Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä on Nato-kumppaneilla naurussaan pitelemistä, kun The NYT uutisoi meidän hanhenkakkaongelman Helsingissä. Eihän niillä raukoilla riitä aseistusta edes hanhia vastaan puolustautumiseen.
Pienimmän riesan tie on ajallaan, kun asia käsillä on, hoitaa se kunnolla, niin pysyvät ovet auki eteenpäin. Pätee myös koulutukseen – helpoimmalla pääsee kun tekee läksyt, lukee kokeisiin ja saa ansionsa mukaiset arvosanat. Voi olla mahdollista jopa valita, mihin pyrkii ja pääsee. Nyt koulujaan (yläaste, lukio) aloittelevat eivät voi tietää, mitkä on systeemit 3-6 vuoden päästä. Tuolla periaattein meni koulut ihan hyvin ja menin sinne minne halusin jatko-opiskelemaan ilman riman väpäjämistä.
Mitenkä raatilaisilla sujuu 200 metriä kelluntaa? Vai meneekö peräti kuten sotaveteraani vastasi kysymykseen jaksaako kilometrin kävellä ”Ainahan sitä päivän jaksaa kävellä” eli niin kauan kuin huvittaa. Taitaa raati olla sukupolvea, joka osaa uida. Itse olen kesät kasvanut järvessä liottamalla. Kumma ettei ketään hukkunut vaikka iso pentulauma alle kouluikäisistä teini-ikäisiin keskenään rannalla päivästä toiseen. Kaikki ymmärsi rajansa ja isommat vahti. Nyt vaaditaan kunnan valvontaa uimarannoille.
Ongelmahan ei ole hakkuiden määrä vaan se, että ihmiset ovat vieraantuneet niistä ja metsistä. Kun 50-luvulla varmaan yli puolet työikäisistä miehistä, jossain vaiheessa elämäänsä oli ollut metsätöissä, niin nyt ne hommat tekee muutama tuhat ihminen. Metsään ei mennä kuin retkeilyreiteille, hiihtoreiteille ja jotkut hurjat sieneen ja marjaan. Metsiä katsellaan median välittämistä kuvista ja auton ikkunasta. Nämä ja metsäsektorin itsensä viljelemät kuvat hienoista harvennetuista männiköistä luovat kuvan puupelloista, joista metsään uskaltautuvat vain haaveilevat, kun niitä on vain kuivilla kankailla ja kasvunsa lopettaneissa kuusikoissa sekä pellon metsityskohteissa.
En jaksanut hilloja Lapissa ollessanikaan kerätä kuin hiukan. Mielestäni sesonkimarja. Hyvää tuoreeltaan naposteltuna ja uutena kermakakussa ja pakastettuna kermakakun kostukkeena.
Maun puolesta järjestyksessä luonnonmarjat: mesimarja, ahomansikka, vadelma, mustikka, puolukka, variksenmarja, tyrni, juolukka. Juolukasta tulee hyvä murotaikinapiirakka – muistuttaa paistettuna puolukkapiirakkaa.
Ahomansikoita tai metsämansikoita on taas tänä vuonna hyvin Etelä-Karjalan metsissä.
Sitä kun on oppinut siihen, ettei kannata ilmaisesta maksaa – tähän sarjaan kuuluu marjat, kalat ja polttopuut ainakin.
Meillä syömispuolen tahtoo hoitaa nuo jälkipolvet. Lähinnä sitä mustikkapiirakkana toisinaan saa, mitä tietysti ämpärin päältä perinteinen mustikkamaito pitää tehdä.
Asiasta viidenteen – alkaa mustikkasato olla etelässä hakijaa vailla. En ole mikään himokerääjä, mutta vajaassa parissa tunnissa varttia vaille ämpärillinen kohtuu työllä, kun selkä on kunnossa. Ei mikään huippusato näytä olevan, mutta kerääjä tarpeekseen saa…olkoon tarve sitten kuinka pieni tai iso tahtojaan.
Suorittava, menikö soutelu viimevuosisadan alun malliin – emäntä soutaa ja isäntä pitää perää. Siinä ei paljoa kunto kohene. Huopaamisella on parempi vaikutus selän kuntoon, kun pitää syvät vatsalihakset kunnossa.
Taitaa olla niin, että nykyväki käsittää huopaamisen vain perumiseksi (souda huopaa edestakaisin) samoin kuin riihi on vain paikka, jossa hallitus tekee budjettia.