Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
No osasyitä kirjanpainajan populaatioiden kasvuun ja kehitykseen lienee useita. Useimmiten on mainittu kaksi, eli lämpö ja kuivuus.
Katselin äsken YLE-uutisista kuvia Saksasta ja jäin miettimään onko puiden genettinen perimä joltain osin syy noiden lämmön ja kuivuuden lisäksi. Eli viljellyssä taimiaineksessa on jotakin perinnöllistä mikä mahdollistaa kirjanpainajan elinvoiman kuusen monokulttuurin lisäksi? Saksan metsätkin on suurelta osin viljeltyjä ja lämpösumma korkea. Ajatus siis vähän samaan suuntaan tuosta perimästä kuten hakomismänty on metsolle, eli vain juuri oikea hartsi kelpaa syötäväksi.
”Mitä keskittymistä raivauksessa tarvitaan ? Raakaa vinguttamista se on.”
Joo ei siinä radioita tarvitse. Aika kuluu miettiessä ihan muita asioita. Mitä esim. facen metsuripalstoja seuraan niin aika iso keskustelunaihe on radiokuulosuojaimet ja bluetooth yms. toisarvoinen. Toki jokainen tekee niin kuin haluaa, mutta nuo hienoudet lisää turhia kuluja ja turaamista sitten kun eivät toimikaan.
Muutaman ison koivun kaulasin moottorisahalla säästöpuuryhmästä jokunen vuosi sitten. Ei vielä havaintoa kenenkään koputtelijan toimista. Kävin syksyllä muutaman noita Metsäkeskuksen monimuotokoulutuksia ja eivät oikein osanneet vastata esim. tuohon kirjanpainajan luontaisiin vihollisiin ja niiden lisäämiseen. Lahopuuta on meillä koitettu lisätä ja monimuotoisuutta samoin. Mutta silti esim. 70-luvun alun taimiaineksella perustetut kuusikot ovat riskialueen reunassa ja viime vuonna naapuri ja minä jouduttiin hakkaamaan alkavan hyönteistuhon vuoksi aukkoa. Vielä pystyssä olevalla kuviolla on lumenkatkomia kuivia pystypuita jätetty ja sinne virittelin noita pönttöjä. Katselin runkoja pikaisesti ja ei mitään havaintoa mistään mullistavasta. Aiempi omistaja hakannut perinteisesti kaiken koivun kuviolta pois.
Kirjanpainajalla pitäisi olla käsittääkseni yli 60 vihollislajia. Mutta liekö linnuista muita kun tämä puukiipijä?
Lueskelin kirjanpainajan vihollisista ja puukiipijä mainittiin. Kuusi pönttöä kahteen kuusikkoon vein. En tiedä tuliko mieleisiä, mutta laittelin sellaisiin paikkoihin että helppoa vilkaista kotoutuvatko.
No edelleen. Jos tiedetään että .325-jaollisen ketjun lenkkien väli on 16,5mm ja sahan kierrosnopeus 14 000 1/min ja käytetään vaikka 8-hampaista ketjupyörää. Niin ketjun nopeus on (0,0165x8x14000)/60=30,8 m/s.
Muistelen että Stihlillä on joku nykyaikainen ammattimalli mikä pääsee tähän vakiona. Kaikissa muissa jää alle.Kirjoitin itse 25.11.24 seuraavaa:
Jos moottorin kierrosluku on 13000 r/min ja ketjurattaan halkaisija 40mm niin ketjunopeus on minuutissa 1632,8m ja sekunnissa silloin 27,3 m/s.
45 mm ulkohalkaisijalalla vastaavilla kierroksilla ketjunopeus minuutissa 1836,9 m ja sekunnissa 30,6 m/s.
50 mm ulkohalkaisijalla ketjunopeus minuutissa 2041 m ja sekunnissa 34 m/s.
Jos oletetaan että 13000 kierrosta ja pyritään ketjunopeuteen 40 m/s niin laskujeni mukaan vetorissa pitäisi olla 58,79 mm halkaisijaltaan.”Jalmari Kolu kirjoitukseen vastaus:
Tärkeää on valita saha minkä ketjunopeus on vakiona hyvin suuri, on monet sahat missä ketjun vakio nopeus on 30m/sek, kuten Jonsered 2055 turbo. Siten lisäksi suurempi ketjupörä niin alkaa 40m/sek löytymään. Lisäksi ketjun puruhampaasta heti uudesta ketjusta 0.5 mm pois. Näillä säädöllä katkeaa 7cm oksa pelkällä pyyhkäisyllä, siis alle sekunnissa. Varoitus, ei aloittelijalle.”
2055 T:n valmistus taisi loppua 2005.. Ja tuosta ketjunopeuden laskennasta laitoin ohjeet jo tähän ketjuun aikaisemmin.
Tarinat on aina mukavia. Mutta tämä menee kastiin:”Voitin kuplavolkkarilla Myhinpään Ek:la WRC-Toyotan vaikka Rovanperä sitä ajoi”.