Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Aikanaan yksi yrittäjä sanoi Metsähallituksen ennallistamishankkeella, että tämähän on hyvää hommaa – ensin hän on kaivanut ojat ja nyt sitten tuplahinnalla tukkii samoja.
Kuka tämän keskustelusivuston on luonut, kun toimii miten sattuu ja enempi saman paskan jauhantaa.
En tuossa aikaisemmin kirjoittanutkaan, ettei mänty uudistu luontaisesti, vaan se ei uudistu puuston alle. Tämähän on sikäli mielenkiintoista, että Etelä-Suomessa siemenpuualalla siemenpuun juurella ei juurikaan ole taimia. Sen sijaan Pohjois-Suomessa tuolla Muonion korkeudella jo tilanne on päinvastoin – taimet syntyvät siemenpuun juurelle ja läheisyyteen, kun välialueet taimettuvat heikommin.
Kyllä, hämmästyttävän sitkeässä on männyn uudistaminen minkäänlaisen puuston alle, kun kyseessä on MT tai rehevämpi. Minulla yksi kohde, joka aukkojen keskellä vajaan hehtaarin järeä väljennetty männikkö (varmaan edellinen omistaja ajatellut jonkinlaista väljennyshakkuuta uudistusmielessä) – ei ole kuin muutama kuusen taimi kymmenen vuoden jälkeen. Yhden edellisen omistajan harvahkoksi hakkaaman männikön (n. 500 kpl/ha) jopa laikutin , mutta 4 vuoden jälkeen lähinnä kuusen pieniä taimia noussut, joita oli muutenkin siellä täällä. Luontainen uudistuminen männylle puuston alle edellyttää melko karun pohjan – tämän taitaa tutkimuskin osoittaa?
Hyvin harva siemenpuusto tuohon vielä jätettiin viimeisen hakkuun jäljiltä. Tosin ihmettelin koko siemenpuustoa, kun alue näytti valmiiksi taimettuneelta. Siemenpuiden poisto kuitenkin aiheuttaa aina turhia vaurioita taimistossa. Nyt on siemenpuutkin poistettu.
Alue alkoi varsin hyvin taimettumaan jo ensimmäisen hakkuun jäljiltä. Tämäkin oli mielenkiintoinen ero viereiseen. Tiheän kasvuasennon vuoksi näennäisesti saman puustoisuuden alle tässä pääsi kenttäkerrokseen enemmän valoa, kun latvuspeitto ei ollut yhtä tiheä. Tietenkin myös hakkuun aiheuttama maan pinnan rikkoutuminen varmaan edisti taimettumista.
Kaiken kaikkiaan kävi vähän kateeksi isäntää. Oli niin onnistunut loppuvaiheen kasvatus. Rahaa tuli muutamia vuosia pelkillä hakkuilla ja kasvuisa taimikko ilman ponnisteluja. Kysehän ei ollut jonkun määritelmän mukaan jatkuvasta kasvatuksesta, vaikka henk. kohtainen mielipiteeni on, että tällainen pitäisi kyllä laskea jatkuvaksi kasvatukseksi, muttei monijaksoiseksi metsän kasvatukseksi.
Niin tarkkaan en ole kenttäkerrosta analysoinut, kun siitä vain säännöllisesti ajoin ja joskus juoksulenkillä maastossa kävin. Se uudistamista odottava on vielä hiukan liian tiheä kunnon taimettumiselle. Puuthan siinä olivat luonnollisestikin hiukan lyhyempiä, mutta toisaalta järeämpiä kuin vähemmän harvennetussa. Siksi oletan (mittaamatta), että silmämääräisesti tukkia varmaan enimmillään jota kuinkin saman verran – toisessa ohuempia, mutta pidempi tukkiosuus; toisessa järeämpiä mutta lyhyempi tukkiosuus.
Vasemman puoleinen odottanee uudistushakkuuta ja viljelyä. kasvillisuus on aivan sama – samaa harjua. VT jossa paikoitellen MT piirteitä molemmissa. Siis oikeanpuoleisessa tehtiin vanha klassinen väljennysten kautta luontainen uudistaminen. Kasvupaikka tälle oikein sopiva. Uskoisin, että ainespuukertymä kiertoajalta oli oikealla puolella isompi tiheämmän kasvatusasennon vuoksi. Tuskin tukkikertymässäkään suurta eroa. Mänty kyllä valoisalla paikalla kestää hyvin tiheämpääkin kasvatusta. Tämä oli etelään loivasti antavaa harjumaista kangasta. Jostain syystä männiköt tykätään harventaa tarpeettoman harvoiksi ja kuusikot jätetään tarpeettoman tiheiksi.