Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä tutkimustietoa pitää arvostaa, oli tutkija sitten kuka vain – jos vaan tutkimus täyttää muutoin tutkimukselle asetettavat vaatimukset. Epämääräiset johtopäätökset ovat usein sivullisten tekemiä.
Käytännön havaintojen anti on yleensä se, että kaikenlainen on mahdollista ja ”kiistattomia tosiasioita”, joita joku täällä kuulutti, ei metsän kasvatuksessa ole.
Mielenkiinnolla olen seurannut Etelä-Suomalaisella VT:tä hiukan rehevämmällä mäntykankaalla metsän kasvatusta n. 60 ikävuodesta eteenpäin 30 vuotta yhden tien molemmin puolin (eri omistaja, ja luonnontuhon – palo – kautta samaan aikaan uudistunut). Samanlaista kangasta molemmin puolin. Ensin ihastuin vasemmanpuoleiseen, jossa oli harvennukset tehty ajallaan. Oikean puolen metsässä ei varmaan ollut 6o vuoteen tehty kuin ensi harvennus, tiheys oli sitä luokkaa. Sitten tuossa n. 70 vuoden iässä oikeanpuoleisessa alettiin tekemään harvennuksia ja väljennyksien kautta vajaassa 20 vuodessa siihen on saatu kasvava 3-4 metrinen taimikko luontaisesti, kun vasemman puoleinen on saman näköinen kuin 20 vuotta sitten.
Siis alkuun olisin ottanut tuon vasemmanpuoleisen, mutta näin jälkeenpäin oikeanpuoleinen oli kasvupaikkaan paremmin sopiva menetelmä: kohtuu tiheässä uudistusikään asti ja sitten muutaman väljennyksen kautta luontainen uudistus.
Tämä on näitä käytännön kokemuksia ja ei välttämättä yleistettävissä kovinkaan moneen kohteeseen.
Sellaisia yllättäviä asioita monelle on tutkimuksissa selvinnyt, että
1. Klapit kuivuvat paremmin pinottuna kuin kasassa. Tällöin kaikki klapit ovat päistään tuulettuvasti varastoitu ja pääasiallinen kuivuminen tapahtuu päistä.Kasassa keskimmäiset kuivuvat heikosti näennäisestä ilmavuudesta huolimatta.
2. Jos klapit kasaa taivasalle kannattaa pinota kuoripuoli alaspäin. Kuori klapin yläpuolella ei suojaa kastumiselta vaan aiheuttaa sen, että vesi valuu läpi koko pinon. Halkaisupinta ylöspäin kastuvat vain ylimmät ja peremmin tuulettuvat klapit, jotka sitten kuivuvatkin nopeammin.
Rane, pitäisi osata lukea tutkimustuloksia. Tuossahan kuvassa 18 selvästi näkee, että tuore pilke kuivaa läpi vuoden, kun taas kuivattu vain lievästi kerää kosteutta, mutta alkaa taas helmikuun alusta kuivamaan. Tuoreen pilkkeen kosteusprosentti laskee 10 yksikköä talven aikana.
Vaihtoehtoja on monia. Tilanne pitää ratkaista seuraavien perusasioiden valossa, miten itselle sitten sopii:
– Kuoripäällinen ranka lahoaa, koska se ei kuiva. Tästä on liiankin paljon kokemusta kaikille. Mitä voi tehdä?
1. Varastointi katon alle niin, että päistä tuulettuu. Ei pressun alle, mikä vaan kerää kosteutta lämpötilojen vaihdellessa ja tuulettuu heikosti.
2. Riittävästi kuorta rikki aisaamalla, ellei karsinnassa rikkoudu riittävästi.
3. Kohdalle 2 vaihtoehtona pätkiminen, mutta edelleenkin kohta 1 pätee – siis pinottava katon alle.
4. Tuoreena halottu klapi kuivuu ympäri vuoden ilmavasti pinottuna sateelta suojaan.
5. Luke tutkimusten mukaan auringossa kuivaaminen vähentää polttopuun lämpöarvo UV-säteilyn vuoksi.
6. Home on vain esteettinen haitta (elää puun sokerinesteillä), ellei puita tarvitse säilyttää huonetiloissa.
Jokainen tekee sitten niin kuin uskoo parhaaksi.
Ymmärsin, että sovittuna on nyt vuokramalli, mutta sen taksan ajantasaistamiseen jotain ”kättä pidempää” Mallin muuttaminen voi olla hankalampi juttu. Toisaalta usein volyymikäyttäjä takaa sen, että tietä jollain tasolla hoidetaan, joten niiden karkottaminen ei aina ole järkevää.
mitä nopeammin pieniksi, sen parempi – turha lahottaa kuoripäällisenä
Noin äkkiä ajatellen saattaisin käyttää maanrakennusalan kokonaiskustannusindeksiä, koska kyse tienrakennuksen kustannusten hyödyntämisestä
Elokapina vaatii, että luontokadon pysäyttämiseksi pitäisi laatia laki. Meillähän on jo korkeimman tason laki tätä varten. Perustuslain 20§:
Vastuu ympäristöstä
Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.Niin siitä purkuhommasta konkkatapauksessa siinä kirjoituksessa olikin. Toivottavasti MTK:n sorvaamissa mallisopimuksissa on riittävän vakuusvaatimukset jälkien korjaamiseksi toiminnan lopettamisen ja konkurssin yhteydessä. Samoja ongelmiahan on vähän noiden linkkimastojen kanssa.
Isot monikansalliset firmat ovat taitavia tyhjentämään konkurssiin menevän tuulivoimalan niin, että se koskee vain sitä yhtä voimalaa. Näinhän kaivoksissakin.
MTssä joku sähköinsinööri kirjoitti hyvän näkökulman asiaan: Onko tuulivoima muutaman vuoden päästä enää todellinen vaihtoehto? Jos ei, mitä tapahtuu vanhoille tuulivoima-alueille? Kuka korjaa ja kenen kustannuksella jäljet? Eikö kaivosten siivousongelmista ole opittu mitään?