Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä meillä huopaaminen tarkoittaa perä edellä menoa, eli airoista työnnetään. Se olikin poikasena taito pitää isälle veneen perä paikoillaan kelillä kuin kelillä. Nykyisin verkotan itsekseni. Varmaan nykyiset verkot kestävätkin paremmin vetoa kuin ennen.
5-10 km avovesisoutu olisi parempi satsaus hankintahakkuita varten. Vauhtia noin 10min/km niin saa normi lasikuituveneellä ihan soutaa. Vuoroin soutua ja huopausta jonkun matkaa. Ettei irvileuat puutu asiaan, niin tietenkin huovatessa perä menosuuntaan…
Minulla oli hommissa vanha työjohtaja, joka ajoi työuran alussa työmaille polkupyörällä. Matkaa saattoi olla kärrypolkuja pitkin kymmeniä kilometrejä suuntaansa. Pyörät eivät olleet mitään vaihdemaastopyöriä…
Melkein luulin muutama vuosi sitten istuttamani pienen männikön selvinneen, kunnes kävin tänä kesänä katsomassa. Kaikki syöty – mahdollisesti joku jatkaa kasvuaan. Monimuotoisuutta kyllä tulee, kun pitää alkaa kasvattelemaan niitä haapoja, leppiä, koivuja ja kuusia, mitä sinne sattuukaan tulemaan. Pieni neljännes hehtaarin ala sähkölinjahakkuun yhteydessä pellon vieressä, joten ei viitsi ottaa alusta.
On tietenkin naivia ajatella, että kukaan ajaisi muuta kuin omaa asiaa. Juju onkin siinä, miten se oma asia nivoutuu tai saadaan nivottua muiden tavoitteisiin – enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen. Jos minun asiani on saada mahdollisimman paljon tuottoa maaomaisuudestani, suojelua saadaan lisättyä minun maillani parantamalla suojelulla sen tuottoa jollain maksulla siitä ”yhteiskunnallisesta palvelusta” (ekosysteemipalvelu), jota tuotan.
PS. vihaan ilmaisua ”syyllistää” – syyllistyt vain jos olet syyllinen, mutta syytöntäkin voi syyttää.
Kyllä minulla 10 km maastojuoksulenkkiin tunnin hujakoilla menee. Tolopainen vetää kuin kympin yleisurheilukärki maailmalla?!!
Pyörällä lenkin tulee kestää min. 1,5 tuntia eli yli 30km.
Voi niitä aikoja, kun koko kylä huristeli ihmettelemään, kun joku näki hirven pellolla.
Mekaaniset on luotettavia ja niiden kanssa pärjää. Kaukana on ne ajat, kun auton kaasuttimen pystyi (ja tarvitsi) purkaa ja puhdistaa tienpäällä, Tätäkin on joutunut tekemään ja matka jatkui taas. Pyörälläkin niin kauan kuin ikinä jaksaa, niin sähköttömällä…ja jaksaahan sitä, kun vain tekee. Jos kerran pääsee kunto rapistumaan, takaisin kurominen on isompi homma kuin ylläpito. Jossain vaiheessa takaisin kurominen ei enää onnistukkaan. Periaate on, että 10 km lenkki maastopolulla pitäisi suhteellisen vaivattomasti pystyä juoksemaan.
Teknisistä härpäkkeistä olen visakallon linjoilla – tärkeintä on, että niitä voi luotettavasti käyttää aiottuun käyttötarkoitukseen. Itse kapineella on vain rahallinen arvo jos sekään.
Taas jos palataan kysyjän tilanteeseen, jossa todennäköisesti vähintään MT-männikkö 40 vuotta. Kasvatellaan siis todennäköisesti 25-40 vuotta vielä. Vajaa kolmimetrinen pihlaja, koivu ja kuusta. Pihlaja kasvaa vain pituutta paksuus ei tule ylittämään metsän alla 15 cm. Koivu ei kasva pituutta eikä paksuutta ja osa kuolee alle. Harventaminen pitäisi sitten tehdä ainespuu mielessä, eli käytännössä lähes kaikki pois, koska keskinäinen kilpailu rajoittaa niiden kasvua. Näistä lähtökohdista ekologiset ja tuotostekijät ja työn minimointi, niin katsoisin tilannetta, kun seuraava hakkuu lähestyy – onko raivattavaa, kannattaako jotain raivattavasta jättää hakkuulle, tulisiko jossain kohtaa hyviä säästöpuuryhmiä aluskasvuston kanssa. Riistaa (kanalintuja) varten voisi käydä raivaamassa joitain alueita, mutta jollei kanalintuja ennestäänkään alueella, ei niitä auta. Kukin tabuleeraa tyylillään ja kaikki lähes yhtä hyviä.