommentissani metsälöön, jossa toki ei voi joka kuvio ylittää keskiarvoa kasvultaan.
”talousmetsässä ei saisi olla kovin isoja sellaisia alueita, että vuosikasvu alittaa metsikön keskiarvokasvun.” Pentti AKH:n ajatukseen sisältyy sisäinen ristiriita – jos kaikkialla ylitetään keskikasvu, niin se johtaa eksponentiaaliseen kasvun lisäykseen. Kaikkialla ei voi ylittää keskiarvoa. Kasvatustoimenpiteillä ja harvennuksilla pitää pyrkiä siihen, että toimenpiteen aiheuttaman shokin jälkeen kasvu ylittää toimenpidettä edeltävän kasvun. Uudistushakkuun ajoitus on taas valinta ja arvokysymys – kuinka nopeasti ja millaisena haluaa realisoida kasvatuksen tulokset, ellei metsikköä uhkaa mikään bioottinen tuho
Metsänkasvatusta pitää aina ajatella metsälötasolla. Kuviokohtainen laskenta johtaa siihen samaan lopputulokseen kuin toimintolaskenta: jos laskee yhden mutterin vaihdon kannattavuutta, päätyy tulokseen, ettei sitä kannata uusia, vaikka seurauksena auto hajoaa. Joka kohta ei voi metsälössä olla koko ajan yhtä tuottava, eli täyttää tiettyä tuottavuusvaatimusta. Tämä kuviokohtainen laskenta on näiden metsätalouden laskelmien suurin heikkous, joka tulee hyvin havainnollistettua, jos tekee laskelmia suuremmille alueille. Mitä suuremmalle alueelle laskelmat tehdään, sitä helpompi on tehdä siitä kannattavaa määritettyjen rajoitteiden puitteissa.
Tuottovaatimus pitää tarkastella suuremmalla alueella. Yksityismetsätaloudessa metsälö tai metsänomistajan koko metsäomaisuus on järkevä taso.
Sama havainto Nostokoukun kanssa noista keskustelijoista – ei kait kukaan niille maksa noista lausunnoista??? Ainoita kuuntelemisen arvoisia kommentoijia on Ylen paikalliset kirjeenvaihtajat – tästä pitää nostaa hattua, Ylelle, että he osaavat hommansa. Muuten noiden ”asiantuntijoiden” kaava on sama kuin näiden ilmastonmuutosasiantuntijoiden – mitä enemmän huolta saa nostatettua, sitä enemmän työtä ja rahaa tiedossa huolen edelleen nostattamiseksi. ”Vastustan kaikkea pahaa ja kannatan kaikkea hyvää – nyt vain pitäisi päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa.”
Tuo ”kylän kerma” määrittyi ja määrittyy edelleen sillä, kenellä on valtaa suhteessa muihin niin, että sitä voi vielä tarvittaessa käyttää. Portsarikin on omassa valtakunnassaan kuningas. Ei ole mitään tekemistä minkään koulutuksen tai osaamisvaatimusten kanssa.