Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
AJ, miksi maksaa valikoimasta, jota ei tarvitse? Kyllä kaupoissa riittäisi yksi tuotevaihtoehto lajiaan ja sitä kautta vähemmän hävikkiä. On todella lyhytnäköistä vaatia kaupalta laajaa valikoimaa vain hetken mielijohteita ja pikkumaisuutta varten.
Taitaa keskisen Euroopan polttopuu olla lähinnä pyökkiä – ja sitähän on. Itävallassa polttopuu on vähän samanlainen oikeus kuin Lapin pohjoisissa kunnissa.
Vanha perussääntöhän on, että elinympäristöjen hoito pelkästään säästämällä ajaa umpikujaan, eli sitä ei päästä uudistamaan koskaan. Voisi ajatella, että samat periaatteet kuin metson soitimessa pätisi: itse keskukseen ei kosketa, mutta reviirialueita käsitellään vähitellen niin, että soidinalue pysyy elinvoimaisena. Liito-oravan tapauksessa siis liito-oravalle olennaisia rakennepiirteitä säilytetään alueella riittävästi ja, kun käsitellyt alueet tarjoavat tarpeeksi sopivia elinympäristön rakennepiirteitä, niin vanhemmasta päästä matalaksi
Verottajan ohjeiden perusteella klapien myynti ei eroa muusta hankintahakkuusta, eli on ihan sama, myykö tukkia, kuitua, energiapuuta vai klapeja.
Kulut vähennetään kuluvuodelta ja hankintatyö ja sen arvo realisoituu myynnin yhteydessä myyntivuonna.
AJ aiheetta yhdistää kannattavan toiminnan ja liiketoiminnan, johon kuuluu riskinotto (jäsenten kustannuksella?). Toiminta on kannattavaa, jos palvelut tuotetaan katteellisesti, eli kattaa kaikki tuottamisen kulut (ml. hallinto). On vaikea nähdä, että mhy tehtävä olisi toimia liiketoimintayksikkönä, kun se on kaiken lisäksi lähtökohtaisesti yhdistyslain vastaista (so. pääasiallinen toiminnan muoto ei voi olla liiketoiminta).
Niin olisihan se kivaa, jos olisi luotettava metsäpalveluiden tuottaja. Mhy:tkin nukkuvat onnensa ohi lähtemällä strategioillaan mukaan ketkujen joukkoon tekemään liiketoimintaa. Silloin aina ykkösenä on tulos, sitten oma henkilöstö ja jossain jonossa asiakas eli jäsen.
Ensisijaisesti kaikki tärkeät kasvatusvaiheet (istutus, taimikonhoito ja ensiharvennus) on varminta tehdä itse. Mutta jos ei ehdi, jaksa tai osaa itsekään, niin aika lailla susien armoilla ja valvonnalla pärjättävä.
Onko kukaan muuten huomannut, että olisi tapahtunut virhe niin, että asiakas olisi hyötynyt? Itsellä on noin neljänkymmenen vuoden ajalta tasan yksi.
Näinhän se on, mitä Puuki kirjoittaa, mutta tällä palstalla on jo aikaisemmin tuomittu aliskasvoksen hyödyntämien jaksottaiseksi kasvatukseksi. Eli on mahdotonta myydä kasvatusmenetelmää, mikä on milloin mitäkin kirjoittajan omien mielipiteiden mukaan – siis lähtökohtaisesti harjoitettu menetelmä on aina väärä.
Aikanaan jollain kurssilla metsäopiston opettaja antoi iskemättömän ohjeen: Ensin harvennat niin harvaksi, että vähän hirvittää. Sitten kuuntelet viikon naapurien ihmettelyjä ja haukkuja liian harvasta kasvatusasennosta ja siitä kimpaantuneena harvennat vielä saman verran pois, niin alkaa olla kohdallaan.
Tää on kyllä yhtä turha joka syksyinen keskustelunaihe kuin koiranpaskat keväällä yleisönosastoilla…
Suurin ongelma on minun mielestäni Panunkin sanoma päättömästi risteilevät ajourat ja turhat pistot. Samoin toisinaan päättömästi risteilevät ajourat tiheässä ensiharvennuskuusikossa saattaa päätyä liian lähekkäin. Pahimmat tapaukset itselläni, että kymmeniä metrejä kaksi ajouraa menee vajaan 10 metrin päässä toisistaan. Virheen huomattuaan konemies on sitten urien välin jättänyt kokonaan harventamatta. Tästä sain kyllä sitten korvauksia.