Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Vielä hankintatoimessa ollessani hankintainsinöörillämme oli oikein vtt:n tekemä laskentaohjelma, jolla hyvin helposti pystyi todentamaan, että käytetyt autot olivat kilometrikustannuksiltaan +/- sentin kalliimpia/halvempia ajettua kilometriä kohden hiukan riippuen lähinnä korkokannasta tai aiotusta käyttöiästä. Tämä oli todella yllättävää, mutta järkeen käyvää. Uudessa autossa säästää heti katsastuksissa. Käytetyssä autossa alkaa tulla kalliita perushuoltoja ja polttoaineen kulutus sekä voiteluaineiden kulutus kasvaa jne.
Tuolloin päätin, että minä alan tuottaa käytettyjä autoja, kun mukavuudellakin on hintansa. Mukava on katsella, kun naapuri on kerran kuussa autonsa alla jotain värkkäämässä.
Ei taida olla varsinaisesti lupiinin kasvatus kesannolla sallittua. Tulee tietenkin erikoinen tilanne, jos niitä siellä on, kun lupiini on kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji. Lain mukaan tällaista lajia ei saa:
- kasvattaa
- päästää ympäristöön
- pitää hallussa
- kuljettaa
- myydä tai luovuttaa
Aika kovia ukaaseja – hallussapito ja kuljettaminen, jos esim. olet hävittämässä ja siirrät poltettavaksi 🙂
Puuaineen laatu on hiukan eri asia kuin rungon laatu.
EU tukee rehulupiinia, joka onkin viljelykasvi. Komealupiini, jota nämä tienvarret kasvaa on eri kasvi ja aivan hyödytön useimmille…varmaan jollekin hyötyäkin, kun noin hyvin selviää.
Saastamoisen puun ostaja sanoi kolmisenkymmentä vuotta sitten, että erityisesti pohjoisen hies viiluttuu paremmin kuin rauduskoivu. Ongelma on saada riittävän järeää ja tervettä. Pohjoisessa parhaiten – kannatti käydä Kolarista asti hakemassa.
kontapylkkerö2 on asian ytimessä – ei keskiverto metsänomistaja tee kannattavuuslaskelmia kiertoaikojen yli metsänhoidossa, kun ei tee kannattavuuslaskelmia hankinoissaankaan. Hankintoja ohjaa käytettävissä oleva likvidi omaisuus ja metsänhoitoa tarvittava likvidi raha. Jos käytetyn auton saa kolmasosa hinnalla uuteen nähden, se lähtee helposti mukaan, vaikka kilometrihinta huoltoineen ja jäännösarvoineen olisi sama kuin uudella. Samoin jos tarvitsee rahaa, niin parikymmentätuhatta avohakkuulta on houkutteleva suhteessa muutamaan tonniin jk-hakkuulta. Ihminen ei ole talousteorioiden mukainen rationaalisesti ajatteleva yksilö, minkä on talousnobelistit jo osoittaneet.
Yllättäviä etuja yllättävissä autoissa. Minulla olin Lapin aikaan 309 pösö. Siinä iso liukuen aukeava kattoluukku. Pösön maavara oli hyvä verrattuna muihin tavisautoihin silloin. Kattoluukku oli kätevä, kun sen sain hellepäivinä jättää tienvarressa aivan auki eikä yhtään itikkaa tai ötökkää autossa. Jos olisi ikkuna jättänyt vähän raollaan niin auto olisi ollut täynnä ötököitä. Ilmeisesti kuumasta autosta tuli kattoluukkuun sellainen pystyvirtaus, ettei itikat päässeet sisään. Muuten ranskalaisten ei saisi antaa moottoreita tehdä, kuten erä amiksen opettaja sanoi.
Joidenkin lähteiden mukaan lupiinin siitepöly on jopa myrkyllistä kimalaisille.
Lupiineista rehulupiinit (valko- ja sinilupiini) ovat viljelykasveja kun taas tämä ongelmakasvi on komealupiini, josta ei ole kuin silmäniloa jos sitäkään.
Jos joku keksisi lupiinille käyttöä. Metsähallituksessa ollessa joku otti yhteyttä horsmikoiden löytämiseksi. Halusi kompostoida sitä kauppatavaraksi.
Vieraslajeista metsätalouden kannalta olisin eniten huolissani vaahterasta ja alppiruususta. Vaahtera leviää kovaa vauhtia etelän metsiin. Varmaan kova kilpailija aukolla, mutta lopullista riesaa en tiedä.
Alppiruususta sen sijaan on Irlannista kokemuksia. Estää paikoin metsänuudistamisen kokonaan, ellei revitä laajoja kasvustoja juurineen pois. Ongelma on, että se valtaa varjokasvina alan valmiiksi puuston alla ja muodostaa tiiviin kasvuston, joten sillä on hurja etulyöntiasema. Missä vaiheessa ilmastonmuutosta leviää täällä puutarhoista metsiin? Ajattelemattomat ihmiset kantavat juurakoita pihatöistä metsiin ja alkaa sieltä leviämään?
Tiedä häntä, mihin mehtäukko viittaa, mutta jos puhe on uudistamisesta, lienee kaikille selvää, että niin pian kuin kohtuudella mahdollista. Lopun ”oikea-aikaisuuteen” ei ole mitään yleismaallista yhtä oikeaa, joka sopii kaikkialle. Oikea aika on tapauskohtainen ja nämä vuosisapluunan toistajat saavat tehdä, mitä haluavat – ne ovat vain viitteellisiä, joita ammattilaisen pitää osata soveltaa.