Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
”Jos 7-vuotiaana on jo tippunut kyydistä, niin siinä ei asenne auta, eikä sitä asennetta tule löytymään.” kyllä niin mutta se asenne opitaan kodin ilmapiiristä eikä asenteesta kouluun…ja se vaikuttaa koko elämään eikä vain koulunkäyntiin. Suurin osa elämästä on koulujen jälkeen.
Juu voi todeta, vähän kuin ”Hyvä sääennuste, mutta kun kelit eivät totelleet” eli miten saadaan luonto uskomaan meidän lakeja?
”Vanhempien asenteella koulunkäyntiä kohtaan on toki suuri vaikutus.” Ei kyse ole asenteesta kouluun vaan ylipäätään elämään. Oppilaan oma asenne ratkaisee ja tuo tulosta, mutta asenne omaksutaan kotoa. Ei meillä vanhemmat osallistuneet koulunkäyntiin (jos kohta eivät olisi osanneetkaan auttaa kiertokoulupohjalta) eikä numeroista maksettu eikä piiskattu, mutta asenne oli, että mikä tehdään, tehdään kunnolla, että siitä voi olla ylpeä jälkeenpäinkin – helpompi tehdä hyvin kuin korjata jälkiä. Tämä asenne Suomesta puuttuu nykyisin – ammattiylpeys on haudattu jo 80-luvulla,
Nyt sitten taas yksi ”talousviisas” on uudistamassa pintatiedolla metsäverotusta. ”Myös metsien omistajat nauttivat poikkeuksellisia veroetuja. Metsämaa on vapautettu kiinteistöverosta. Lisäksi metsän ostosta syntyy metsävähennysoikeus, jonka avulla osa hankintamenosta voidaan vähentää metsätalouden pääomatuloista.” sanoo Erämaja. Onpa poikkeuksellinen etu kun saa koko kulun sijaan vähentää vain 70% ja 20% yhteisövero sijaan maksaa 30 tai 32% pääomaveroa yritystulosta…
Suurin piirtein esikoisesi ikäluokkaa ollaan ja joukko-oppia kokeiltu. Siitä huolimatta tuli pitkän matematiikan laudatur ja yliopiston matematiikan peruskurssien kiitettävät. Mutta juuri tätä haen, että perustaidot ovat päntättyä tietoa tärkeämmät. Kun tuntee mekanismit ja loogiset suhteet, niin tarvittava tarkempi tieto on haettavissa. Toki pitää olla ymmärrys, mitä tietoa tarvitaan ja on olemassa, eli sellaiset ”maistiaset” tiedosta pitää saada, että hahmottaa maailmaa oikein.
”Turhaa tietoa siellä ei ole.” Useimmilta puuttuu tarpeellinenkin ja tieto, jota ei tarvitse katoaa kyllä itsestään. Koulutuksen ajatus vain, että tietoa voidaan lyhyessä ajassa pumpata isot määrät opettamatta sen hyödyntämistä, on vääristynyt – viulullakaan ei tee mitään, ellei osaa soittaa.
Ei osoita erityistä älykkyyttä käpysonnin kommentti. Minun ehdotukseni nimenomaan nojaa älykkyyden – kyvyn soveltaa ja hyödyntää tietoa – kehittämiseen muistin kuormittamisen sijaan. Mitä älyä tarvitaan muistamaan, joku lastenloru, joita minun kansakouluaikanani opeteltiin ulkoa? Kokeet testaavat pääasiassa ulkoa opitun tiedon toistamista. Eri asia ovat matematiikan, fysiikan, kemian ja äidinkielen tehtävät, jotka testaavat taitoa soveltaa oppimaansa.
Koko koulutusjärjestelmä pitäisi uudistaa. Elämme siinä yhä aikaa kuin kaikki tieto olisi painetuissa kirjoissa ja tiedonhaku olisi työlästä. Ei ole tarpeen päntätä päähän tietoa, mikä on koko ajan parempana ja ajantasaisena kaikkien saatavilla. Koulutusjärjestelmän tulisi valmentaa oppilaat ja opiskelijat tiedon hyödyntämiseen ja sellaisten taitojen oppimiseen, joita tarvitsee harjoitella. Esimerkkinä voisi sanoa aikanaan opiskeltu lajien tunteminen – ei mitään hyötyä muistitietona, kun voit ottaa kuvan ja kone kertoo, mikä kasvi kyseessä. Sen sijaan perusteet siihen miten lajitietoa voi käyttää työssään hyväksi, olisi hyödyllistä tietoa.
Matematiikkaa ja fysiikan soveltamista tulee harjoitella. Tosin tekoäly osaa jo nekin, mutta on syytä tuntea mekanismit, joihin laskenta perustuu.
Ainakin omalta osalta ole usein miettinyt, että ainakin 80% päntätystä tiedosta on ollut työelämässä menestymisen kannalta tarpeeton ja ole sen tiedon voinut hakea tarvittaessani muutamassa minuutissa.
Lukutaitoja olen aiemminkin ihmetellyt – kannattaisi lukea loppuun asti ajatuksen kanssa. On maksettu menneestä hiilensidonnasta. Kun hiiltä ei sidota, tulot tulee puun myynnistä. Jos haluaa olla hiilinielu, ei myy ja puut kasvaa ja koko tulovirta koostuu puuston tilavuuden kasvusta (hiilinielusta), kunnes se ei enää kasva.
Mutta noinhan siinä tietysti tässä maailmanajassa kävisi, että se pirulle annettu pikkusormi meni rannetta myöten…
Oma ehdotukseni hiilinielumaksuksi olisi yksinkertainen: kasvaneesta puustopääomasta maksetaan korvaus hiilitonnien mukaan. Jos taas puustopääoma pienenee, tulot on saatu puuta myymällä. Saat itse valita, kerrytätkö hiilivarastoa vai myyt puut. Markkinat määrää kumpi on edullisempaa ja päätöksessä voit painottaa omia arvojasi. Siis täysin markkinalähtöinen malli. Inventointikierto on niin nopea, että se riittää mittaustavaksi.