Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Jesse osui asian ytimeen. Aika ajoin näistä keskusteluketjuista tulee kouluaika mieleen – jollain saattaa muisti yltää sinne asti. Kun joku putosi totaalisesti kärryiltä, niin sen viimeinen argumentti oli enää että ”sä oot tyhmä”. Joka ketjussa aina näyttää olevan joku, jonka ainoa sanoma on, että ”te ootte tyhmiä”. Se ei kyllä avarra sanojan eikä muidenkaan maailmankuvaa, koska sehän me tiedetään ennestään 🙂
Kyllä se kirpaisee tietty, kun entisen erämetsän tai on itse hoitanut mettää taimikosta asti ja sitten sen laittaa maan tasalle syystä tai toisesta. Mutta tuota RR:n tarkoittamaa mielen lepuutusta vartenhan on sitten ne omat ”suojelumetsät” niin kuin kirjoituksista päätellen aika monella palstalle kirjoittelevalla.
Sillähän se tämä ”perhemetsätalous” hyvin turvaa monimuotoisen ja moninaiset metsät, kun meitä on moneksi. Enkä juuri lähtisi moittimaan toisten toimia omissa metsissään, jos kohta mielipiteen toimenpiteiden järkevyydestä oman tietopohjan ja kokemuksen pohjalta saatan sanoakin. Samaisesta syystä nykyinen metsälaki on ihan käypä, koska se ei pakota meitä samaan muottiin. Avohakkuun kieltäjät yrittävät nyt samaa virhettä kuin harsinnan kieltäjät aikanaan.
Onhan nämä ratkaisu vähän ohkaisella ymmärryksellä maailmanjärjestyksestä. Mitenhän toimittaja olisi toiminut, jos olisi perinyt UPM:n osakkeita? Kieltäytyisikö nostamasta osinkoja, kun ne perustuu puiden tappamiseen?
Saalas taas muistutti siitä, että ilmastomuutoksen torjunta lähtee jokaisen kulutuskäyttäytymisestä eikä Suomen metsätalouden kampittamisesta. Hyvän metsänhoidon (ja käytön) avulla on mahdollisuus parantaa meidän mahdollisuuksia selvitä ilmastonmuutoksesta.
Mutta se on sivusta hyvä huudella asioista, jotka vähäisesti sivuaa omaa elämää välittömästi. Maailmassa on minun mielestä paljon turhia asioita, jotka voisi saman tien kieltää ja ilmasto kiittäisi vähintään yhtä paljon kuin metsien pystyyn jättämisestä.
Toimittajatasoista juttua nyt Gla:lta – voisi kuvitella lukevansa joidenkin mainioiden kolumnistien juttua.
Itsellä huomio kiinnittyi erityisesti tähän ”Toimittaja väittää olevansa kiitollinen isän ja isoisän työstä, mutta mielestäni ei ymmärrä, mitä kiitollisuus tarkoittaa. ”, mikä tuntuu olevan monen yhteiskunnallisen ongelman taustalla. Siitä mitä itse ei viitsitä tai haluta tehdä, ollaan kiitollisia edellisille sukupolville. Ei kiinnosta varusmiespalvelu, ei opiskelu saatikka työnteko. Noilla kiitoksilla eivät elä edelliset sukupolvet ja mikä surkeinta, myös seuraavien sukupolvien elämä on hiuskarvan varassa, kuten Gla kirjoittaa.
Tuo on myös tämän ilmastomuutoskeskustelun ytimessä. Jotkut kuvittelee, että pätevä keino ilmastonmuutoksen torjuntaa on se, että kaikki jäävät makaamaan kotiinsa, jonne sitten joku jalkapatikalla varmaan kantaa sitten kasvisburgereita ja seitakinkkua. Saalas ja kumppanit yrittävät puhua järkeä, että yhteiskunnan toimintakyvystä pitää huolehtia samalla, kun ilmastoa suojellaan. Nämä kiitolliset sen sijaan kiittävät käyttämällä edellisten sukupolvien saavutukset paskan puhumiseen ja bitcoinien louhintaan.
Tietääkö Apli kellonaikaa, että ehtii tehdä kaupat ennen taittumista? Ehtiikö vielä iltapäiväkahvitauolla?
Metät kunnossa – tuossapa innovaatio. Kivennäisrehua sorkkaeläimille, niin lannoitusjoukot hoitavat loput. Toisaalta jos lannoittaa taimikot kivennäislannoitteilla, niin siitähän ne kulkeutuu sitten muualle 🙂
Mutta kaupungissa asuvilla herroilla ja rouvilla on ihan toiset murheet kuin peuranpaska metsässä – onhan Töölönlahden nurmikolla nähty hanhenpaskaa, ettei tiedä mihin vilttinsä levittäisi. Menisivät sinne maaseudun pelloille paskomaan.
Kyllä se on nähty, että omat asiat niitä päättäjiä vain kiinnostaa – siis ihan omat. Eräs maahanmuuttaja vuosia sitten tiivisti asian radiohaastattelussa, kun toimittaja kysyi kunnallisvaalien alla, etteikö kannattaisi äänestää maahanmuuttajia kunnanvaltuustoon. Fiksu kaveri vastasi ”Ei mitä hyöty. Se nähty – aja vain oma asia, kun pääse valtusto.”
Viikonloppuna kuljin Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajalla metsässä ja peuranpolut oli kyllä helppo erottaa. Ne eivät erotu sorkkaurana vaan papanaurana. Koko polun matkan oli katkeamaton papanakasa. Hirvenpaskaa on metsätiellä niin, ettei hyppimättä tahdo pystyä kulkemaan, jos haluaa paskat välttää. Onneksi ei ole omat metsät siellä.
Harvapa tietää, että se oli juuri sama satusetä, joka toi Suomeen ja aurautti Pyhätunturin ympäristön syväauralla – ihan vaan koemielessä.
Tosin olen RR:n kanssa samaa mieltä, että hattua pitää nostaa (ilman toisten panettelua ja räyhäämistä) niille, jotka rohkenevat tuoda keskusteluun toisenlaisen näkemyksen. Näinhän tekee myös Seppo Vuokko suhteessa omaan viiteryhmäänsä, ja siitä hattu pois päästä pitemmäksi aikaa!
Juicen sanoin
”On helppoa olla samaa mieltä
On helppoa olla mieletön
Vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä
Ja oikaisee läpi metsikön”Kuten tutkimukset on osoittaneet, syyt on moninaiset ja se mikä kamelin selän kulloinkin katkaisia, ei ole vieläkään varmaa. Esim. Lapin osalta oli ristiriitaista, että herkkänä indikaattorina pidetty naava kasvoi valtoimenaan rajan itäpuolella – siis lähempänä päästölähteitä mutta ei kuitenkaan aivan tehtaiden äärellä. Toki selitys tähän on Suomen ylisuuri porokanta mutta silti.
Kiistämätöntä on kuitenkin se, että kaikki metsin kuntoa heikentävät asiat, jotka täällä on ansiokkaasti lueteltu, altistaa metsät myös muille riskeille. Kaikenlainen luonnon kunnioitus ja varovaisuus varmaan paikallaan. Ei nyt erityisesti ilahduttanut, kun tuossa 90-luvun alussa vielä rajan takana käytettiin kaivostoiminnassa ydinräjäytyksiä, joilla mm. Hiipinävuorta murskattiin reunastaan.
Ei taida kannattaa enää istuttaa, kun ei puut ehdi enää täysi-ikäiseksi kuitenkaan? Sukset laitoinkin jo myyntiin.