Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Hirvenmetsästys muuttuu. Ennen se oli kylänmiesten harrastus, joka ”aina kotiolot voittaa”. Nyt kaupungeissa ja taajamissa asuvat käyvät satunnaisesti metsällä, ja ei niinkään välitä niistä nuotioringeistä. Odotetaan tietenkin, että se on metsästystä, eli tuottaa tulosta. Tärkeää on pitää ovat avoinna erilaisille harrastajille ja muistaa, että se on vapaaehtoista. Sitten tietenkin loogiset ja johdonmukaiset säännöt saaliin jaolle, eli kuuluu jotain tehdä osuutensa eteen. Joissain seuroissa autokuskikin, joka vie miehiä passiin ja ajoon, on hirviporukan tärkeä jäsen.
Ja aina voi kysyä – mitä seuraa, ellei sopimusta noudata? Usein ei muuta kuin toinenkin osapuoli haluaa siitä eroon. Sanktiota sopimusrikkomuksesta harvoin määritetty ja vahingonkorvausta varten tulee osoittaa vahinko, jota harvoin on tällaisissa sopimuksissa osoitettavissa.
Meidän ei tarvitse olla huolissaan mistään yksittäisen lajin kohtalosta. Tärkeämpää on yleinen monimuotoisuus, joka näkyy lajien ja erilaisten biotooppien kirjona sekä niiden elinvoimaisuutena keskimäärin. Yksittäisillä lajeilla voi mennä huonosti niin moninaisista syistä ja jopa aivan luonnonvaihtelun vuoksi, ettei niiden perässä kannata tehdä radikaaleja ratkaisuja. Tässäkin pätee varsin hyvin yleinen varoivaisuuperiaate.
Hyytiäinen ja Sääksjärvi peräänkuulutti tämän päivän MTssä yhteisen luontovision perään. Yhteinen luontovisio olisi helpompi saavuttaa, kun yksityismetsät yksityistettäisiin ja kaikki niiden käyttö olisi vastikkeellista. Eli marjastajat ja muut kulkijat tarvitsivat samalla tavoin luvan kuin metsästäjä. Palautuisi ymmärrys siitä, että metsät eivät ole yhteistä omaisuutta ja sitä kautta parempi käsitys siitä, että metsän ”sosialisoimiseen” millään tavoin pitäisi koko yhteiskunnan osallistua kuluihin eli korvata se omistajalle. Suojelun rahoittamiseksi määrättäisiin kaikille ”luontovero” YLE-veron tapaan. Luontoverolla lunastetaan yhteisiä virkistysoikeuksia määrätyille paikoille ja kustannetaan suojelun kuluja.
Mahtaa olla tavallinen yksityisoikeudellinen sopimus, jota ei säätele mikään laki, eli sitoo vain sopijaosapuolia. Koettavat ratsastaa metsästysvuokrasopimuksien mallilla, jossa taustalla lainsäädäntöä, minkä mukaan uuden omistajan pitää irtisanoa sopimus saatuaan siitä tiedon.
Näin näkemättä ja tietämättä itse sopimuksen sisältöä. Sopimusvapauden puitteissa voitanee tehdä myös sopimus, jossa myyjän vastuulla tiedottaa mahdollista ostajaa sopimuksen olemassa olosta (rasitteesta), mutta tällöinkin kohtuudella pitäisi olla joku irtisanomispykälä.
Irlannissa oli vuosituhannen vaihteessa kova metsitysurakka käynnissä, FSC sertifikaatin keskeisiä kriteerejä oli vähintään 15% aukean (nummen) säilytys ja pienvesien (purojen ja jokien) suojelu. Aukea vaatimus siitä huolimatta, että Irlanti on alunperin ollut yli 90% metsien vallassa, kunnes britit hävittivät metsät ”puskarosvojen” kiinni saamiseksi.